1 - 2 - 3 - valmiina juhlaan!

Nyt on tontilla säpinää! Ja lauantaina sapuskaa! Viime maanantaina tulleiden tulosten mukaan Lady Marmelade pääsee ylioppilaaksi äLListyttävin, tai ellei peräti häMMästyttävin arvosanoin.Tätä vähän ounastellen minulla on lomaviikko joka kuluu siivouksen ja leipomusten merkeissä. Ja mielellään! Itse asiassa tämmöinen perinpohjainen siivous ja inventointi olisi syytä aika ajoin tehdäkin.

Kutsukortit neiti itse näperteli. Niitä eikun postiin ja tarpeeksi tuoleja vieraille. Puutarhakalusteita on lainattu naapureita myöten ja pahaksi onneksi viikonlopun sääennuste ei kyllä ihan parastaan lupaa. Mutta kunhan nyt ei edes sataisi että kuivana pysytään

 Sankarin toiveen mukaan kahvit juodaan muumimukeista.

Niitäkin jo pitää lainailla

 "Kiire, kiire, kiire..."

 Sireenitkin on niin mahtavasti kukassaan. Kunpa vielä muutaman päivän kestäisi.

Kuorrutustaan odottavat kuppikatkut ja piirakkapuuro. piirakkatalkoot alkavat aivan tuota 
pikaa (nyt kello on 07 aamulla, kyllä - ihan tuotapikaa!). Tule apuun, mummo!

"Pitääkö minunkin auttaa?"

Näin menee loppuviikko tässä puuhassa. Palaan linjoille viikonlopun jälkeen.

Päivän kysymys: mikä mahtaakaan olla juhlien teemaväri? Ette kyllä arvaa...

- Lady of the house

Maja pitää saada, maja pitää rakentaa

Mikä se semmoinen maalaistalo on, jossa ei ole majaa? No ei ainakaan "majatalo"... (hehehe, ontuvien vitsien finalisti). Mutta kun lapsilla on puussa maja, niin mammalla on maja maassa. Tai tässä vaiheessa vasta aihio sireenimajasta.

Vanhaa sireenipuskaa oli joka tapauksessa syytä karsia, niin sitten ajattelin että miksipä ei karsisi niin, että siitä tulisi maja. No, hommahan lähtee aina lapasesta - eli tässä tapauksessa majasta tulee aika iso...

 Tästä tilanteesta lähdetään. Hyvin korkeat ja hyvin vanhat sireenit kasvavat napakasti pöheikössä. Seassa pari kärsinyttä kirsikkapuuta, jotka tukehtuvat sireenien puristukseen. Siispä moottorisaha soimaan ja maata myöten nurin.

 Siinä on jo ensimmäinen osio nurin. Kyllä sitä lähti mutta oli ne sireenit jo huonossa kunnossa. Latvuksessa oli vielä vähän elämää, mutta muuten aika kuivakoita runkoja. Ja kun ne kaikki mahdolliset tulevat kukkaset ois siellä korkeuksissa, niin ei niitä saa edes maljakkoon. Reunoille jätin vielä semmoisia 1,5 m - 2m korkuisia nuoria taimia. Siitä ne ehkä tuuheutuvat ja pikkuhiljaa kauniisti kaartuvat majan katoksi...

 Tässä nyt kaksi pusikkoryhmää kaadettuna, oikealle jäi pari kirsikkaa, etuosassa on kyllä aukeaa, että tähän majaan pääsee edes sisälle. Pohjalle vein jo haravoituja lehtiä tasoittamaan tuota maata. Sitten ruohonleikkuujätteet ja multaa lopuksi tasoittamaan koko komeus. Toiveissa on, että majan pohjalle aikanaan tulee samanlainen sammalmatto kuin ympäristössäkin on. Sitten majaan pari pikkutuolia ja pöytä - siinäpä oiva päiväkahvipaikka kukkahattukutsuille.

Illan viiletessä roskat poltettiin nuotiolla...

......ja kyljykset grillissä.

Viikonlopputouhuihin tähdätessä

-Lady of the house

Toukotöitä -ja lisää rappuja

Kyllä nyt on blogi jäänyt ihan unhon yöhön! Ei siksi etten olisi viitsinyt, vaan siksi etten ole kertakaikkiaan ehtinyt. Hienot säät ovat saaneet tekemään minun muuttoilmoituksen ja olenkin viettänyt aikaani enimmäkseen ulkona. Työssäkäynti hieman puutarhanhoitoharrastustani rajoittaa, mutta onneksi yöt ovat valoisia ja nukkuminen on "so last season".

Mutta siis tätä tontilla on tällä kertaa tehty. Aitan rappuset ihan viime silausta vailla ja saunan raputkin innostuttin valamaan samantien uuteen uskoon. Siis näin:

 Tässä aitan rappusissa viimeisen rapun tekeminen. Sama muotti, siirretty vaan yksi askel eteenpäin ja vähän korkeampi etulaita. Siitä rapusta kun puolet jää tuonne maan sisään. Ja samalla pieni valukerros ylimmän tasanteen siistimiseksi.

Rappujen eteen alennuslaattoja (Carlson, 1€/kpl) ja reunoille aiemmasta kivitaiteilusta ylijääneitä reunakiviä. Tulipa siisti! Laattojen alla on reilusti hiekkaa ja kerros styroxia. Ei ihan ainakaan tänä kesänä ruoho puske läpi. Ehkä...

 Sitten siirtymä saunalle. Siellä lähdettiin tämmöisestä tilanteesta. Eikun siis laatat pois, lapio käteen ja kaivurihommiin. Rappujen eteen muutaman kymmenen sentin kaivanto, hiekkaa, eristettä, hiekkaa ja sitten uusi valu.

Näissä rapuissa tein saman kuin aitalla, eli kokoa kasvatettiin yhden rapun verran. Päällimmäiseen tasoon tuli rapun syvyyden verran enemmän tilaa ja raput siis kasvoivat vähän "eteenpäin". Ja rappujen eteen taas tarkoitus laittaa pari riviä laattaa ja siistiä tuo ympäristö muutenkin.

 Askelman sisään laitoin viestin. Tölkki ei kuitenkaan ole täysi, vaan tietysti ihan tyhjä nesteestä. Tölkin sisällä on siis viesti sille, joka joskus raput uusii ja mahdollisesti hajottaa. Homma vaikuttaa ihan peruskiven muuraustilaisuudelta...

 Aika nätit ja sileet

 Pitihän se tännekin puumerkki jättää. Aitan rappuihin tuli peukun painaumia ja kissan tassun jälki - tähän ajattelin painaa jalanjälkeni. Sitä en tietenkään ole ennen tehnyt, mutta nytpä tein. Märkään betoniin jalanjälki ja sitten ripottelin siihen pinnalle hiekkaa. Eihän se nyt IHAN tullut kuvanveistäjän tasoisesti, mutta hyvä yritys.

Ja näin, valmista täälläkin! Nämä punaiset laatat on viime vuoden ylijäämää siitä saunan terassipolun laatoituksesta, reunakivet kans niitä ylijäämiä. Terassille johtava polku on toistaiseksi päällystetty vanhan saunan ritilöillä. Pääsee ainakin puhtain jaloin terassille.

Kylläpä tuli hyvä mieli kun nämä sai viimeinkin tehtyä. Kohta ois muuten voinut viettää rappujen korjauksen suunnittelun viisivuotisjuhlaa... Ai, paljonko meni ainetta? No arvatkaapa... Käytin kuivabetonia, eli siis semmoista valmista, mitä ei tarvinnut kuin lykätä myllyyn ja vettä perään. Ei tarvinnut hiekan kanssa sottailla - ei olis tullut hyvä kuitenkaan. Niin, siis menekki. Noh, sitä kuivabetonia meni 1000kg. KYLLÄ! TUHAT KILOA! Kaksi valtavaa 500 kg:n säkillistä. Ja olikin hyvä kun otin suoraan semmoisen ison säkin, ei olis millään onnistunut askarrella niitten yksittäisten, 25 kg:n säkkien kanssa. Niitä ois pitäny röijjätä tontille 40 säkkiä... ehei, tyhmä ei pidä olla.

Kolmen viikon päästä Lady Marmeladen juhlat ja siihen tähdäten on vielä paljon pihapiperrystä tehtävänä. Ja sit kun on laitettu piha kuosiin, niin juhlapäivänä tietysti sataa ku Esterin käsilaukusta... No, sit syödään vaaleanpunaista kermaruuskakkua sisätiloissa :) Ihana juhla tulossa kuitenkin. Naisväen mekot jo valmiina - kelpaa siinä rappusilla patsastella.

- Lady of the house

En trappa, trappan, trappor, trapporna...

Näin hyvin muistuvat mieleen erilaiset sijamuodot Ruotsin kielen sanasta "rappunen". Ei mennyt ylioppilastutkinto hukkaan. Tosin pelkkä kielitaito ei riitä vaan rappuset on konkreettisesti tehtävä itse. Lumien sulettua ensimmäinen mihin tartuin oli harava, sitten betonimylly. Aitan rappuset vaativat kiireellistä korjausta. Edelliset olivat lienee alkuperäiset ja muutamassa kymmenessä vuodessa kärsineet jo niin, että rappuja astuminen oli lähinnä hengenvaarallista.

Tämmöinen on lähtötilanne, aitta alkuperäisessä kuosissaan. Vaatii myös maalia, jonka kyllä kevään mittaan saakin. Tiilikaton sammaleet poistettiin jo syksyllä. Muutama tiili sieltä pitää vielä uusia ja tuo oven yläpuolinen lippa korjata kokonaan, mutta ne jäävät "kesemmälle". Lakkiaisjuhlia varten kiireellisemmät ovat ne raput ja maalaus.

 Niinkuin näkyy, alimmat raput on jo aika haperot. Puolet

rapuista suorastaan jo puuttuu. Tässä  kuvassa aloitin

jo kaivaa rappujen eteen maata auki.

 Sitten on kuoppa kaivettu. Syvä. Sinne ensin hiekkaa,

sitten styrox-levy, ja päälle vielä hiekkaa.

 Noniin, nyt on jo rappusten muotti valmiina ja paikoillaan. Tuota ylintä tasoa kasvatettiin yhden rapun syvyyden verran, eli nyt se on vähän isompi eikä tarvitse pelätä putoavnasa portailta  kun ovea aukoo. Rappusten koko luonnollisesti siirtyy siten, että ne kasvavat yhden rapun mitan verran eteenpäin. Alimman rapun eteen laitan vielä pari riviä pihalaattaa, niin talvellakin puhtaanapito on helpompaa.

 Siinä mylly jo pyörähtelee ja ensimmäiset betonit on muotissa. Ostin reippaasti 500 kg säkin kuivabetonia, ei tarvitse hiekan kanssa askarrella. sen kun vaan jauhoa myllyyn ja vettä perään. Nainenkin sen osaa! Luulin että 500 kg on hieman liikaa, mutta kun saunankin raput pitää uusia,  niin riittänee. Ja kilin pissit! Melkein koko säkillinen hujahti jo tähän projektiin. Vaikka betonin sisään laitettiin tiiliä täytteeksi, niin silti sitä kuraa meni aika paljon.

 Voilá! Siinä on jo selkeästi muoto näkyvissä. Apuna oli tarkanpuoleinen

insinööri, jolle piti välillä muistuttaa, että ei nämä nyt ihan sentin päälle ole 

tarvis tehdä. Rakennus itsessään on sen verran vanha, että tehtiinpä minkälaiset 

raput tahansa, niin se on parempi kuin vanha.

Silitetäänkö?

Pari päivää raput kuivuivat eikä pikkuinen tihkusadekaan haitannut - eipähän kuivuminen tapahtunut liian nopsaan. Sitten kun avasin muotit, niin liki pyörryin ihastuksesta. ON NE HIENOT!

Niinkuin aina, homma lähtee lapasesta. Nyt on pakko rapata nuo rappujen sivutkin ja nehän voi koristella vaikka pienillä kivillä... Vielä se alin rappu -  josta siitäkin voi tehdä nyt hiukan syvemmän - sitten ne laatat ja homma valmis. Kyllä rakennus todellakin vaatii uuden maalin. Raput ovat tällä hetkellä hienointa koko paketissa.

Sitä ihastellessa munkin paistoon!

- Lady of the house