Paikallisen kirjaston valikoimissa oli eräs klassikkoteos; Seitsemän veljestä. Se nyt tietysti on jokaisen kirjaston valikoimissa, mutta TÄMÄ kirja olikin tullut tänne pitemmän matkan takaa. Sisäsivuilta löytyi leima "Impilahden kunnan kantakirjasto". Sehän oli selvä merkki! Meille tuo kirja kuuluu. Sieltä meille on tullut muutakin. Tosin taisi käydä niin, että ihmiset tuli ensin ja kirjastoaineisto perässä. Tai mistäpä tiedän.
Nyt tämä meidän kirjasto poisti aineistoaan ja kirjastonhoitaja muisti, että minä olin halukas tämän kirjan ottamaan. Ja minä sen sain! Varsinainen joululahja.
Mutta näin kertoo Aleksis Kivi Jukolan veljesten joulunvietosta:
"Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkinta. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Jos koska viimein polttavan helteinen löylytys on päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetettu pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valaisi huonetta. Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin joulunsa. Torkkuen ja haukotellen istui orrellansa kukko. Killi ja Kiiski, leuat käpälillään, makasivat lähellä uunia ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha kissa.
Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista, mutta muut nostelivat lyhteitä sisään. Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä.
Valmis vihdoin oli ehtoollinen; seitsemän reikäleipää, kaksi tammitynnyrillistä höyryävää karhun lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse he olivat keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas. Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta"
Sittenhän siinä kävi niin, että humalaksi homma äityi. Veljekset alkoivat leikkisät poikapainit, jonka tuoksinassa se palava päre tippui lattialle, sytytti oljet - ja loppuviimein koko uusi pirtti paloi. Ja eikun veljekset yön selkään pelkät paidat päällä. Että semmoinen jouluyö siellä.
Tulossa kiireinen viikko. Ne joulukortit on edelleen askartelematta...
- Lady of the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen