Nyt, eikä viidestoista päivä - viidennentoista päivän luukku

Ei ole vieläkään lunta Savonmaalla, kateus on pohjoisen ihmisiä kohtaan. Onneksi kuitenkin palkkapäivä piristää tätä kurjuutta. Tänään muutenkin vähän suru puserossa. Siitä huomenna enemmän.

Metsässä kävin retkellä ja keräsin näitä varpuja ja oksia ym. Ihan itseltäni kysyin luvan, kun maanomistajalta se pitää kysyä. Peilin edessä juttelin: "Saanko ottaa mustikanvarpuja?" - "Voi, ota toki, ota kaverillekin!". Saapa nyt nähdä, että ehdinkö niitä minkäänlaiseen aistikkaaseen asetelmaan raapia. On ne hienoja, ihan tuollai luonnossakin.

 Pieni peikkometsä

 ... mättähältä mättähälle käy.

Kohta pääsee luistelemaan! Ainakin muurahaiset.

Tänä iltana alkaa perinteinen jouluun laskeutuminen pikku-A:n koulun joulujuhlan muodossa. Illan yllätyksestä ohjelmistossa vastaa vanhempien KUORO. Olemme salaa harjoitelleet todella mieliinpainuvan esityksen. Ihan jännittää, että suostuuko lapset enää tulemaan sen jälkeen kotiin vai hävettääkö niitä ankarasti. Tuskin sentään, hauska esitys se on. Ja lasten omat esitykset on aina hauskoja.

Nyt ulkoilemaan ja puita uuniin. Vielä jokunen ykkösluokan joulukorttikin lähtee matkaan.

Joulukuu siis puolivälissä, jouluaattoon yhdeksän yötä!

- Lady of the house