Kuinka syvälle ihmisen täytyykään vajota?

Kaikki vähänkin rakentamisesta ja remontoimisesta tietävät ovat perillä siitä, että suomalainen rakennuslainsäädäntö on ajoittain hyvinkin vaativa. Tämä tulee mieleen erityisesti kun vierailee avartamassa katsettaan muualla maailmassa. Muualla tuntuu saavan rakentaa "aika vapaasti" ja erityisesti etelän maissa askarrellut jätevesisysteemit ovat hyvin omaperäisiä. Niitä tuskin valvotaankaan. Mutta Suomessa valvotaan ja niinpä meidänkin piti iskeä lapiot santaan ja kaivaa asianmukainen viemäröinti saunan likavesille. Tämä on tietysti ympäristön kannalta hyvä asia eivätkä likavedet nyt lirise vallattomasti pitkin tonttia.

Tämänkertaiset kuvat ovat veljeni ottamia ja häneltä on lupa saatu kuvien julkaisuun.

Homma alkoi siis konkreettisesti lapiotyönä. Saunan toinen omistaja aloitti kaivaukset nippa nappa ennen routakelejä ja ajatteli optimistisesti että "tästäpä saunan ulkoseinän puolelta kaivan kuopan perustusten alaosaan ja siitä sitten sisälle vastaavalle kohdalle toinen kuoppa ja sieltä se viemäröinti ja vesijohto sitten menee..." Niinpä! Kaivoi tunnin. Kaivoi toisen. Kaivoi vielä kolmannenkin. Piilokameramme ei valitettavasti juuri tuolloin ollut toiminnassa, mutta se materiaali olisi ehkä voittanut Kultaisen palmun. Ei, Oscarin se olisi voittanut! Draamaa, jännitystä ja toimintaa samassa paketissa. Tarpeeksi kun kaivoi, niin tontille soitettiin tämä masiina: kaivinkone Ukko Mestari.

Huomatkaapa muuten tuo hirsirunko ja se, että alin hirsikerta on vielä paikallaan. Lady of the house suunnitteli tekevänsä saunalle "pientä pintaremonttia".  Turha kai mainita, että lapanen lähti hiukan moposta. Pakosti, koska alin hirsikerta osoittautui lahoksi.

 Tässä arkeologiset kaivaukset sisätiloissa. Takaseinän alin hirsi näkyykin hieman huonompikuntoisena kuin muut. (Aaarrggh, teksti saattaa tökkiä. Katson samalla Suomi -Kanada peliä ja näyttää pahasti siltä että Suomi voittaa. Pienet miehet huutaa lattialla :)) Tuo keskellä oleva tötterö on siis saunatilan tulevan lattian lattiakaivo ja poistoviemäri. Lattia on siis tuon tötsän yläreunan tasolla.

Saunaan tulovesi tulee täältä kaivolta. Juu - eihän näitä kaivantoja KUKAAN olis lapiolla tehnyt!
Alakuvassa aukenee hieman paremmin kaivausten laajuus. On se HYVÄ että lähipiirissä on kaivinkoneen omistaja! Sitä pitää saunottaa monta kertaa.

Ja kun remonttiin aletaan, niin ei pelkällä kaivinkoneella...seuraksi tuli myös traktori. Traktorin perässä on kompura poraamista varten... pitiköhän tässä peräti räjäyttää jotain? En enää muista (joku ois ehkä sen käsin kaivamisen jälkeen halunnut räjäyttää koko saunan...)

 Ja mistä noita kiviä oikein putkahteleekaan. Osan jo asettelin kiviaitaan, mutta runsaasti niitä on vielä jäljellä. Joko korotan tai jatkan sitä aitaa.

Ja sitten kuopat umpeen, maata päälle ja ristinmerkki perään. En tiedä minkä puutarhurin minä tähän oikein tilaan laittamaan tämän ympäristön kuntoon. Tuntuu toivottomalta. Ehkäpä nopeasti leviävät voikukka, nokkonen ja lupiini pelastavat.

 Kuvassa näkyvä kuusi oli myös vähällä saada kaatotuomion ellen olisi ponnekkaasti vaatinut sen paikalleen jättämistä. Kuvitelkaa pimeänä vuodenaikana kuusessa olevat jouluvalot. Eihän noin luontaista joulukuusta saa kaataa! Kun se siitä kasvaa, niin varmaan sen joutuu joskus kaatamaan, mutta ei vielä.

Semmoinen oli "operaatio viemäröinti". Kunnossa on.

Ja palataksemme otsikkoon; käsin kaivetun kuopan syvyys oli 150 cm. Siihen syvyyteen päädymme aikanaan itse kukin. Ristinmerkki ja lupiinit perään.

- Lady of the house