Saksan - Itävallan mäkiviikonloppu

Remontin lisäksi tässä on ehtinyt taas maailmanmatkailemaan. Viime vuonna syttynyt kiinnostukseni ampumahiihtoon poiki uuden kisamatkan ja tänä vuonna piti lähteä katsomaan MM-kisoja ihan Itävaltaan asti. Semmoinen neljän päivän "korkean paikan leiri" Keski-Euroopassa piristää kummasti.
Kuvia tuli niin paljon, että mielenkiinnon säilyttämiseksi täytynee tehdä kaksi pläjäystä. Ihan "maakohtaisesti" - ensin Saksa, sitten Itävalta. Tässäpä tulloo, bitte schön.

Reit im Winkl

Olin jo jokunen vuosi sitten loppukesän patikointimatkalla samoilla seuduilla ja poistullessa ajoreitti osui Ruhpoldingin ja Reit im Winkl:n kautta. Mitä ihmettä?? Mikä on tämä viehättävä pikkukylä? Silloin ei ehtinyt edes pysähtyä, mutta välittömästi iti päätös, että "tänne on tultava uudestaan". Ja minähän tulin!

Kylä on pieni mutta varsin viehättävä. Käkikellotaloja kaikki ja saksalaiseen tyyliin kovin somia. Talviurheilijalle ihan taivas! Latuja ristiin rastiin ja jokaiselle jotain. Laskettelurinteitä joka puolella ja hiihtobusseilla pääsee mille rinteelle vaan.

Ensin lento Muncheniin ja siitä vuokra-auto alle. Ajoaikaa oli reilu tunti, matkaa hieman hidasti moottoritien ruuhkat. Jos joku kertoo että "Saksan moottoriteillä saa ajaa miten kovaa vaan" niin haluan kyllä huomauttaa, että ehkä silloin kun ne on TYHJIÄ. Yleensä eivät ole tyhjiä... Moottoritiellä ajaminen on suorastaan stressin paikka.

Ensimmäisenä aamuna olin jo reippaasti 07 aikaan aamulenkillä! Kipi-kipi ylös hotellin takaa lähtevää rinnettä. Se ei NÄYTTÄNYT kovin isolta saati jyrkältä, mutta hiki siinä tuli. Onneksi oli hankiainen, niin aamutuimaan kipuaminen onnistui. Alastuloon olisi pitänyt olla pulkka.

 Mutta maisemat! Ja auringonnousu! 

 Sieltä se valo idästä nousee

Aamupalalla tunnelmaa nostatti pöydän yläpuolella ollut "jänistrofee". Näitä metsästysaiheisia somistuksia tuntuvat sikäläiset harrastavan ihan enemmänkin. Semmoinen skandinaavinen, vaalea mitäänsanomaton sisustus EI ole baijerilaisten juttu. Eikä onneksi myöskään mikään ranskalainen aamiainen. Aamupalalla oli ihan suomalaiseen tyyliin kaikkea, tuoremehut, pekonit, pikkumakkarat, munakokkelit, herkkuna juustoja ja hilloja. Ja minua suuresti miellytti erikoiskahvikone! Ihan PIKKUISEN keväisempi keli, niin mikäpä olisi siinä aamuauringossa terassilla nauttia capuccino ja katsella Alppeja. No eipä mikkään! Eli pitäneekö tuonne mennä vielä uudestaan?

 Illallisella sitten vähän tanakampaa ja kyllä - rankan ulkoilupäivän päätteeksi maistui olutkin. Tämä oli Hotel -Gasthaus Mittermeierin ravintolasta. Onko sana "Mittermeier" tuttu? Niin, 70-luvulla oli semmoinen alppihiihtäjä kuin Rosi Mittermeier. Ihan hurjapää ja siksipä voittikin paljon kisoja. Tässä sisustuksessa oli käytetty paljon  Rosin kuvia ja kisalehtileikkeitä. Olisko Rosi Reit im Winklistä kotoisin?

No, pitihän sitä vähän herkutellakin...

Tässä siis pikku maistiainen Saksan-osiosta. Koetan saada lähipäivinä tuon Itävalta-puolen esiteltyä kans. Sehän oli se varsinainen pääkohde.

Mutta vielä pari päivää Lahden kisoja. Eikä kaaduta siellä!

- Lady of the House