Luukku kaksikymmentä, neljäs adventti ja joulukoristeita

Nyt alkaa se suurin rypistys jouluaattoa silmällä pitäen. Paljon on tekemättä, mutta toisaalta - kukaanhan ei tiedä mitä olen AJATELLUT tehdä, joten osan voin jättää aivan hyvin tekemättä. Tänään on viimeinen vapaapäivä ennen aattoa, joten jotain on kuitenkin tehtävä. Jääkaapissa odottaa torttutaikina, iso-A lupasi paistaa joulupullat (siunattu koulun innostava kotitalousopetus!) ja pikkuluokka on siivottava. Onhan sitä tässäkin.

Ajattelin kuitenkin esitellä teille, molemmat lukijani - sekä koko maailmalle - jotain meillä vuodesta toiseen olevia joulukoristeita. Tässä vain osa niistä, mutta nämä ovat aina.

 Joku lapsista on kieputellut tämmöisen rautalankasydämen. Se on kyllä aika herkkis. Sitten siihen on laitettu pieni posliinienkeli keskelle roikkumaan.

 Tämä sydän on ollut minulla jo aika kauan. Ostin sen kerran Münchenilaiselta joulutorilta, ainakin 10 vuotta sitten. Se on kottuu pienistä tähtianiksista, tuoksuu vieläkin mahtavasti. Tuo apteekkipurkki on viime syksyltä krakovalaiselta kirpputorilta. Sitä voisi alkaa pitää namipurkkina. Toisaalta, suuauakko on kyllä aika ahdas. käden saa sisään, mutta ei pois. Siinä on purkin rikkoutumisen vaara. Ehkä sittenkin kukkamaljakoksi.

Ai mitäkö tarkoittaa "cera alba"? Piti itsekin "kuuklettaa". Se on vaaleankeltaista mehiläisvahaa.

 Pikku-A on askarrellut ikkunaan laitettavan adventtikynttelikön. Sekin oli jo aika kärsinyt, mutta vielä käyttökunnossa. Pitänee tämän joulun jälkeen laittaa johonkin pahvin väliin ettei se rypisty joulukoristelaatikossa. Tämmöinen adventtikynttelikkö on kätevä hatraapäisille äideille, jotka ei niinkää muista niitä kynttilöitä sytytellä...

 Huovutettu joulusydän ja tontun pää. Joulusydän on monesti ihan kuusessa, mutta näköjään siitä oli ripustuslenkki mystisesti poissa.

 Tämä joulukoriste on ihan jo kaukaa 90-luvun puolivälin tienoilta. Entisestä Tiimarista ostin kasan kummallisia keraamisia tonttuja, ja niitä on sitten ollut mitä yllätyksellisimmissä paikoissa. Niitä taisi olla alkuun noin 10 kpl. Nyt löysin 2. Yksi oli käsipuoli. Mutta tämä on säästynyt ja sen voi laittaa kaikenlaisten astioiden reunalle istumaan. Ihan kitchiä, mutta on ensimmäisiä joulukoristeita, mitä olen itse hankkkinut. Siis jo mittaamattoman arvokas perintö, josta lapset riitelevät joskus verissäpäin...

 "Kuka saa, kuka saa, minut joskus omistaa..."

Pikkuluokan uunissa jo tuli palaa ja huone lämpenee. Se onkin kaksi talvea pidetty normaalisti kylmillään ja lämmitetty vaan tarpeen tullen. Nyt on se tarve. Siispä moppi heilumaan ja jauhot pöllyämään.

Iloista adventtia ja mukavaa puuhastelua itse kullekin!

- Lady of the house