Lady of the house: E viva Espanja

Kävin pari vkoa sitten Espanjassa. En ole koskaan käynytkään. Ihan vaan pitkä viikonloppu, kun ei ehtinyt enempää. Mutta oli sekin hyvä: aurinkoa, lämmintä, rauhaa, unta. Kun kesä jäi tulematta, niin oli kyllä ihan pakko saada edes pieni annos aurinkoa.

Ehdotus myös savolaisiksi katukylteiksi

Rannan ulkohuussit aamuauringossa

En suunnannut minnekään turistirysään, vaan menin Valenciaan, Alicanteen. Tai onhan sekin tietysti jonkinasteinen turistipaikka, mutta sesonki oli selvästi ohi. Rannat olivat mukavan tyhjät, samoin ravintolat, kaupat, hotellit. Sopi minulle. En juurikaan halunnut olla ihmispaljoudessa. Auringossa kylläkin.

Hetki ennenkuin aurinko pulpahtaa...

...sieltähän se tuli.

Valon määrä vaikutti heti. Suomessa normaalisti nukun aamulla vaikka kuinka pitkään. Tuolla heräilin jo kahdeksan maissa. Sitten eikun lenkille! Aamupalan jälkeen uudestaan lenkille tai rannalle. Tai ihan vaan olemaan. Välissä vähän ruokaa - ja sitten vaikka altaalle nukkumaan tai lenkille jonnekin. Eli päivät menivät leppoisasti ilman AINUTTAKAAN pakollista nähtävyysreissua. Kahvioissa kuljeskellen ja ihmisiä tuijotellen. Olkaa vapaasti kateellisia!

Kunnon lihatiski on tälle baarille kunnia-asia

Siitä vaan siivuja salaattiin ja ääntä kohti.

Eräänä aurinkoisena päivänä päätin heti aamupäivästä tehdä vähän pitemmän lenkin ja lähdin kiertämään majapaikkani San Juanin rannan ja Alicanten keskustan välissä olevaa niemekettä. Alkumatkaa oli n 3 km ihan hyvää rantabulevardia, sitten taajama loppui ja niemen ympäri lähti ihan kunnon kävelyreitti. Sitä vaan eteenpäin. Sitten se varsinainen polku loppui ja matkaa jatkoin ihan vaan ketterästi kalliolla kiipeillen.

Siellä "tiettömän taipaleen takana" olikin varsin viehättävä poukama. Pienikivistä rantaa, pari laguunia. Yhtäkkiä siinä eteeni tupsahti mies istumassa. Ilman sen suurempaa vaatetusta! No, minä en siitä hätkähtänyt - onhan näitä nähty. Seuraavan kiven takana oli toinen - yhtä vähissä vaatteissa. Kohta niitä istuskeli siellä täällä, jotkus yksin, jotkut kaksin. Nopea profilointi tuotti sen tuloksen, että olin saapunut eräänlaisen vähemmistöryhmän suosimalle nakurannalle. Kerta se oli ensimmäinenkin! Miehet eivät sen kummemmin retkeilyäni noteeranneet, joku vilkaisi mutta siihen se jäikin. Minä nyt en tietenkään tiennyt mihin silmäni olisin pannut... Että semmoiset nyyttikestit!

Alicante hieman toisesta kuvakulmasta

Hikihän siinä tuli. Lähinnä kallioilla kiipeilemisestä ja auringossa kävelemisestä. Uimaan teki mieli. Mutta kun olin lenkkivaatteissa. Kunnes äkkäsin: nakurannallahan tässä ollaan...!

Alicante on kyllä oikein mukava matkakohde. Lentomatka on n. 4 h jos saa suoran lennon, minulla oli menomatka Oslon kautta, mutta sekään ei jatkanut kuin reilun tunnin lentoaikaa. Alicanten kentältä pääsee kätevästi bussilla keskustaan, joksin taksitkaan ei paljoa kustanna. Ihan se keskusta ei ole rantapaikka, vaikka pieni uimaranta siinäkin on. Ravintoloita kyllä löytyy. Ja sivukujilta vielä enemmän.

Silmänruokaa ja meren eläviä

Taatusti tuoretta mustekalaa

Ruoka oli hyvää. Ja halpaa. Espanjalaisilla tuntuu olevan tapana, että päivällä lounaaksi otetaan vaan jotain kevyttä, tapaksia tms. Illalla sitten syödään kunnolla ja syömään mennäänkin vasta klo 21 maissa. (No, minähän olin silloin jo nukkumassa) Iltapäivän siesta on kyllä ihan kunigaskeksintö! Miksi sitä ei ole Suomessa? Että kaikki kiinni klo 14 - 16! Silloin otetaan vähän lounasta ja vaikka päiväunet. Pukumiehet valuu konttoreistaan terassille, tilaavat oluen, pari, vähän syötävää siihen ja sitten tämän lounaan jälkeen vielä vähäksi aikaa töihin. Ei ole mitenkään ihme, että lounaalla ihmisillä tosiaan on olut tai viiniä juotavana. Mutta ei kukaan vedä "rännejä"- se on sitä sivistynyttä keskiseurooppalaista juomakulttuuria.

Juu - olkaa ihan aiheesta kateellisia...

Paljon olisi kuvia laittaa, mutta "annetaan himon yltyä", eli ripottelen niitä pitkin kylmää ja pimeää talvea. Ensilumi tuli tänä vklonloppuna, joten jo sitä kuumaa hiekkarantaa jo kaipaakin.