Seitsemännentoista luukun tunnelmointia

"Kiitävi aika, vierähtävät vuodet. Miespolvet vaipuvat unholaan..."

Onneksi on tullut joskus otettua valokuvia, ei sitä muuten muistaisi mitä on tapahtunut. Ja niistä näkee ajan hengen, aikakauden muodin ja ennenkaikkea hyviä ilmeitä. Moni meistä on varmaan sitä mieltä, että ei KOSKAAN onnistu valokuvissa. Mutta kai sitä sitten on sen näköinen mitä kuvat näyttää.

 Tämmöiset tunnelmat on olleet 1970 -luvulla. Voisin veikata, että oisko 1972? Tai 1973. Kotitalomme laajennus on valmis ja sähkötkin on saatu. Sen myötä luonnollisesti televisio. Ja silloinhan oli vain kaksi kanavaa - ykkönen ja kakkonen. Ohjelmat loppui n. klo 23 ja ohjelmien välissä oli elävä ihminen kuuluttamassa, että "hyvää yötä". Tässä kuvassa on joku joulunajan päivistä, joulukuusi seisoo nurkassa ja lapsilla pyhävaatteet. Tämän hetken suurin ihme on ollut sisälle lennähtänyt punatulkku, joka on istahtanut tv:n antennille. Väistämättä tulee mieleen Varpunen jouluaamuna - laulu.

 

 Nyt ollaan jo reilusti 1990 - luvulla. Tarkemmin vuosi on 1997. Siinä on serkukset pistetty mummolan sohvalle joulukorttikuvaa varten. Lieköhän onnistunut koko kuva kun näyttää siltä että Lady Marmelade äänestää ehdotusta vastaan hyvin ponnekkaasti. No kyllä kai kun sisko puree sormesta! Ehkä tähän sopisi "Ei itkeä saa, ei meluta saa".

 On meillä leivottu ennenkin! Tässä tytöt ovat saaneet jo ihan oman pikkuveljen mukaan hämmentämään jauhopönttöä. Vuosi on pienimmän hiusmallista päätellen 2003. Silloin oli "Villiä melskettä, helinää helskettä". Mökki oli pieni ja siinä 5 henkeä. Sitten tuli vielä yksi pikkutonttu ja sen jälkeen ei ole kovinkaan koko sakkia saanut samaan kuvaan. Ainakaan jouluna.

Seitsemän yötä Jouluaattoon.

- Lady of the house