Vanha ruohonpolttaja palaa rikospaikalle...

Tässä ei suinkaan olla kirjoittamassa uutta spektaakkelimaista jännitysnäytelmää - vaikka joku ehkä saattaa otsikosta ja pitkästä blogihiljaisuudesta johtuen päätellä. On ollut kevyesti "hussakkaa", raivoisan säilöämisen, sadonkorjuun ja polttopuun teon lisäksi on ollut uuden kabareen harjoituksia, luokkakokousta, jääkiekkologistiikkaa ynnä muuta, ynnä muuta. Iltaisin on sitten NIIN poikki, että blogiin päivittäminen käy vain etäisesti mielessä. Mut jospa nyt en ois niin poikki ja tietokonekin olisi yhteensopivassa mielentilassa, niin saamme jotain päivitettyä.

Vieläkö muistatte kesäisen seivästysoperaatiomme? Juu, niinpä tietysti. Ja moni miettii että "mitähän heinille mahtoi tapahtua?". Minä kerron. Näinkin sateisen kesän jälkeen heinät eivät mitään priimakuntoisia olleet, eikä niitä voinut edes lahjoittaa kenellekään jolla olisi ollut eläimiä. Yksi ajatus oli, että jospa ne jättäisi tilataideteokseksi. Semmoisiksi talventörröttäjiksi...

Minä sitten kuitenkin otin heinät seipäiltä pois ja laitoin kolmeen isoon kekoon...

 ...näin. Sitten minä ajattelin että onkohan ne miten kuivia...

 ... ja hain TULITIKUT!!!

Kyllä ne oli aika kuivia! Iloisesti paloi. Ihan alkuun savu oli kyllä hurja ja olin IHAN varma, että joku naapuri nyt kyllä palokunnan hälyttää -  vaan kun ketään ei kulkenut edes ohi! Niin saisi mökki palaa rauhassa, jos palaisi. Ei sitä täällä selkosilla kukaan huomaisi...

Siinä minä saunan terassilla istuin iltahämärässä lämmittävän juoman kanssa ja ihailin "syyskokkoa". Vai lieneekö ne sitten noitavalkeat kun oma luutakin jäi ovenpieleen... Ehkä tässä iski ihan vaan kateus kun osa perikuntaa nauttii Kanarian lämmöstä ja minä täällä pimeässä Suomessa. Että saahaan sitä lämpöä täälläkin!

Tähän on kerrottava yksi hauska anekdootti pari kesää sitten: meillä oli kesäiltana ruokavieraita ja kun oli saatu grillailtua, niin aikuiset istuskelivat kiviterassilla ja kummityttö-I ja oma pikku-A jäivät grillin luo. Siinä rupateltiin ja kohta huomattiin että grillin luota sankka savu nousee. "Mitä työ teette?", lapsille huudettiin. Vastaus tuli: "Poltetaan ruohoo!". Että näin meillä maalla...

Tänään sitten kuntosalin asemesta vietin viisi tuntia rehelliseti rankametässä. Sahasin ja pinosin, sahasin ja pinosin. Näilläkin puilla on lämpö tosiaan tullut jo moneen kertaan ennekuin uuniin asti ehtivät. Mutta kyllä metsässä työstressi haihtuu! Palaa siinä muutama kalorikin...ehkä.

Tässä jos missä näkee kyllä työnsä jäljen. Että valmista tulee. On syytäkin, muuten tulee talvella vilu. Mutta kylläpä maistui savotan päälle iltapäiväsauna ja broilerjuustokeitto -jonne lorahti aimo annos kermaakin (kun nekalorit jäi sinne mettään!)

Iltaisin valoisa aika vaan lyhenee, mutta se lienee hyvä syy välillä käpertyä talvilevolle ja teekupin ääreen. Minäkin siirryn sinne ennenkuin liekit lähestyvät kiinteistöä...

- Lady of the house