Joulutaisteluni

Tänään kanssani moni havahtui siihen samaan ajatukseen: jouluaatto on kuukauden päässä. Siis vain 30 yötä ja paniikki on pahimmillaan. Lohdullista tällä hetkellä on se, että maassa on lunta. Se, onko sitä kuukauden päästä, onkin jo epävarmempi juttu. Nyt jo loppuviikolle lupaa niin lämmintä, että nämä lumet taitaa sulaa. Siksipä räpsin kuvia kun oli valoisa, luminen maisema.

Muutama päivä sitten näytti siltä miltä vasemmalla puolella, tänään puoliltapäivin siltä miltä oikealla. En vaan väsy katselemaan tuota rakennelmaa... on se kertakaikkiaan soma.

Pikku-A:n kanssa käytiin pihalle kuusi juuri ennen lumia, saatiin sille vielä reikäkin kaivettua maahan. Joulupalloiksi ripustettiin tinteille talipalloja. Ja tänään laitettiin sitten ulkovalot kuuseen. Nyt se vasta nätti onkin, mutta kun minun kamera on sen verran surkea, että sillä ei saa kunnon pimeäkuvia, niin ei ole kuvaa. Ikkunaan (puhtaaseen!) aseteltiin joulutähti.

Tunnelmakuvia pihamaalta. Tuohon kynttilälyhtyyn ei nyt voi laittaa kynttilää - silloin joutuisi nostamaan tuon kannen ja hieno lumihuppu rikkoutuisi. Heinäseipäät odottavat uusiokäyttöä.

Jostain syystä Joulukaktus riehaantui aivan valtaisaan kukintaan. Ihme! En ole sitä juurikaan hoitanut ja kesänkin se vietti ulkona sateessa. Ehkä sitten tykkäsi siitä.

 Kunnon joulutaistelu aloitetaan kuitenkin riittävällä määrällä kynttilöitä. Siinä on sitten kynttilänvalossa hyvä miettiä mitä kaikkea tänä jouluna voi jättää tekemättä - vai tekisikö sittenkin kylän komeimman piparitalon...

Tänään paistoi pikkiriikkisen aurinko. Pakkasta oli -4 ja ulkopuuhastelukeli mainio. Toivottavasti huomenna on samanlainen.

Muista: kuukauden päästä on jouluaatto! Paniikkinappula valmiiksi. Ilman kunnon stressiä joulu ei tule!

- Lady of the house

E viva Espanja

Kävin pari vkoa sitten Espanjassa. En ole koskaan käynytkään. Ihan vaan pitkä viikonloppu, kun ei ehtinyt enempää. Mutta oli sekin hyvä: aurinkoa, lämmintä, rauhaa, unta. Kun kesä jäi tulematta, niin oli kyllä ihan pakko saada edes pieni annos aurinkoa.

Ehdotus myös savolaisiksi katukylteiksi

Rannan ulkohuussit aamuauringossa

En suunnannut minnekään turistirysään, vaan menin Valenciaan, Alicanteen. Tai onhan sekin tietysti jonkinasteinen turistipaikka, mutta sesonki oli selvästi ohi. Rannat olivat mukavan tyhjät, samoin ravintolat, kaupat, hotellit. Sopi minulle. En juurikaan halunnut olla ihmispaljoudessa. Auringossa kylläkin.

Hetki ennenkuin aurinko pulpahtaa...

...sieltähän se tuli.

Valon määrä vaikutti heti. Suomessa normaalisti nukun aamulla vaikka kuinka pitkään. Tuolla heräilin jo kahdeksan maissa. Sitten eikun lenkille! Aamupalan jälkeen uudestaan lenkille tai rannalle. Tai ihan vaan olemaan. Välissä vähän ruokaa - ja sitten vaikka altaalle nukkumaan tai lenkille jonnekin. Eli päivät menivät leppoisasti ilman AINUTTAKAAN pakollista nähtävyysreissua. Kahvioissa kuljeskellen ja ihmisiä tuijotellen. Olkaa vapaasti kateellisia!

Kunnon lihatiski on tälle baarille kunnia-asia

Siitä vaan siivuja salaattiin ja ääntä kohti.

Eräänä aurinkoisena päivänä päätin heti aamupäivästä tehdä vähän pitemmän lenkin ja lähdin kiertämään majapaikkani San Juanin rannan ja Alicanten keskustan välissä olevaa niemekettä. Alkumatkaa oli n 3 km ihan hyvää rantabulevardia, sitten taajama loppui ja niemen ympäri lähti ihan kunnon kävelyreitti. Sitä vaan eteenpäin. Sitten se varsinainen polku loppui ja matkaa jatkoin ihan vaan ketterästi kalliolla kiipeillen.

 Siellä "tiettömän taipaleen takana" olikin varsin viehättävä poukama. Pienikivistä rantaa, pari laguunia. Yhtäkkiä siinä eteeni tupsahti mies istumassa. Ilman sen suurempaa vaatetusta! No, minä en siitä hätkähtänyt - onhan näitä nähty. Seuraavan kiven takana oli toinen - yhtä vähissä vaatteissa. Kohta niitä istuskeli siellä täällä, jotkus yksin, jotkut kaksin. Nopea profilointi tuotti sen tuloksen, että olin saapunut eräänlaisen vähemmistöryhmän suosimalle nakurannalle. Kerta se oli ensimmäinenkin! Miehet eivät sen kummemmin retkeilyäni noteeranneet, joku vilkaisi mutta siihen se jäikin. Minä nyt en tietenkään tiennyt mihin silmäni olisin pannut... Että semmoiset nyyttikestit!

Alicante hieman toisesta kuvakulmasta

Hikihän siinä tuli. Lähinnä kallioilla kiipeilemisestä ja auringossa kävelemisestä. Uimaan teki mieli. Mutta kun olin lenkkivaatteissa. Kunnes äkkäsin: nakurannallahan tässä ollaan...!

Alicante on kyllä oikein mukava matkakohde. Lentomatka on n. 4 h jos saa suoran lennon, minulla oli menomatka Oslon kautta, mutta sekään ei jatkanut kuin reilun tunnin lentoaikaa. Alicanten kentältä pääsee kätevästi bussilla keskustaan, joksin taksitkaan ei paljoa kustanna. Ihan se keskusta ei ole rantapaikka, vaikka pieni uimaranta siinäkin on. Ravintoloita kyllä löytyy. Ja sivukujilta vielä enemmän.

Silmänruokaa ja meren eläviä

Taatusti tuoretta mustekalaa

Ruoka oli hyvää. Ja halpaa. Espanjalaisilla tuntuu olevan tapana, että päivällä lounaaksi otetaan vaan jotain kevyttä, tapaksia tms. Illalla sitten syödään kunnolla ja syömään mennäänkin vasta klo 21 maissa. (No, minähän olin silloin jo nukkumassa) Iltapäivän siesta on kyllä ihan kunigaskeksintö! Miksi sitä ei ole Suomessa? Että kaikki kiinni klo 14 - 16! Silloin otetaan vähän lounasta ja vaikka päiväunet. Pukumiehet valuu konttoreistaan terassille, tilaavat oluen, pari, vähän syötävää siihen  ja sitten tämän lounaan jälkeen vielä vähäksi aikaa töihin. Ei ole mitenkään ihme, että lounaalla ihmisillä tosiaan on olut tai viiniä juotavana. Mutta ei kukaan vedä "rännejä"- se on sitä sivistynyttä keskiseurooppalaista juomakulttuuria.

Juu - olkaa ihan aiheesta kateellisia...

Paljon olisi kuvia laittaa, mutta "annetaan himon yltyä", eli ripottelen niitä pitkin kylmää ja pimeää talvea. Ensilumi tuli tänä vklonloppuna, joten jo sitä kuumaa hiekkarantaa jo kaipaakin.

Kaikenlaisia karvapallosia siellä kasvoikin

Ideoita seuraavaan laatoitusprojektiin

Tämmöisiä aurinkomatkoja "lääkärin määräyksestä" voisi toki tehdä enemmänkin. Vuorotteluvapaata suunnitellen.

- Lady of the house

   

Avaa silmäsi niin näet

On asioita,jotka jäävät tekemättä. Joskus siksi, kun ei ehdi, joskus ei ole välineitä, joskus... on vaan asioita, joita siirtää mitä kummallisimmista syistä. Esim. kellon veto on aika hyvä syy siirtää ikkunan pesua hamaan tulevaisuuteen. Näin on käynyt tällä tontilla. Nyt kuitenkin olen reipastunut ja alkanut toimeen. Mutta kerron miten asia etenee, niin kukaan ei ihmettele, että miksi se siirtyy...

Ensin otetaan välineet esille. Tarvitaan:
- A-tikkaat
- akkuporakone
- ristipäämeisseli + tasapäämeisseli
- ikkunan "avaimet", eli ne kahvat, joilla saadaan ikkunat auki
- ikkunanpesukone
- pölynimuri
- pesuvati, vettä, yleispesuaine, rätti, sanomalehteä

Täytyy muistaa jo edellisenä iltana laittaa ikkunanpesukone ja akkuporakone lataukseen.

Ikkunat avataan ensin sillä avaimella, sitten ne avataan vielä kerran sillä akkuporakoneella. Koska ikkunat ovat vanhat, niin jotkut on sitten vielä varmistettu kiinni ristipääruuvilla. Eli aukomista piisaa. Väliköistä imuroidaan kärpäset ja muut kuolleet pikkueläimet. Samalla putsataan rätillä ikkunanpielet ja listat.

Yksi ikkuna sisältää kolme osiota: kaksi pystysuoraa ja ylimpänä yksi vaakasuora ikkuna. Sen vaakasuuoran avaaminen ja peseminen on kyllä yksin ihan tekemätön paikka. Silti tein sen (tietenkin tein). Tosin välillä tuli mieleen, että tämä kun tästä kädestä lipeääja rikkoutuu, niin se kyllä somasti ja siististi kaulan viiltää. Seisonhan tuolloin niillä tikkailla toisessa kädessä ikkunanpesukone, jolla en voi ottaa vastaan.  Yhdessä ikkunassa on kolme ruutua ja kun joka ruudussa on kolme lasia, niin pestäviä pintoja on 18 kpl /ikkuna.

Ikkunat pesen koneella. Ehdottomasti! Se on ollut aikoinaan ihan "paras ostos". Kone on merkiltään Kärcher. Siinä on pesuaineen ruiskutustoiminto ja sitten myös imupuoli. Likavesi menee suoraan erilliseen säiliöön. JOS on tarvis, niin sillä sanomalehdellä voi reunat vielä "tarkkoa", jos tuntuu siltä, ettei tullu ihan priimaa. Muuten ei rätillä tarvii ikkunaa sutia.

No, näitä ikkunoitahan on... Alakerrassa 15 kpl oheisenlaisia. Eli 15 ikkunaa X 18 pintaa = 270 pintaa. Yläkerrassa vain kaksi ikkunaa, joissa molemmissa 6 pintaa. Lisätään siis 12 pintaa, nyt 282 pestävää pintaa. Tähän vielä kuistin ja pesuhuoneen pikkuikkunat, plus 12 pintaa, yht 292 pintaa. Laulu- ja soitinyhtye Miljoonasateen kappale "506 ikkunaa" on ihan totuuspohjainen laulu...

Aukeaako NYT, että miksi tätä toimintoa siirrän, siirrän ja siirrän? Ei ole jokakeväinen ja syksyinen operaatio. Ei ole ollut edes jokavuotinen - likavedestä päätellen. Nyt se oli kuitenkin jo pakko tehdä, koska ulos ei nähnyt. Isotöistä? Kyllä! Tahti on suurinpiirtein kaksi ikkunaa per päivä. Sit on kyllä jo aika uuvuksissa.

Samalla innostuin tekemään pientä "mööpelivalssia" ja siinä sitten järjestys muuttui huoneessa jos toisessa. Verhot kun jaksais vielä jouluksi vaihtaa. Mutta nyt kuitenkin on hyvä mieli kun on puolet ikkunoista pesty. Kyllä nyt näkee paljon paremmin miten pimeää ulkona on!

Kesken pesun näin kun kiviaidalle tulla tupsahti vieras! Kerkesin kuvankin ottaa. Katsotaan,e ttä hokaako kissat tämän vuokralaisen.

Näillä kohti uutta viikkoa ja reilun viiden viikon päässä häämöttävää joulua!

- Lady of the house

Sadonkorjuun aikaan

Tavalliset ihmiset - sellaiset normaalit ihmiset, jotka elävät silleen niinku säällisesti pitää -korjaavat satonsa ja keräävät marjansa elo - syyskuussa. Sitten sellaiset "toisenlaiset ihmiset" keräävät satonsa esimerkiksi marraskuussa. Minä katselin tänään kasvimaalle, että mitähän se minulle vielä antaa. Voi voi! Olihan siellä. Porkkanat sain viimeinkin nostettua. Itse asiassa niillä ei mikään kiire ollutkaan. Hyvin olivat kasvaneet ja tavattoman maukkaita. Kesäkurpitsat sentään jaksoin käydä ennen ensimmäisiä pakkasia mutta pavut kyllä jäi keräämättä. Sipulitkin onnistuin pelastamaan jo aiemmin.

 Tämmöisiä jöötejä, vertailun vuoksi tulitikkurasia mukana

Porkkanoita tuli kaksi pesuvadillista. ihan kohtuullisesti. Ja on niitä tässä kuitenkin jo silloin tällöin popsittu pitkin syksyä. Porkkanoiden jälkeen keräsin vielä vähän maa-artisokkiakin. Nekin olivat kasvaneet suhteellisen näyttävän kokoisiksi.

En varsinaisesti KASVATA maa-artisokkaa, niitä vaan on jäänyt maahan aina edellisiltä vuosilta ja niinpä vaan näyttävät tekevän jatkuvasti uusia mukuloita, vaikkei entisiä pois kerää. Vieläkin niitä jäi peltoon. Voin keräillä niin kauan kunnes maa jäätyy. Ja vaikka keväällä loput. Maa-artisokka on vissiin vähän perunan sukulainen, semmoinen muhkurainen, miedon makuinen juures. Käytän sitä vihanneskeittoihin, perunamuusiin, jos hienostella haluaa niin maa-artisokkapyree kuulostaa tosi gourmet-ruualta...

Tässä koko sato "besufadeissa". Huomenna meillä taitaa olla ruokana kermaista maa-artisokkakeittoa ja porkkanasämpylöitä. Oikein jos innostun niin jälkkärinä karpalokiisseliä kermavaahdon kanssa. Nam!

Puitten lehdet on jo pudonneet ja ne on jo haravoitukin. Vielä muutamassa pensaassa keltaisia lehtiä. Lumesta ei tietokaaan, vettä lotisee. Pikku-A vietti tänään kipeyspäivää ja alettiin suunnitella vähän jouluvaloja ja joulun laittoa. Kysyin, että mites haluaisit joulun viettää. "Nooo... suvun kanssa ois kiva. Niinku viime jouluna!" Hih... kirjoitinko viime joulun jälkeen että aion viettää tämän joulun Kanarialla? No ehkä en vietä. Alan järjestellä sukujoulua :) Mitäpä sitä ei lapsen toiveen eteen tekisi.

Vähän vielä pihaakin syyskoristeita.

Murkku-kissa tutustuu ympäristöön omalla tavallaan. Eilen ulkoiltaessa se karkasi valjaista ja livahti talon alle. Ilalla kissasta näkyi kissanluukun kautta vähän häntää, tänään ei näkynyt edes sitä. Kunnes nyt illalla Murkku ilmestyi terassille ja hiljaa hipsuttteli ruokakupille. Kiinni ei antautunut. Mutta eipä ole karannutkaan, vanhaan kotiin olisi aika vaikea matka. Mutta onhan kissat joskus kulkeneet pitkiäkin matkoja kotiin pyrkiessään. Toivotaan kuitenkin että Murkku kotiutuu.

Ainiin! Normaalit ihmiset pesee kesällä mattoja, eikö? Minä pesin vielä tänään. Tosin saunassa, mutta pesin kuitenkin. Ensi kuussa ehkä lähden marjaan!

- Lady of the house

Poislähtöjä ja perheenlisäystä

Niin se elämä heittelee. Samaan päivään mahtuu monesti itkua ja naurua, sokeria ja suolaa. Olin viime viikolla lähdössä pienelle matkalle ja olinkin jo Helsingin suunnilla. Yöllä lady Marmelade soittaa itkuisena; eno on siirtynyt tuonilmaisiin. Täysin yllättäen. Niin, no harvemmin kuolema tuleekaan kello kaulassa, mutta jotkut lähdöt ovat vieläkin yllätyksellisempiä. Tämä oli.

Se loppuyö oli sitten kyllä erittäin huonosti nukuttu. Nukuinkohan lainkaan. Klo 07 minulla lähti lento. Olo oli ihan pökertynyt. Kun kone nousi pilvien päälle, niin oli pakko vilkuttaa Riku-enolle. Että täällä sinä jossain olet. Ajattelin myös että on siinä lentokapteeneilla hommaa väistellessä. Sitä porukkaa kun on täällä pilvien päällä kuitenkin aika paljon. Ettei vaan sattuis mitään... Sitten nauratti. Tiesin, että Riku olisi myös nauranut moiselle "naisen logiikalle". Sitten tilasin lentoemännältä punaviinin ja paketin Nessuja...

 Yöllisessä puhelussa Lady M otti luonteensa mukaan eläinrakkaan ihmisen roolin: -"Äiti, meijän pittää nyt ottaa ne Rikun kanat meille... (itkua)" - "Voi lapsi kulta, kun meillä ei ole paikkaa niille kanoille (ellei pakastinta lueta)". - "No ainaki se kissa... (kovaa itkua)".

Niinhän siinä sitten kävi, että lähiomaiset saivat kanat uuteen kotiin, mutta kissa jä heti ilman välitöntä sijoituspaikkaa. Tosin kissaa ei saatu siellä edes kiinni, lymyili metsässä ja ihmetteli että missä oma isäntä on. Mutta meille kissa oli tervetullut. Eilen meille sitten tuli Murkku - uusi perheenjäsen.

Näinä vaikeina aikoina voinemme sanoa, että Murkku-kissa on turvapaikanhakija. Lähdettyään omasta kotoa, hän päätyi Viljolahden vastaanottokeskukseen, jossa hän meni välittömästi Lady M:n sängyn alle piiloon.Ja naukui ikäväänsä kovasti. Ruoka ei maistunut eikä sieltä sängyn alta pois tullut.

Murkulle on tarjottu maittavaa ruokaa ja tänään hän on sitä jo maistanutkin. Iso-A ja Lady E ovat saaneet kissaa jo silitettyäkin ja otettua syliin. Tänään illalla Murkku on jo tullut sängyn alta pois ja tehnyt pienen tutustumiskierroksen. Murkun kotouttamista pyrimme edistämään jopa valjaissa tapahtuvalla ulkoilulla, mutta voitte arvata, että valjaista tämmöinen vapaa maalaiskissa ei pidä. Ei sitten yhtään!

Murkun sisar - tai oikeammin sisarpuoli, Sanni - on jo meillä vakituisen asukkaana, joten Murkku tulee saamaan sukulaisuusperusteisesti myöntävän turvapaikkapäätöksen. Onhan kyseessä kuitenkin perheen yhdistäminen. Sisarusten jälleennäkeminen ei ole aiheuttanut vielä suuria reaktioita puoleen eikä toiseen.

Kaikenkaikkiaan näyttää siltä, että Murkku tulee kotoutumaan. Nyt istuu jo olohuoneessa sohvapöydän alla ja pikku-A ajelee radio-ohjattavalla autolla vieressä... kissa ei panikoidu.

Piirros: Ari Seppä

               Riku-enolle toivotan hyvää matkaa. Meitä on paljon, jotka emme sinua unohda.

- Lady of the house