Suvi - virsu, tuokiokuvia 31.5.2014

Jo joutui armas aika

 ja suvi suloinen

Kauniisti joka paikkaa

 

koristaa kukkanen.

 

Nyt siunaustaan suopi

 

taas lämpö auringon.

 

Se luonnon uudeks luopi

sen kutsuu elohon.

Hyvää kesää!

 - Lady of the house

Elinajan ennustetta pukkaa

Vapaapäivän aloitus

Näin vapaapäivänä onkin syytä pohtia syntyjä syviä ja käsitellä niinkin elämänläheistä aihetta kuin kuolemaa. Kuten eräs työkaverini osuvasti on sanonut "kuolleisuus on keskimäärin yksi kappale per henkilö. Ei yleensä enempää eikä vähempää". Niinpä.

Joillakin nettisivuilla pystyy laskemaan oman elinajan ennusteensa. Ensin täytyy vastata liutaan kysymyksiä; oletko mies/nainen/ ikäsi/ syötkö/ juotko/ tupakoitko/ liikutko/ harrastatko seksiä/ miksi et/ kenen kanssa/ katsotko televisiota/ asutko maalla/ mikset asuisi/ sairastatko/ onko lääkitys kohdallaan/ ärsyttääkö/ naurattaako... jne. Sitten kun painaa "enter", niin kone vastaa sinulle että kuinka kauan elät.

Minä sain oman elinajan ennusteeni vähän aikaa sitten ihan omatekemän lapsen suusta. Tällä oraakkelilla on ikää 7 vee. Olimme kaupungissa käymässä (joka on tietenkin vaarallinen paikka) ja poika näki ohi ajavan aika hienon auton. Sitä sitten ihmettelemään että siinäpä vasta hieno auto. Jatkokeskustelu meni jotakuinkin näin:

Lapsi: Minä tiijän jo aika paljon mönkkäreistä ja autoista!
Minä: Niin tiijätkin. Sinähän voisit isona ruveta vaikka autokorjajaksi.
L: M-mmm...
M: Voisit sitte aina pitää äitin auton kunnossa.
L: Sinä oot sillon kyllä varmaan jo kuollu ku minä oon aikuinen.

Että näin! Elän siis noin kymmenen vuotta. Tosin sama lapsi oli eilen illalla saunassa sitä mieltä, että hän ei ole enää minun lapseni sitten kun hän on aikuinen...

Tässä vaiheessa lapselle on turha alkaa valistaa että meidän suvun naisilla ei muuten ole ollut tapana kuolla ennen aikojaan. Ei isäni eikä äitini puolelta. Joten tulen antamaan äidillisiä neuvoja, ohjeita ja opastuksia viimeiseen hengenvetoon saakka. Todisteeksi pitkäikäisyydestä kuva mummoni elinajasta - se onkin ihan "kiveen kirjoitettu".

Vieressä näkyy ukinkin syntymävuosien loppuosat. Ei aivan ehtinyt sataan hänkään. Hautausmaalla kävely on tavattoman mukavaa. Kokeilkaa vaikka. Siellä jotenkin laskeutuu tyyneyden tilaan ja minä ainakin voisin kierrellä loputtomiin katselemssa kiviä ja lukemassa vahoja nimiä ja syntymäaikoja. Helsingin Hietaniemi on hieno. Ja laaja. Vanhoissa - TOSI vanhoissa - hautakivissä on kirjoitettu oikein titteleitä: "Tässä lepää merikapteeni Hjalmar...". Tai "talollisen vaimo Anna-Fredriikka..." Sitten voi välillä tirauttaa pienet itkut kun löytää jonkun pikkulapsen haudan. Se on jotenkin niin epäreilua. Oman hautakiven suunnittelu kannattaa aloitta ajoissa, ettei jää viimetippaan.

Levolle laske Luojani...

Unohdettu

  Mutta ennekuin kuolo korjaa, niin pitänee hoitaa muutama juokseva asia, mm. maksaa laskut niin ei laskuttajat tule perikunnalta perimään. Toisaalta olisi hyvä kuolla vasta ensi kuun 15 päivän jälkeen. Olis ehtinyt tulla palkka ja lomarahat... Ja kesäteatterin ohjauskin ois hyvä saada valmiiks, ni eivät jää pulaan. Puhumattakaan kun se SAUNA on vielä kesken! Ei tässä nyt jouda kuolemaan...

Iloiseksi  lopuksi vielä kaunis kuva Amsterdamin matkalta. Sielläkin ois  kiva käydä toiste...

AI NIIN! Kiitokset Armille "hiiri pois pullosta" -vinkistä. En minä sinne pulloon sentään laivaa laittanut, mutta jäljillä olit. Ajattelin että eikö tuo hiiren ruumis hajoa vedessä samalla tavalla kuin ihminenkin, joten pistin pulloon vettä. Pari viikkoa hyppeli-hiiri likosi. Ja niinhän sen sieltä sitten pihdeillä sai palasina pois. Nyt saatte vain jännityksellä odotella minkälainen innovaatio sieltä tuleekaan sisustukseen... siis siitä pullosta.

Eläkäähän ihmisiksi. Ja hyvää koulunloppuviikonloppua!

-Lady of the house

Lattiasta kattoon

Tässä loppuviikon saunaremonttikatsauksessamme tutustumme lattiapintoihin ja niiden perusteelliseen uudistamiseen. Ja taas tulee runsaasti kuvia.

Tässä yläkuvassa näkyy hienosti tuo alin, laho hirsi. Ja pystyyn nostetun levyn vasemmalla puolella lattianrajassa oleva viemäröinti. Sama reikä toimi myös ilmanvaihtona. Eli sinne meni likavesi ja sieltä tuli pakkanen.

 Sisäpuolella jatkettiin "hajota ja hallitse" metodilla ja rautakanki sai näin mukavaa jälkeä aikaan. Lattia oli betonilattia, joka oli jollain kummallisella tapaa "kelluva". Purku osoitti sen, että päällimmäisen betonikerroksen alla oli tervattuja lastulevyjä. Ihan kumma ratkaisu märkätilan lattiaksi! No märkiähän ne levyt olikin ja osin täysin muhennosta. Ilmankos se päällä oleva lattia kelluikin. Lastulevyjen alla oli vielä toinen kerros valua ja sen alla runsaasti hiekkaa. Kaikki betoni kuorittiin pois ja jäljellä oli pelkkä hiekka. Tosin sitä piti vielä lisätä monta kottikärryllistä.

 Mutta ne hirret. Alin hirsikerta siis meni vaihtoon. Ensin ajattelimme vaihtaa sen uuteen hirteen, mutta asiantunteva "hirsimiehemme" antoi vinkin että entäpä jos vaihdatte tilalle harkon - se kun tulee olemaan taas aika suoraan kosteuden kanssa tekemisissä. Hyvä idea!

Yläpuoleltahan hirsien vaihdon ei luulisi olevan temppu eikä mikään. Se on kuin legoista rakentelis ja sinne vaan lisäilisi. Kenpä meistä ei legoilla osaisi rakentaa? Mutta vaihdappa sieltä alapuolelta! Onneksi oli se hirsimies mukana... Se meni jotenkin näin: ensin sahattiin poistettava hirsi yhdeltä sivulta pois. Syntyneeseen rakoon laitettiin tukia, ettei koko tönö keikahda kun seuraavaa sivua auotaan. Sitten uusi hirsi sahattiin pois - ja laitettiin pönkkää tilalle. Ja tämä sama toistui siis vielä kaksi kertaa. 

Operaation seurauksena talo oli tavallaan ilmassa. Seuraava homma oli muurata ne uudet harkot paikalleen ja jättää hetkeksi kuivumaan. Aikanaan koko runko laskettiin sitten takaisin paikalleen.
 

Kun harkot olivat paikallaan, alettiin tehdä uutta lattiavalua. Hiekka tampattiin tiiviiksi, päälle eristettä, tukiverkko ja sen päälle sementtivalu. Kyllä siinä pyöritettiin myllyä muutaman kerran. Ja tarkkaan vatupassilla mitattiin että kaadot on riittävät. Tässä tapauksessa "kaato" ei ole keilaustermi vaan tarkoittaa sitä, että lattia on reunoilta ylempänä ja matalin kohta on viemärin paikkeilla. Alakuvassa näkyvä sininen ympyrä on se viemärin paikka ja aika keskellä löylyhuoneen lattiaa.

Kuten kuvista näkyy, ollaan jo pitkällä syksyssä ja työvaloa tarvittiin. Oli muuten aika viimeinen hetki tehdä tuo valu - samalla viikolla tuli ensi lumi ja sitten alkoi pienesti pakastaa.

Alakuvassa tulevan pukuhuoneen nurkkausta sisäpuolelta. Siellä vielä näkyy kiilat hirren ja harkon välissä. Tällä tavalla harkot ja lattia kuivuivat kevääseen asti.
 

Ja tässä kuvakulma tulevien lauteiden kohdalta pukuhuoneen oviaukkoon. Kiuas tulee tuohon kuvan vasempaan laitaan muurin kulmalle. Tai siis ainakin näin suunnittelin. Hieno lattia, eikö? Mutta "tuu kattoo kattoo"! Eli seuraavat huokaisut kuuluivat siihen suuntaan... huoh. Lahoja ylähirsiä ja kattojuoksuja yläviistossa. Kattoremontti sai kuitenkin jäädä suosiolla kevääseen. Ja nythän on jo SE kevät!

Käsi ylös, kenellä on käynyt niin, että remontissa on tullut yllätyksiä tai se on laajentunut odottamattomiin mittasuhteisiin? Voi tätä käsien merta...

 Tässä kuvat saunan molemmin puolin harkkojen asettamisen jälkeen.

Ja tässä hyvin ilmastoitu hormi.

Vanhat ilmastointiräppänät. Nämä tekisi vielä mieli ottaa uusiokäyttöön. Vaan millä puhdistan? Vinkkejä otetaan, kiitos.

Tulipas tästä pitkä tarina. Mutta kyllähän sitä monta päivää tehtiinkiin. Seuraavaksi kerron kun hirsirunko lasketaan alas ja aloitetaan sitten se kattoprojekti. Nyt lähden "Tulitikkuja lainaamaan" :)
Helottavaa helatorstaita.

-Lady of the house

Valmista tuli!

Kevät on siitä aika kivaa, kun valmista tulee ihan silmissä. Eilinen vietetiin Hämeessä - onkohan se virallisempi nimi Päijät-Häme - ja kahviteltiin vanhimman tytön valmistujaisia. Tyttö noin 5-vuotiaana ilmoitti että "Minusta tulee isona antilooppi!". Jostain syystä antilooppikoulutukseen on ainakin Suomesta hyvin hankala päästä ja tyttö joutui opiskelemaan näin aluksi ihan jotain muuta. Mutta minusta se urheiluhierojanakin olo on erittäin hyvä juttu. Ja työtilannekin ehkä hieman parempi kuin antiloopeilla.

Kotoa lähtiessä kirsikkapuut kukkivat näin komeasti. Saunakin pilkistää sieltä takaa. Vielä kun ne tulisivat marjoiksi asti eikä rastasperhe napsi nokkiinsa.

Tehtiin siis reissu, pieniä "pit stoppeja" matkan varrella ja niissä loistavia muumimukilöytöjä, sekä vähän kesäkukkiakin. Jokuhan näitä kasvattaa ihan siemenestä asti - en minä. tuskin saisin tällaiseen loistoonsa. Kykyni riittävät tällä hetkellä vain purkkiin istuttamiseen. Ja kevyeen kasteluun.

 
Jo pelkän kukkapenkin laitto on hieman työlästä. Vai mitä sanotte TÄSTÄ "kukkapenkistä"? Vaatisiko hieman korjailua ja laittamista yleensäkin? Joku siihen on kuitenkin laittanut "hyvät kannut" -liikennemerkin (vai mikä lie). Tuota kukkapenkkiä ei kyllä enää KORJAA mikään - lienee purettava koko kyhäelmä.

Loma lähestyy loppuaan ja alkuviikosta on vääntäydyttävä sorvin ääreen. Kelit on kyllä olleet kohdallaan - kiitos siitä. Lomalla on luonnollisesti kulutettu olutta ja makkaraa, mutta mikä olisikaan pysyvämpi lomamuisto kuin pari lisäkiloa vyötäröllä. Kelluttaa paremmin kylmässä vedessä, sillä vedet alkavat nyt kylmetä :) Mukavaa koulun loppuviikkoa.

Verkossa vai netissä?

- Lady of the house

Kuinka syvälle ihmisen täytyykään vajota?

Kaikki vähänkin rakentamisesta ja remontoimisesta tietävät ovat perillä siitä, että suomalainen rakennuslainsäädäntö on ajoittain hyvinkin vaativa. Tämä tulee mieleen erityisesti kun vierailee avartamassa katsettaan muualla maailmassa. Muualla tuntuu saavan rakentaa "aika vapaasti" ja erityisesti etelän maissa askarrellut jätevesisysteemit ovat hyvin omaperäisiä. Niitä tuskin valvotaankaan. Mutta Suomessa valvotaan ja niinpä meidänkin piti iskeä lapiot santaan ja kaivaa asianmukainen viemäröinti saunan likavesille. Tämä on tietysti ympäristön kannalta hyvä asia eivätkä likavedet nyt lirise vallattomasti pitkin tonttia.

Tämänkertaiset kuvat ovat veljeni ottamia ja häneltä on lupa saatu kuvien julkaisuun.

Homma alkoi siis konkreettisesti lapiotyönä. Saunan toinen omistaja aloitti kaivaukset nippa nappa ennen routakelejä ja ajatteli optimistisesti että "tästäpä saunan ulkoseinän puolelta kaivan kuopan perustusten alaosaan ja siitä sitten sisälle vastaavalle kohdalle toinen kuoppa ja sieltä se viemäröinti ja vesijohto sitten menee..." Niinpä! Kaivoi tunnin. Kaivoi toisen. Kaivoi vielä kolmannenkin. Piilokameramme ei valitettavasti juuri tuolloin ollut toiminnassa, mutta se materiaali olisi ehkä voittanut Kultaisen palmun. Ei, Oscarin se olisi voittanut! Draamaa, jännitystä ja toimintaa samassa paketissa. Tarpeeksi kun kaivoi, niin tontille soitettiin tämä masiina: kaivinkone Ukko Mestari.

Huomatkaapa muuten tuo hirsirunko ja se, että alin hirsikerta on vielä paikallaan. Lady of the house suunnitteli tekevänsä saunalle "pientä pintaremonttia".  Turha kai mainita, että lapanen lähti hiukan moposta. Pakosti, koska alin hirsikerta osoittautui lahoksi.

 Tässä arkeologiset kaivaukset sisätiloissa. Takaseinän alin hirsi näkyykin hieman huonompikuntoisena kuin muut. (Aaarrggh, teksti saattaa tökkiä. Katson samalla Suomi -Kanada peliä ja näyttää pahasti siltä että Suomi voittaa. Pienet miehet huutaa lattialla :)) Tuo keskellä oleva tötterö on siis saunatilan tulevan lattian lattiakaivo ja poistoviemäri. Lattia on siis tuon tötsän yläreunan tasolla.

Saunaan tulovesi tulee täältä kaivolta. Juu - eihän näitä kaivantoja KUKAAN olis lapiolla tehnyt!
Alakuvassa aukenee hieman paremmin kaivausten laajuus. On se HYVÄ että lähipiirissä on kaivinkoneen omistaja! Sitä pitää saunottaa monta kertaa.

Ja kun remonttiin aletaan, niin ei pelkällä kaivinkoneella...seuraksi tuli myös traktori. Traktorin perässä on kompura poraamista varten... pitiköhän tässä peräti räjäyttää jotain? En enää muista (joku ois ehkä sen käsin kaivamisen jälkeen halunnut räjäyttää koko saunan...)

 Ja mistä noita kiviä oikein putkahteleekaan. Osan jo asettelin kiviaitaan, mutta runsaasti niitä on vielä jäljellä. Joko korotan tai jatkan sitä aitaa.

Ja sitten kuopat umpeen, maata päälle ja ristinmerkki perään. En tiedä minkä puutarhurin minä tähän oikein tilaan laittamaan tämän ympäristön kuntoon. Tuntuu toivottomalta. Ehkäpä nopeasti leviävät voikukka, nokkonen ja lupiini pelastavat.

 Kuvassa näkyvä kuusi oli myös vähällä saada kaatotuomion ellen olisi ponnekkaasti vaatinut sen paikalleen jättämistä. Kuvitelkaa pimeänä vuodenaikana kuusessa olevat jouluvalot. Eihän noin luontaista joulukuusta saa kaataa! Kun se siitä kasvaa, niin varmaan sen joutuu joskus kaatamaan, mutta ei vielä.

Semmoinen oli "operaatio viemäröinti". Kunnossa on.

Ja palataksemme otsikkoon; käsin kaivetun kuopan syvyys oli 150 cm. Siihen syvyyteen päädymme aikanaan itse kukin. Ristinmerkki ja lupiinit perään.

- Lady of the house

Oikein hyvää lomaa minulle!

Kerrankin mulle käy näin: minulla on loma, kelit suosii enkä ole kipeä. Tästä osaavat iloita puolestani myös ne, jotka ovat seuranneet lomanviettotapojani viime vuosina. Aina ja poikkeuksetta olen ollut lomalla kipeänä. Siis aina. Vaikka nytkin on siitepölynuha ihan kohtalainen, niin en laske  sitä varsinaiseksi sairastamiseksi. Se vaan jotenkin kuuluu kevääseen (kestäen myös kesän ja jatkuen syksyllä lumien tuloon saakka ).

Olen tässä lomallani ehtinyt:

...ottaa aurinkoa...

...istuttaa perunoita...

 

...nauttia virkistävästä jääkahvista viehättävällä terassillani...

 

...uittaa varpaitani järvessä (uida en sentään vielä uskaltanut!)...

 

...tehdä saunan remonttia 

(osta hyvä remppa-akka - viivakoodeilla tai ilman!)...

Kaikki tämä yhtenä, samana päivänä! Hengästyttävä tahti lomalla. Kun ei vaan iskis "lomastressi"

Ei kuitenkaan mikään vanha käpy :)

- Lady of the house

Välikatto - Kassinen

Minua varoitettiin: "Tuo bloggaus vie sinut kyllä mennessään!". Näin taisi käydä...tai sitten tämä on vaan uutuuden viehätystä, mutta minkä sitä naisihminen voi jos on NIIN paljon kerrottavaa? Ja niin vähän kuulijoita... Täällä maaseudun rauhassa ei vieraita jonoksi asti ole, eikä ohikulkijoita - ellei sitten joku ole Venäjälle menossa. On joko puhuttava yksikseen (sekin on hyvä, sillä silloin saa mieleisiään vastauksia), tai otettava riski ja huudeltava asiansa julkisesti nettiin. Käytän molempia tapoja.


Kun nuorempi tytär kuuli tästä blogista, niin hän tekstiviestillä kommentoi, että "Ai äippä, säkin oot menny someen?". Meinasin vastata että en oo menny mihinkään ja koko loman aion olla kotona. Mut se "some" onkin jotain ihan muuta...

Mutta ASIAAN! Eli saunan remonttiin. Tässä jaksossa kurkistamme välikattoon ja teemme löytöjä.

Kesä / syksy oli vielä aika kukkeimmillaan kun sisäkattoa alettiin purkamaan. Oven eteen ajettiin oikein traktori purkujätettä varten. Ja kuinka tarpeellinen se olikaan... Huomatkaa tuo katto! Se on kasattu iloisesti erivärisistä kattopellin palasista.

 Löylyhuoneen ja pukuhuoneen välinen seinä moukaroitiin nurin ja oikeassa reunassa näkyvä puukasa on katon panelointia. Pölyä oli ilmassa kohtalainen määrä.

Välikatto oli eristetty sahanpurulla. Luonnollinen materiaali tuon ajan rakennuksissa. Ja sitä purua oli paljon. Siis PALJON! Tässä näkyy, että esim. patahuoneen kohdalla sitä oli ikkunan alareunaan asti. Ja muualla ihan yhtä paljon. Jos tämmöinen vanha rakennus olisi syttynyt palamaan, niin se olisi ollut aika iloinen nuotio.

 Purua lapioitiin traktorin kauhaan niin paljon, että laskuissa mentiin sekaisin parinkymmen kauhallisen jälkeen. Innokkain lapioija löytyi perheen juniorista.

 Sitten niitä löytöjä: purujen seasta löytyi polkupyörän tanko ja etuhaarukka. Loput polkupyörästä on ties missä. Minä ideoin näistä uudet naulakot saunaan. Saunan toinen omistaja ei ollut samoilla linjoilla...

Purujen seasta löytyi myös kattava valikoima erilaisia pulloja. Tosin tyhjiä. Edellinen saunan lämmittäjä on mahdollisesti käyttänyt jonkin verran "sytytysnesteenä", tai sitten reilusti saunajuomana. Tämä pullo kätki sisälleen kuolleen hiiren. En ole vielä sitä saanut pois. Haluaisin saada, koska haluan tuon pullon jotenkin ja jollakin tavalla saunarakennukseen esille. Eli "hiiri pois pullosta" -vinkkejä otetaan vastaan.

Tietojemme mukaan sauna olisi rakennettu v 1954. Ja nyt kun on vuosi 2014, niin remonttiväli on n. 70 vuotta. Tänä viikonloppuna ahkeroitiin uuden katon kimpussa ja remonttimies katolla ilmoitti, että "en aio olla enää 70 vuoden päästä tätä korjaamassa, korjatkoon joku muu!". Tuskinpa minäkään olen.

-Lady of the house

Purkupäivät

Saunan rempasta oli puhuttu sivulauseissa jo parikin vuotta. Tosin hyvä ettei siinä samassa alkanut hienosäätöleka heilumaan, sillä tunnetusti hyvä suunnittelu pelastaa paljon. Mutta aikansa sitä puhetta jaksaa - sitten on alettava hommiin. Ja koitti se kaunis syksyinen viikonloppu, jolloin oli reippaita purkupoikia paikalla ja Lady of the house päätti että "saunaremppa alkaa NYT!". Ja se "nyt" tarkoitti että välittömästi. Piti olla jo!

Ensin saunasta kerättiin kaikki irtotavara, sampoopullot, matot, penkit ym. Sitten lauteiden kimppuun, ovenkarmit, ikkunat pois. Purukuporukka oli vieläkin hyvin innoissaan... Seuraavassa oikein kuvapläjäys kyseiseltä päivältä.

 Tässä näkymä "patahuoneen" puolelta löylyhuoneeseen. Siellä vielä löylymittarikin köllöttää seinallä. Se on tallessa, älkää pelätkö.

 Ja tässä samasta suunnasta hieman toiseen kulmaan. Siinäpä onkin koko löylyhuone sitten nähty. Innokas purkukoira Vappu osallistui myös puuhaan.

 Siinä lähtee saunan paneelia ja ikkunalistaa...

 Ja ikkunalasit on tässä jo otettu, reunalaudat vielä pois...

 ...jäljelle jäi tämmöiset ilmastointiaukot.

 Myös lauderakenteet saivat kyytiä.

 pieneltä mieheltä

 Nyt alkaa olla jo aika pelkistettyä... enää ei voinut perääntyä.

Tai VOI - muttei missään nimessä halunnut!

 Vesipata sai kyytiä ja taisi siinä sivussa lähteä rappaustakin.

Otetaan sit loputkin rappaukset! Jäljelle jäi näin nätti kolo.

Pihamaa alkoi olla täynnä kaikenlaista rojua. Ovet vietiin säilöön ja tarkoitus on kunnostaa ne entisille paikoilleen. Värikin varmaan säilyy entisellään. Ei ole tarkoitus vetää pinkillä... Ikkunatkin on tallessa ja päätyvät (joskus) kasvihuoneeseeni. Huomaa remonttimiehen oiva kenkävalinta raksalle. Turvallisuus ennen kaikkea...

Purkaminen kesti kaikenkaikkiaan useampia päiviä, mutta olipa hauska puuhata porukalla - ja sai siinä paljon aikaankin. Ja kerrankin sai luvan kanssa särkeä ja paukuttaa, repiä ja rikkoa. Terapeuttista.

Tämän alkuvaiheen jälkeen siirryimme sisäkatto-osastolle. Se onkin luku sinänsä. Mitä sieltä välikatosta löytyikään, siitä kuulette ensi kerralla.

- Lady of the house