Amerikkaan, Amerikkaan...

Hyvät molemmat lukijani!

Pahoittelen taas taukoa kirjoittelemisissani, mutta minä olen ollut "työmatkalla". Ja ihan Amerikassa asti! Kävimme Savon Pariisi - teatteriryhmän kanssa näyttelmässä Floridan niemimaalla. Olipa se reissu. Jos saunaremppa onkin jo loppuunkaluttu aihe, niin nyt kyllä Amerikan-reissusta riittää kerrottavaa. Aihealueina esim maisemat, asuminen, raha, ruoka, huvitukset, autoilu, näytteleminen, yleisihmettely... onhan näitä. Saatanpa jotain matkavinkkejäkin heitellä, jos niistä jollekin olisi jotain hyötyä. Ainakin itse on seuraavalla kerralla viisaampi.

 Lähtöselvitys

Matkasihteerin ominaisuudessa sain hoitaa hieman käytännön järjestelyjä tätä reissua silmällä pitäen. Termi "hieman" pitää sisällään lentolippujen tilauksen, asuntojen varauksen, rahaliikenteen, lähtöselvityksen, ynnä monen monta muuta yhteistä asiaa. Unohtamatta oman 4 hgen pakkausta, vakuutuksia, ESTA-hakemuksia ym. käytännön pikku asioita. Yllä kuva lähtöä edeltävän päivän "check in" -tilaisuudesta. Kun oli tehtävä 18 hengen ryhmälle lähtöselvitys, niin siinä meni aikaa ja kahvi (näköjään myös Codesania ja hunajaa). Suurimmalle osalle sainkin tehtyä, mutta jostain syystä alle 11 vuotiaiden osalta se piti tehdä kentällä. Mutta siitäkin selvittiin.

Neljä henkeä VOI matkustaa myös kevyesti. Me emme... Emmekä kuitenkaan olleet kuin 2 vkoa. Tosin tässä mainittakoon, että lähtiessä matkalaukuissa oli viisaasti tyhjää. Tullessa ei ollut tyhjää kuin lompakossa...

Ensin lensimme aamuseiskalta lähtevällä koneella (eli Hki-Vantaan kentällä piti olla jo klo 05 aamulla!!!) Berliiniin, siellä kahvikupin (ja ryhmäkuvan) mittainen välilasku ja sitten jo pitkälle lennolle. Tämä ylläoleva kuva on todellakin kahden viikon aikana AINOA ryhmäkuva, mikä meistä otettiin. Suunnitelmissa oli ottaa uusia ryhmäkuvia altaalla, meren rannassa, esiintymispaikalla... no eipä otettu. Paluumatkalla OLISI pitänyt ottaa samanlainen kuva samassa paikassa uudella välilaskulla. Muutos olisi ollut merkittävä - väsyneempään suuntaan.
 

 Tuonne mennään

Kaikki, jotka ovat matkustaneet, tietävät sen lähdön kihelmöivän tunteen. Kun kaikki on vielä edessä. Miljoona mahdollisuutta, ei sairauksia, olet hyvällä tuulella, paljon suunnitelmia, matkakassassa on rahaa...

Mannerten välinen lento on pitkä. Siis todella pitkä. Jaloitella pitää monesti. Tosin koneessa nyt ei kovin pitkälti pysty lenkkeilemään, mutta pientä venyttelyä kannattaa harrastaa... Ensi kerralla otan mukaan kompressiosukat. Uutta suonenvetoa en halua saada.

 Tällä meidän lennollamme oli koneessa jokaisen selkänojassa oma tablet-ruutu ja sieltä sitten pystyi näppäilemään itselleen viihdykkeeksi elokuvia, pelejä, musiikkia, rauhoittavia taustaääniä, karttakuvia yms. Lapsille se oli oiva juttu. Meillä kyllä oli läksykirjojakin mukana, mutta miksi ne eivät kiinnostaneet?

Ruokaakin sai. Pitkällä lennolla ihan lämmin ruoka ja sitten hieman ennen laskua puolilämmin välipala. Kaikki juotavat olivat ilmaisia. Pitkällä lennolla kannattaakin juoda runsaasti. Lähinnä vettä. Muuten on olo huono. Siitä muusta juomisesta voi myös tulla huono olo.

Tässä karttakuvaa reitistä. Menomatka lennettiin pohjoisen kautta koukaten ja se oli turbulenssiton vaihtoehto. Sen verran oli pilveä, että Islanti ja Grönlanti jäi näkemättä, mutta Kanadan puolella jo jäätikköjä näkyi. Ja Floridan yllä sää oli niin selkeä, että rannikko, suoalueet, Cape Kennedyn avaruusasema näkyivät selkeästi.

Laskeutumisen jälkeen alkoikin varsinainen tulikoe: maahantuloproseduuri. Sanotaan korrektisti näin, että ei ole helppoa päästä USA:an. Olimme porukalla tehneet elektroniset maahantulohakemukset (ESTA) ja ne meille kaikille oli myönnettykin. Koneessa vielä piti erikseen käsin täyttää lappu, jossa kysyttiin rasti ruutuun - menetelmällä ETTET VAAN vie mukanasi makkaraa, hedelmiä, aseita, antiikkia tai sukupuolitauteja. Tuo kyseinen lomake on luonnollisesti englanniksi ja jos ei satu osaamaan kieltä, niin kannattaa kaikkiin kysymyksiin rastittaa "no".

Sitten Miamin kentällä oli eräänlaisia "kioskeja", joissa passia vilauttamalla piti tämä maahantulo sujua suit sait vaan. No eipä sujunut. Eikun uuteen jonoon - joka ei ollut nopea. Tässä uudelleen paperit esille ja kysymyksiin vastaamaan. Muutaman metrin päässä uusi luukku, kaiva taas kupongit esille ja vakuuta ettet ole tuon edellisen luukun välillä vaihtunut toiseksi /mukana olevat lapset vaihtuneet / vaihtaneet nimeä/  matkalaukut lisääntyneet / laukkuusi ole tullut makkaraa / saanut sukupuolitautia.

Näistä jos selviät, niin hyvä. Mikäli käy niin, että joku virkailijoista ei jostakin asiasta tykkää, niin hän laittaa sinut johonkin uuteen jonoon, jossa vakuutat kaikki nämä asiat uudelleen. Tai sitten matkatavarasi joutuvat tarkempaan syyniin. En tiedä mitä matkalaukkuläpivalaisijatarkastaja ajatteli, minulla oli laukuissa esityksiä varten peruukki, silmälasikehyksiä, sukkahousuista tehty makkara, kuppaussarvia, tekotissit... Joku skeptikko saattaisi ajatella jotain omituista.

Miamilainen auringonlasku auton ratista katsottuna.

Maahantulon ja laukkujen saamisen jälkeen riensimmekin jo valmiiksi uupuneina autonvuokraustiskeille. Tälle koko porukalle piti olla muutama auto kulkemisia varten. Ja sehän se riemu vasta olikin! Se on seuraavan postauksen aihe; Autoilu USA:ssa.

Siellä huojuivat palmut ja minä...

- Lady of the house