Elinajan ennustetta pukkaa

Vapaapäivän aloitus

Näin vapaapäivänä onkin syytä pohtia syntyjä syviä ja käsitellä niinkin elämänläheistä aihetta kuin kuolemaa. Kuten eräs työkaverini osuvasti on sanonut "kuolleisuus on keskimäärin yksi kappale per henkilö. Ei yleensä enempää eikä vähempää". Niinpä.

Joillakin nettisivuilla pystyy laskemaan oman elinajan ennusteensa. Ensin täytyy vastata liutaan kysymyksiä; oletko mies/nainen/ ikäsi/ syötkö/ juotko/ tupakoitko/ liikutko/ harrastatko seksiä/ miksi et/ kenen kanssa/ katsotko televisiota/ asutko maalla/ mikset asuisi/ sairastatko/ onko lääkitys kohdallaan/ ärsyttääkö/ naurattaako... jne. Sitten kun painaa "enter", niin kone vastaa sinulle että kuinka kauan elät.

Minä sain oman elinajan ennusteeni vähän aikaa sitten ihan omatekemän lapsen suusta. Tällä oraakkelilla on ikää 7 vee. Olimme kaupungissa käymässä (joka on tietenkin vaarallinen paikka) ja poika näki ohi ajavan aika hienon auton. Sitä sitten ihmettelemään että siinäpä vasta hieno auto. Jatkokeskustelu meni jotakuinkin näin:

Lapsi: Minä tiijän jo aika paljon mönkkäreistä ja autoista!
Minä: Niin tiijätkin. Sinähän voisit isona ruveta vaikka autokorjajaksi.
L: M-mmm...
M: Voisit sitte aina pitää äitin auton kunnossa.
L: Sinä oot sillon kyllä varmaan jo kuollu ku minä oon aikuinen.

Että näin! Elän siis noin kymmenen vuotta. Tosin sama lapsi oli eilen illalla saunassa sitä mieltä, että hän ei ole enää minun lapseni sitten kun hän on aikuinen...

Tässä vaiheessa lapselle on turha alkaa valistaa että meidän suvun naisilla ei muuten ole ollut tapana kuolla ennen aikojaan. Ei isäni eikä äitini puolelta. Joten tulen antamaan äidillisiä neuvoja, ohjeita ja opastuksia viimeiseen hengenvetoon saakka. Todisteeksi pitkäikäisyydestä kuva mummoni elinajasta - se onkin ihan "kiveen kirjoitettu".

Vieressä näkyy ukinkin syntymävuosien loppuosat. Ei aivan ehtinyt sataan hänkään. Hautausmaalla kävely on tavattoman mukavaa. Kokeilkaa vaikka. Siellä jotenkin laskeutuu tyyneyden tilaan ja minä ainakin voisin kierrellä loputtomiin katselemssa kiviä ja lukemassa vahoja nimiä ja syntymäaikoja. Helsingin Hietaniemi on hieno. Ja laaja. Vanhoissa - TOSI vanhoissa - hautakivissä on kirjoitettu oikein titteleitä: "Tässä lepää merikapteeni Hjalmar...". Tai "talollisen vaimo Anna-Fredriikka..." Sitten voi välillä tirauttaa pienet itkut kun löytää jonkun pikkulapsen haudan. Se on jotenkin niin epäreilua. Oman hautakiven suunnittelu kannattaa aloitta ajoissa, ettei jää viimetippaan.

Levolle laske Luojani...

Unohdettu

  Mutta ennekuin kuolo korjaa, niin pitänee hoitaa muutama juokseva asia, mm. maksaa laskut niin ei laskuttajat tule perikunnalta perimään. Toisaalta olisi hyvä kuolla vasta ensi kuun 15 päivän jälkeen. Olis ehtinyt tulla palkka ja lomarahat... Ja kesäteatterin ohjauskin ois hyvä saada valmiiks, ni eivät jää pulaan. Puhumattakaan kun se SAUNA on vielä kesken! Ei tässä nyt jouda kuolemaan...

Iloiseksi  lopuksi vielä kaunis kuva Amsterdamin matkalta. Sielläkin ois  kiva käydä toiste...

AI NIIN! Kiitokset Armille "hiiri pois pullosta" -vinkistä. En minä sinne pulloon sentään laivaa laittanut, mutta jäljillä olit. Ajattelin että eikö tuo hiiren ruumis hajoa vedessä samalla tavalla kuin ihminenkin, joten pistin pulloon vettä. Pari viikkoa hyppeli-hiiri likosi. Ja niinhän sen sieltä sitten pihdeillä sai palasina pois. Nyt saatte vain jännityksellä odotella minkälainen innovaatio sieltä tuleekaan sisustukseen... siis siitä pullosta.

Eläkäähän ihmisiksi. Ja hyvää koulunloppuviikonloppua!

-Lady of the house