Niin se elämä heittelee. Samaan päivään mahtuu monesti itkua ja naurua, sokeria ja suolaa. Olin viime viikolla lähdössä pienelle matkalle ja olinkin jo Helsingin suunnilla. Yöllä lady Marmelade soittaa itkuisena; eno on siirtynyt tuonilmaisiin. Täysin yllättäen. Niin, no harvemmin kuolema tuleekaan kello kaulassa, mutta jotkut lähdöt ovat vieläkin yllätyksellisempiä. Tämä oli.
Se loppuyö oli sitten kyllä erittäin huonosti nukuttu. Nukuinkohan lainkaan. Klo 07 minulla lähti lento. Olo oli ihan pökertynyt. Kun kone nousi pilvien päälle, niin oli pakko vilkuttaa Riku-enolle. Että täällä sinä jossain olet. Ajattelin myös että on siinä lentokapteeneilla hommaa väistellessä. Sitä porukkaa kun on täällä pilvien päällä kuitenkin aika paljon. Ettei vaan sattuis mitään... Sitten nauratti. Tiesin, että Riku olisi myös nauranut moiselle "naisen logiikalle". Sitten tilasin lentoemännältä punaviinin ja paketin Nessuja...
Yöllisessä puhelussa Lady M otti luonteensa mukaan eläinrakkaan ihmisen roolin: -"Äiti, meijän pittää nyt ottaa ne Rikun kanat meille... (itkua)" - "Voi lapsi kulta, kun meillä ei ole paikkaa niille kanoille (ellei pakastinta lueta)". - "No ainaki se kissa... (kovaa itkua)".
Niinhän siinä sitten kävi, että lähiomaiset saivat kanat uuteen kotiin, mutta kissa jä heti ilman välitöntä sijoituspaikkaa. Tosin kissaa ei saatu siellä edes kiinni, lymyili metsässä ja ihmetteli että missä oma isäntä on. Mutta meille kissa oli tervetullut. Eilen meille sitten tuli Murkku - uusi perheenjäsen.
Näinä vaikeina aikoina voinemme sanoa, että Murkku-kissa on turvapaikanhakija. Lähdettyään omasta kotoa, hän päätyi Viljolahden vastaanottokeskukseen, jossa hän meni välittömästi Lady M:n sängyn alle piiloon.Ja naukui ikäväänsä kovasti. Ruoka ei maistunut eikä sieltä sängyn alta pois tullut.
Murkulle on tarjottu maittavaa ruokaa ja tänään hän on sitä jo maistanutkin. Iso-A ja Lady E ovat saaneet kissaa jo silitettyäkin ja otettua syliin. Tänään illalla Murkku on jo tullut sängyn alta pois ja tehnyt pienen tutustumiskierroksen. Murkun kotouttamista pyrimme edistämään jopa valjaissa tapahtuvalla ulkoilulla, mutta voitte arvata, että valjaista tämmöinen vapaa maalaiskissa ei pidä. Ei sitten yhtään!
Murkun sisar - tai oikeammin sisarpuoli, Sanni - on jo meillä vakituisen asukkaana, joten Murkku tulee saamaan sukulaisuusperusteisesti myöntävän turvapaikkapäätöksen. Onhan kyseessä kuitenkin perheen yhdistäminen. Sisarusten jälleennäkeminen ei ole aiheuttanut vielä suuria reaktioita puoleen eikä toiseen.
Kaikenkaikkiaan näyttää siltä, että Murkku tulee kotoutumaan. Nyt istuu jo olohuoneessa sohvapöydän alla ja pikku-A ajelee radio-ohjattavalla autolla vieressä... kissa ei panikoidu.
Piirros: Ari Seppä
Riku-enolle toivotan hyvää matkaa. Meitä on paljon, jotka emme sinua unohda.
- Lady of the house
Ei ollut isällä kissan yhdeksää elämää, mutta josoa Murkulla on niitä nyt kymmenen. Taas meni roska silmään.
VastaaPoista