Kristus syntyy - kiittäkää!

Sieltä se tuli! Jouluaatto. Ja minä selvisin tästä kuukaudesta. Sillä "toisella tavalla". Illan kohokohta on vielä edessä ennen parin päivän lepoa, mutta luulisin että illastakin selvitään. Hyviä apulaisia on kerääntynyt jo niin paljon.

Eilen meni myöhään "tonttuhommissa". Tietysti meni, aina menee. Pienimmät kun saa nukkumaan niin isommat alkaa suunnitella, miten joitakin asioita vielä piilottelisi iltaan asti. Ja pienten makuuhuoneesta kuuluu sipinää ja supinaa -"Luuletsä että pukki oikeesti tulee" - "En tiijä, mutta kyllä kai".

 Kyllä se pukki jotain on valmistellut. Jokaiselle jotain ja jollekin ansionsa mukaan.

-Kuuleppas Maire-mutukkaisein, sinähän voesit tänä jouluna antoo minulle semmosen 

"jännittävän, raaputettavan lahjan", semmosen mitä ne ratijossakin mainostaat...

- Tottakai Tane! Haluatko satiaiset vai hiivan?

Näin valmistautuvat jouluun myös Maire Östman ja Tane Tuupanen. He ovat jouluksi saaneet oman tontun, joka osoittautuu turvapaikanhakijaksi konkurssiin menneestä SantaParkista.

 Mutta nyt tää lähtis vielä töihin ja sit tää tulis illalla kotiin ja täällä ois kaikki valmista joulunviettoon. Tää kuulostais hyvältä...

Erittäin rauhallista, lämmintä, hauskaa ja ikimuistoista Joulua kaikille Teille!

Kuva: ort.net

- Lady of the house

Aatonaatto - luukku kaksikymmentäkolme

En kyllä meinannut uskoa silmiäni! Talvipäivän seisaus ja aurinko näyttäytyi monen minuutin ajan, Kaikki oli ihan ihmeissään - että mikä se tuo on! Oli se uskottava. Ja tietysti valokuvattava.

Sama aurinko paistoi sekä kaupungissa, että maalla. Ja niin viheriöi nurmikko kauniisti! Olipa varsin piristävä Talvipäivän Seisaus.

Kuva: Kalle-vävy

Mutta tämän päivän luukussa kerrotaan ensi yön kinkunpaistajien iloksi ihan oikea joulutarina. Tämä kulkee nimellä "Viljolahtelainen kinkkuspektaakkeli".

Tapahtuipa kerran kultaisella 80-luvulla, että perheessämme usempikin harrasti hirvenhiihtoa ja jopa menestyi siinä. Tuossa lähialueella Joroisissa oli ennen joulua kilpailut ja teemaan sopivasti se oli nimeltään "Kinkkukisa". Eli sarjojen voittajille oli jokaiselle palkinnoksi joulukinkku. Ei hirmu iso, mutta varmaan joku n. 3 kg kinkku.

Isoveli voitti sarjansa - palkinnoksi tuli kinkku. Minä voitin naisten sarjan - palkinnoksi tuli kinkku. Sitten on mielikuva, että isäukkokin vielä sai kinkun, joko hiihtosuorituksen perusteella tai sitten lohdutuspalkintona yleisarpajaisissa. Kotimatka sujui varsin iloisissa tunnelmissa ja muistan kun kuljettajana toiminut isi ulvoi suoraa huutoitkunaurua aina aika ajoin. Taisi aavistaa, että tästä vielä lysti nousee. Kinkut hytkyi takaikkunan hattuhyllyllä.

Tultiin kotiin, jossa tiimin päähuoltajana toimiva äiti kesken tortunpaiston kyseli, että "mitenkäs siellä kävi?" Kilpailijat läjäytti kinkut pöytään ja sanoi että näin vaatimattomasti kulki. Parhaamme tehtiin ja nyt sitten katsotaan mihin se riittää... Äiti lysähti kiikkutuoliin, veti yhdellä potkaisulla liki akselinsa ympäri ja kun sai viimein vedettyä henkeä kyseli itkunsekaisella äänellä että: "Mitäs myö tehhään sillä kymmmenen kilon kinkulla, mikä on kellarissa suolassa...?

Sinä vuonna syötiin kinkkua valehtelematta loppiaisen yli vielä piiitkään... Ja tämä tarina on tosi!

Joulumme uusin tulokas on saapunut. Hän on kalkkuna. Vielä matkan rasituksista hieman kohmeessa, mutta koetetaan aatoksi sulatella.

Mukavaa kinkunpaistoyötä ja paketointihetkiä kaikille. Koittakaapa äiditkin vähän nukkua (paraskin olen sanomaan).

- Lady of the house

Talvipäivän seisaus - luukku kakskytkaks

Päivä on lyhyimmillään.  Ai mikä päivä??  Valoa ei näy kun lähipankin valomainoksessa... mutta kun ajattelee, että tämä on PAHIN  päivä, niin se helpottaa. Ja niinhän sijnä kävi että se kolmaskin lumi suli pois. Työkaveri tuossa jo mietti että josko aattona ilahduttaisi naapureita leikkaamalla ruohon... Että ihan vaan tässä alkuhikeä otan ennen joulusaunaa...

Vihreä on kuitenkin päivän väri : joulukuusi on jo sisällä! Ja komea onkin. Lapsoset kirkkahat ja vävytkin niin notkeat yhdessä koristelivat kuusen. Kerran se kaatui ja sitten kiinnitettiin kattokoukkuun yleisen viihtyvyyden nimissä.

 On se hieno. Kerrankin tuli pirttiin arvoisensa kokoinen kuusi. Olo on kuin ruotsalaisissa Carl Larssonin tunnelmaa huokuvissa joulukuvissa.

      

Tämmöisiä koristeita meillä löytyy. Eriparipalloja paljon, erivärisiä palloja, erimuotoisia palloja, enkeleitä, tonttuja, nauhaa, käpyjä... muistuttaa rosollia. Mutta on just meidän perheen näköinen - kaik' ilosesti sekasin.

 Tulipas tyylikäs tummanpuhuva kuva...

 Ja vanha, istuva tonttukin on päässyt hauskasti piiloon

              

Tämmöisiä joulukukkia minulla tänä vuonna on. Hyasintteja ostin halpatalon tarjouksesta ja olen pitänyt niitä kuistin viileässä sammallen alla. Tänä iltana nostan sisälle. Jopa alkaa joulu tuoksua. Tuo oikeanpuoleinen peltiloota löytyi tämän talon varastoista kun talo ostettiin. Tosi nostalginen. Noh, vanhoissa koulurakennuksissa nyt löytyy kaikenlaista.

Irtoruusuista ja havuista plus mustikanvarvuista (niistä, jotka sieltä metsästä kävin) tökkäilin tämmöisen asetelman. Tuon alla olevan liinan sain äidiltä joskus 10 vuotta sitten. Itse hän on sen kutonut. Sekin on jo perintökalu ja joka joulu pöydällä. Siis liina, ei äiti.

Eilen kun tulin töistä kotiin, niin huomasin että tonttuja on olemassa. Joulusiivous oli tehty! Kyllä pukki muistaa noin ahkeria apulaisia :) Mutta millä pukki tulee, kun ei ole lunta?

Kaksi yötä jouluun. Tänä iltana vielä tonttuhommia. Paketoinpa itseni... ja omena suuhun! Mutta katellaanpa ensin tänään mitenkä se päivä seisoo.

- Lady of the house

Kahdennenneskymmenennesensimmäinen...

Eilen näytin kotoisia joulukoristeita. Nyt näytän mitä muualla maailmassa olen nähnyt.

 Kimalletta kerrakseen - Ameriikan malliin

Tässä tunnelmia sekä Amerikasta, että Englannista. Kovin ne on kimallepitoisia kyllä.
 

 Näitä Pähkinänsärkijöitä olen nähnyt monessa maassa ja monessa kaupassa. Jos joka kerta olisin ostanut yhden ja erilaisen, minulla olisi nyt näyttävä kokoelma. Turha kai mainita, etten ole ostanut... Ja nyt harmittelen.

 Leijuva joulupukki Lontoosta.

Samoin Lontoosta alakuvan glitteröidyt hirvet...

 Joulunameja Winter Wonderlandin tapaan.

Ja lentokentän luonnollinen joulukuusi.

On se tuo maailman joulukoristetarjonta aika kimalletta täynnä. Turha sinne on suomalaisen samoille markkinoille tunkea vatimattomien olkihimmelien ja tuohikoristeiden kanssa. Pysytään vaan täällä ihan hiljaa omissa oloissamme ja vietetään joulu perinteisin menoin. Hissukseen ja sen suurempaa ääntä pitämättä. Ihan vähän vaan laitetaan eikä ainakaan kehuta kenellekään mitä ollaan tehty. Niin vaatimatonta on se suomalaisen laittaminen. Jos nyt kynttilän laittas, muttei ainakaan kahta. Kolme on jo pröystäilyä...

- Lady of the house

P.s. Ihan vaan sivuhuomautuksen kerron, että eilen leivoin torttuja, lisää pipareita, joulupullia (iso-A kyllä auttoi, kunnes meni hermo häneltä!), joulukakkuja, lanttulaatikon, punajuurilaatikon ja karjalanpaistin. Tällai vaan vaatimattomasti...

Luukku kaksikymmentä, neljäs adventti ja joulukoristeita

Nyt alkaa se suurin rypistys jouluaattoa silmällä pitäen. Paljon on tekemättä, mutta toisaalta - kukaanhan ei tiedä mitä olen AJATELLUT tehdä, joten osan voin jättää aivan hyvin tekemättä. Tänään on viimeinen vapaapäivä ennen aattoa, joten jotain on kuitenkin tehtävä. Jääkaapissa odottaa torttutaikina, iso-A lupasi paistaa joulupullat (siunattu koulun innostava kotitalousopetus!) ja pikkuluokka on siivottava. Onhan sitä tässäkin.

Ajattelin kuitenkin esitellä teille, molemmat lukijani - sekä koko maailmalle - jotain meillä vuodesta toiseen olevia joulukoristeita. Tässä vain osa niistä, mutta nämä ovat aina.

 Joku lapsista on kieputellut tämmöisen rautalankasydämen. Se on kyllä aika herkkis. Sitten siihen on laitettu pieni posliinienkeli keskelle roikkumaan.

 Tämä sydän on ollut minulla jo aika kauan. Ostin sen kerran Münchenilaiselta joulutorilta, ainakin 10 vuotta sitten. Se on kottuu pienistä tähtianiksista, tuoksuu vieläkin mahtavasti. Tuo apteekkipurkki on viime syksyltä krakovalaiselta kirpputorilta. Sitä voisi alkaa pitää namipurkkina. Toisaalta, suuauakko on kyllä aika ahdas. käden saa sisään, mutta ei pois. Siinä on purkin rikkoutumisen vaara. Ehkä sittenkin kukkamaljakoksi.

Ai mitäkö tarkoittaa "cera alba"? Piti itsekin "kuuklettaa". Se on vaaleankeltaista mehiläisvahaa.

 Pikku-A on askarrellut ikkunaan laitettavan adventtikynttelikön. Sekin oli jo aika kärsinyt, mutta vielä käyttökunnossa. Pitänee tämän joulun jälkeen laittaa johonkin pahvin väliin ettei se rypisty joulukoristelaatikossa. Tämmöinen adventtikynttelikkö on kätevä hatraapäisille äideille, jotka ei niinkää muista niitä kynttilöitä sytytellä...

 Huovutettu joulusydän ja tontun pää. Joulusydän on monesti ihan kuusessa, mutta näköjään siitä oli ripustuslenkki mystisesti poissa.

 Tämä joulukoriste on ihan jo kaukaa 90-luvun puolivälin tienoilta. Entisestä Tiimarista ostin kasan kummallisia keraamisia tonttuja, ja niitä on sitten ollut mitä yllätyksellisimmissä paikoissa. Niitä taisi olla alkuun noin 10 kpl. Nyt löysin 2. Yksi oli käsipuoli. Mutta tämä on säästynyt ja sen voi laittaa kaikenlaisten astioiden reunalle istumaan. Ihan kitchiä, mutta on ensimmäisiä joulukoristeita, mitä olen itse hankkkinut. Siis jo mittaamattoman arvokas perintö, josta lapset riitelevät joskus verissäpäin...

 "Kuka saa, kuka saa, minut joskus omistaa..."

Pikkuluokan uunissa jo tuli palaa ja huone lämpenee. Se onkin kaksi talvea pidetty normaalisti kylmillään ja lämmitetty vaan tarpeen tullen. Nyt on se tarve. Siispä moppi heilumaan ja jauhot pöllyämään.

Iloista adventtia ja mukavaa puuhastelua itse kullekin!

- Lady of the house

Yhdeksästoista luukku ja iltavalaistus

Tätä "kolmatta lunta" satoi niin paljon, että pääsi ihan kolaushommiin. Toivottavasti se luvattu vesisade ei ihan tule tänne asti ja tämä lumi pysyisi. Kummasti se maisemaa valaisee ja mieltä piristää.

Tänään vain pari kuvaa hienosti valaistuista maamme nähtävyyksistä. Nyt ei jaksa runoilla muuta.

 Tuomiokirkko vuonna 2014 joulun alla.

Olavinlinna eilen iltapäivällä

Tänään joulujuhlapäivä, lapset laulaa:"Enkeelii taivaaan laausuui nääin..."

Äidit laulaa: "Aikuinen nainen mä ooon..."

- Lady of the house

Kah - joko se on kahdeksastoista kurkkaus?

Viikon päästä jouluaatto on jo ohi. Miten mukavaa. Sitten saa hetken huokasta. Jotenkin tämä kaikki jouluhöösäys tähtää siihen aattopäivään ja aterioinnin yltäkylläisyyteen - sitten kun on syöty, niin hässäkkä loppuu ja varsinainen joulu alkaa. Pitäisikö siis tämä aattoillan ylenpalttinen ateria siirtääkin jo aatonaatolle, niin itse jouluaattona voisi jo oikeasti huilia?

Tämmöinen liikennemerkki tupsahti eteen pari viikkoa sitten 

Juva - Rantasalmi -välisellä pikkutiellä. Aika osuva. 

Noita voisi ripotella pitkin pirttiä muistuttamaan että "hiljennä välillä".

Toisaalta, nyt olen selvittänyt sen, että miksi äidit ovat niin väsyneitä jouluna: kinkku! Kyllä, se riivatun kinkun paisto se väsyttää. Havainnollistan esimerkillä: tänä vuonna jouluaattohan on torstai, eikö? No, meillä se tarkoittaa sitä, että kinkkua täytyy alkaa paistaa jo MAANANTAINA. Siinä se uuni huutaa täysillä kolme päivää ja tottakai sitä pitää vahtia yöt läpeensä. Miksikö? No, kun ohjeessa SANOTAAN, että ensimmäiselle kilolle 1,5 h ja seuraaville kiloille 1h/kg. Ja minä kuitenkin painan sen 70 kiloa...

 Näin mahtava maisema oli kun menin työreissulle Kuopioon. Kuva on

otettu Oravikosken liepeillä n. klo 09 jälkeen. 

Täällä on satanut jo "kolmas lumi"

Eilisen kohokohtia oli lounas työkaverin kanssa ja jälkkäriksi piparkakkulatte. Loppupäivänä pukkasi maailmanlopun kiire, väsy, nälkä ja kiukku yhtäaikaa. Myöhemmin illalla kotona sähkökatko ja pääsulakkeen palaminen. Ei naurattanut.

Mutta jospa se tänään naurattais, viikonloppu on ovella. Jääkiekossa naisten Suomi - Ruotsi maaottelu pelataan täällä vähänniinkuin kotihallissa. Sitä sankoin joukoin seuraamaan.

- Lady of the house

Seitsemännentoista luukun tunnelmointia

"Kiitävi aika, vierähtävät vuodet. Miespolvet vaipuvat unholaan..."

Onneksi on tullut joskus otettua valokuvia, ei sitä muuten muistaisi mitä on tapahtunut. Ja niistä näkee ajan hengen, aikakauden muodin ja ennenkaikkea hyviä ilmeitä. Moni meistä on varmaan sitä mieltä, että ei KOSKAAN onnistu valokuvissa. Mutta kai sitä sitten on sen näköinen mitä kuvat näyttää.

 Tämmöiset tunnelmat on olleet 1970 -luvulla. Voisin veikata, että oisko 1972? Tai 1973. Kotitalomme laajennus on valmis ja sähkötkin on saatu. Sen myötä luonnollisesti televisio. Ja silloinhan oli vain kaksi kanavaa - ykkönen ja kakkonen. Ohjelmat loppui n. klo 23 ja ohjelmien välissä oli elävä ihminen kuuluttamassa, että "hyvää yötä". Tässä kuvassa on joku joulunajan päivistä, joulukuusi seisoo nurkassa ja lapsilla pyhävaatteet. Tämän hetken suurin ihme on ollut sisälle lennähtänyt punatulkku, joka on istahtanut tv:n antennille. Väistämättä tulee mieleen Varpunen jouluaamuna - laulu.

 

 Nyt ollaan jo reilusti 1990 - luvulla. Tarkemmin vuosi on 1997. Siinä on serkukset pistetty mummolan sohvalle joulukorttikuvaa varten. Lieköhän onnistunut koko kuva kun näyttää siltä että Lady Marmelade äänestää ehdotusta vastaan hyvin ponnekkaasti. No kyllä kai kun sisko puree sormesta! Ehkä tähän sopisi "Ei itkeä saa, ei meluta saa".

 On meillä leivottu ennenkin! Tässä tytöt ovat saaneet jo ihan oman pikkuveljen mukaan hämmentämään jauhopönttöä. Vuosi on pienimmän hiusmallista päätellen 2003. Silloin oli "Villiä melskettä, helinää helskettä". Mökki oli pieni ja siinä 5 henkeä. Sitten tuli vielä yksi pikkutonttu ja sen jälkeen ei ole kovinkaan koko sakkia saanut samaan kuvaan. Ainakaan jouluna.

Seitsemän yötä Jouluaattoon.

- Lady of the house

Kuudestoista luukku

Kyllä meillä nyt näitä poislähteviä riittää. Eilen - viidestoista päivä - oli koiramme Nipan viimeinen tassuttelupäivä ja sitten hän pääsi ns. autuaimmille metsästysmaille. Oli se surullista. Nipan lähtöä kyllä pohjustettiin jo pitkin kesää ja kuluvaa syksyä, nyt se vaan oli pakko tehdä.

On se jännä, mutta koira taisi vaistota viimeisen matkansa. Ei olis halunnu millään lähteä...

Nipa oli rodultaan norjan harmaa hirvikoira, ripauksella karjalankarhukoiraa. Tavattoman lempeä ja lapsiystävällinen. Haukkui hirviä sekä ohikulkijat. Kunnes iski vanhuus ja sen myötä meni kuulo, näkö ja tuli vähän muitakin vaivoja. Ikää Nipalle tuli 15 vuotta täyteen. Koiran iässä se on vissiin lähempänä sataa. Että kai sitä satavuotialla voi vähän yökastelua jo taas ollakin. Eikä oikein kaikkea kuulekaan...

Nipa oli ulkokoira, mutta nyt vanhemmiten minä hellyin ja aloin pitää sitä yöt sisällä. Viihtyi kyllä hyvin. Ja kissojenkin kanssa tuli toimeen. Toivottavasti sitä itsekin vanhetessaan saa olla yöt sisällä ja tulee muitten kanssa toimeen. Sitten kun minulla on parantumattomia vaivoja, niin perikunta voi viedä "piikille". Ja kun olen 100-vuotias.

Tässä hetki ennen lopullista unta.

Nipalle pidettiin asiaankuuluvat hautajaiset ja ortodoksisin menoin luotiin hauta umpeen käsipelissä. Kukkia ja kynttilä kanssa. Siellä Nipa lepää, aikaisempien koirien ja marsujen vieressä (tontillamme on siis eläinten hautausmaa). Toimituksen jälkeen juotiin muistotilaisuuskahvit.

En ole koiraihminen, mutta on minulla vaan sitä ikävä. Outoa, että tänään aamulla herätessä ei tarvinnutkaan lähteä ensimmäiseksi viemään koiraa ulos... Ehkä menen vanhasta muistista ihan vaan itekseni aamupissille puskan juureen.

Hyviä haukkuja Nipalle, olit kiva koira.

- Lady of the house

Nyt, eikä viidestoista päivä - viidennentoista päivän luukku

Ei ole vieläkään lunta Savonmaalla, kateus on pohjoisen ihmisiä kohtaan. Onneksi kuitenkin palkkapäivä piristää tätä kurjuutta. Tänään muutenkin vähän suru puserossa. Siitä huomenna enemmän.

Metsässä kävin retkellä ja keräsin näitä varpuja ja oksia ym. Ihan itseltäni kysyin luvan, kun maanomistajalta se pitää kysyä. Peilin edessä juttelin: "Saanko ottaa mustikanvarpuja?" - "Voi, ota toki, ota kaverillekin!". Saapa nyt nähdä, että ehdinkö niitä minkäänlaiseen aistikkaaseen asetelmaan raapia. On ne hienoja, ihan tuollai luonnossakin.

 Pieni peikkometsä

 ... mättähältä mättähälle käy.

Kohta pääsee luistelemaan! Ainakin muurahaiset.

Tänä iltana alkaa perinteinen jouluun laskeutuminen pikku-A:n koulun joulujuhlan muodossa. Illan yllätyksestä ohjelmistossa vastaa vanhempien KUORO. Olemme salaa harjoitelleet todella mieliinpainuvan esityksen. Ihan jännittää, että suostuuko lapset enää tulemaan sen jälkeen kotiin vai hävettääkö niitä ankarasti. Tuskin sentään, hauska esitys se on. Ja lasten omat esitykset on aina hauskoja.

Nyt ulkoilemaan ja puita uuniin. Vielä jokunen ykkösluokan joulukorttikin lähtee matkaan.

Joulukuu siis puolivälissä, jouluaattoon yhdeksän yötä!

- Lady of the house

Piparitalon neljästoista luukku

Tule meille vaan, meillä leivotaan. Saat pipareita jos kakarat ei ole ehtineet niitä jo syödä...
Nyt on varmaan jo viides piparinleivontasatsi. Kaikki aiemmin leivotut on jotenkin mystisesti hävinneet! Jos jouluksi jotain aikoo säästää, niin lukkojen taakse on laitettava. Siellä samassa lukkokaapissa on sitten mittanauha, sakset, teippiä, terotin, pyyhekumi, nitoja, ruuvimeisseli ja hyttysmyrkky. Eli ne tavarat, mitkä aina on hukassa kun niitä tarvitsee.

 Näin hienosti on tehty muumeja ja kaiken muunkin muotoisia pipareita. Ja tarkasti paistettu...

...aina paistotulos "ei ole niinkuin Strömsössä". Näille kävi niin, että kun uuniin kurkkasin niin ne eivät olleet ihan kypsiä ja ajattein että "olkoon vielä minuutin". Tämä paisto kun on ihan minuutintarkkaa puuhaa. Tässä tapauksessa minuutista tuli 16 tuntia... Löysin pellillisen vasta seuraavana päivänä kun aloin lämmittää uunia uudelleen. Täällä maalla tuo aikakäsitys hieman hämärtyy. Sama pää kesät talvet... toisko joulupukki minulle vaihtopään?

 Tänään oli tarkoitus tehdä piparitaloja. Tämmöinen mallikappale ja visio oli viime talvena Floridan matkalla eräässä joulukaupassa.

 Tämmöistä sitten sain aikaan. Ei piparitaloja vaan pipariLATOJA. Paljon helpompi tehdä, eikä tarvii miettiä sitä, että onko seinät ja katto nyt varmasti mittasuhteiltaan oikein. Nää vois olla semmosia pohjalaislatoja -vähän vinksallaan. Tämä latomalli on äidin opettama. Samoin kuin ruisleivän ja piirakoiden teko. Kiitos äiti!

 Koristelun jälkeen se on oikein soma. Tämä huippuyksilö pääsee huomenna tiistaina pikku-A:n koulun vanhempainyhdistyksen jouluarpajaisiin palkinnoksi. Jospa joku siitä ilahtuu.

Jouluaattoon vielä kymmenen päivää. Touhukasta viikkoa kaikille.

- Lady of the house