Joulutaisteluni

Tänään kanssani moni havahtui siihen samaan ajatukseen: jouluaatto on kuukauden päässä. Siis vain 30 yötä ja paniikki on pahimmillaan. Lohdullista tällä hetkellä on se, että maassa on lunta. Se, onko sitä kuukauden päästä, onkin jo epävarmempi juttu. Nyt jo loppuviikolle lupaa niin lämmintä, että nämä lumet taitaa sulaa. Siksipä räpsin kuvia kun oli valoisa, luminen maisema.

Muutama päivä sitten näytti siltä miltä vasemmalla puolella, tänään puoliltapäivin siltä miltä oikealla. En vaan väsy katselemaan tuota rakennelmaa... on se kertakaikkiaan soma.

Pikku-A:n kanssa käytiin pihalle kuusi juuri ennen lumia, saatiin sille vielä reikäkin kaivettua maahan. Joulupalloiksi ripustettiin tinteille talipalloja. Ja tänään laitettiin sitten ulkovalot kuuseen. Nyt se vasta nätti onkin, mutta kun minun kamera on sen verran surkea, että sillä ei saa kunnon pimeäkuvia, niin ei ole kuvaa. Ikkunaan (puhtaaseen!) aseteltiin joulutähti.

Tunnelmakuvia pihamaalta. Tuohon kynttilälyhtyyn ei nyt voi laittaa kynttilää - silloin joutuisi nostamaan tuon kannen ja hieno lumihuppu rikkoutuisi. Heinäseipäät odottavat uusiokäyttöä.

Jostain syystä Joulukaktus riehaantui aivan valtaisaan kukintaan. Ihme! En ole sitä juurikaan hoitanut ja kesänkin se vietti ulkona sateessa. Ehkä sitten tykkäsi siitä.

 Kunnon joulutaistelu aloitetaan kuitenkin riittävällä määrällä kynttilöitä. Siinä on sitten kynttilänvalossa hyvä miettiä mitä kaikkea tänä jouluna voi jättää tekemättä - vai tekisikö sittenkin kylän komeimman piparitalon...

Tänään paistoi pikkiriikkisen aurinko. Pakkasta oli -4 ja ulkopuuhastelukeli mainio. Toivottavasti huomenna on samanlainen.

Muista: kuukauden päästä on jouluaatto! Paniikkinappula valmiiksi. Ilman kunnon stressiä joulu ei tule!

- Lady of the house