Näin hyvin muistuvat mieleen erilaiset sijamuodot Ruotsin kielen sanasta "rappunen". Ei mennyt ylioppilastutkinto hukkaan. Tosin pelkkä kielitaito ei riitä vaan rappuset on konkreettisesti tehtävä itse. Lumien sulettua ensimmäinen mihin tartuin oli harava, sitten betonimylly. Aitan rappuset vaativat kiireellistä korjausta. Edelliset olivat lienee alkuperäiset ja muutamassa kymmenessä vuodessa kärsineet jo niin, että rappuja astuminen oli lähinnä hengenvaarallista.
Tämmöinen on lähtötilanne, aitta alkuperäisessä kuosissaan. Vaatii myös maalia, jonka kyllä kevään mittaan saakin. Tiilikaton sammaleet poistettiin jo syksyllä. Muutama tiili sieltä pitää vielä uusia ja tuo oven yläpuolinen lippa korjata kokonaan, mutta ne jäävät "kesemmälle". Lakkiaisjuhlia varten kiireellisemmät ovat ne raput ja maalaus.
Niinkuin näkyy, alimmat raput on jo aika haperot. Puolet
rapuista suorastaan jo puuttuu. Tässä kuvassa aloitin
jo kaivaa rappujen eteen maata auki.
Sitten on kuoppa kaivettu. Syvä. Sinne ensin hiekkaa,
sitten styrox-levy, ja päälle vielä hiekkaa.
Noniin, nyt on jo rappusten muotti valmiina ja paikoillaan. Tuota ylintä tasoa kasvatettiin yhden rapun syvyyden verran, eli nyt se on vähän isompi eikä tarvitse pelätä putoavnasa portailta kun ovea aukoo. Rappusten koko luonnollisesti siirtyy siten, että ne kasvavat yhden rapun mitan verran eteenpäin. Alimman rapun eteen laitan vielä pari riviä pihalaattaa, niin talvellakin puhtaanapito on helpompaa.
Siinä mylly jo pyörähtelee ja ensimmäiset betonit on muotissa. Ostin reippaasti 500 kg säkin kuivabetonia, ei tarvitse hiekan kanssa askarrella. sen kun vaan jauhoa myllyyn ja vettä perään. Nainenkin sen osaa! Luulin että 500 kg on hieman liikaa, mutta kun saunankin raput pitää uusia, niin riittänee. Ja kilin pissit! Melkein koko säkillinen hujahti jo tähän projektiin. Vaikka betonin sisään laitettiin tiiliä täytteeksi, niin silti sitä kuraa meni aika paljon.
Voilá! Siinä on jo selkeästi muoto näkyvissä. Apuna oli tarkanpuoleinen
insinööri, jolle piti välillä muistuttaa, että ei nämä nyt ihan sentin päälle ole
tarvis tehdä. Rakennus itsessään on sen verran vanha, että tehtiinpä minkälaiset
raput tahansa, niin se on parempi kuin vanha.
Silitetäänkö?
Pari päivää raput kuivuivat eikä pikkuinen tihkusadekaan haitannut - eipähän kuivuminen tapahtunut liian nopsaan. Sitten kun avasin muotit, niin liki pyörryin ihastuksesta. ON NE HIENOT!
Niinkuin aina, homma lähtee lapasesta. Nyt on pakko rapata nuo rappujen sivutkin ja nehän voi koristella vaikka pienillä kivillä... Vielä se alin rappu - josta siitäkin voi tehdä nyt hiukan syvemmän - sitten ne laatat ja homma valmis. Kyllä rakennus todellakin vaatii uuden maalin. Raput ovat tällä hetkellä hienointa koko paketissa.
Sitä ihastellessa munkin paistoon!
- Lady of the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen