Selkäpiitä pitkin kulkee hyy...

Pakkanen, puhurin poika.
Kylmä maita, 

kylmä soita, 

mut älä kylmä mun kynsiäni.

Tämä kaunokirjallinen tuote on yksi ihan ensimmäisistä runoista, joita olen oppinut. Johtuu siitä, että aina kun pakkanen meni paremmaksi kuin -20, niin isin huulilta tämä lipsahti harva se aamu. Omat muistikuvani tästä lausunnasta ovat jo 70-luvun alkupuolelta.  Äiti puolestaan on kuunnellut tätä lyyrikkoa jo yli 50 vuotta ja on suoraan sanonut että "jonkun toisenkin runon ois voinu opetella..."

Auringonlaskua muutama päivä sitten. Ärsyttävästi tuo sähkölanka tulee kuvaan!

On ollut niin kylmiä päiviä että se kynsien kylmeneminen on ollut enemmän kuin lähellä. Vesiputket kuitenkin sulat. On ollut myös aurinkoista, mikä synkkää sieluani ilahduttaa. Ja ihan kun aamuisin seiskan maissa taivaanranta idässä jo hennosti vaalenisi! Kyllä - päivä on pidentynyt. Ehkä saamme vielä elää.
 

 Tintit saavat siemenkakkuja. Tosin nyt

tintit ovat jossain piilossa. Vai ehtivätkö jo kuolla?

 (Siis mun uusi kamera on HUIPPU!)

Hiihtämään ei ole vieläkään päässyt. Just kun meinasin mennä jäälle hiihtämään niin tuli se vuoden julmetuin lumipyry. No eipä huvittanut mennä jäälle. Ja sen jälkeen siellä onkin ollut lunta sen verran ettei kannata. Nyt kohta on jo ladut kunnossa. Mutta kun on -30 pakkasta!

 Männyn lumikukka

 Aika on mennyt sisähommissa. Ihan jopa virkatessa. Oli niin paljon hyviä urheiluohjelmia (Tour de Ski, ampumahiihtoa ym) että siinä huomaamatta tuli tehtyä vaikka mitä. Matonkuteista virkkasin tuommoisen koripussin. Sittne kun en sille parempaa käyttöä keksinyt, niin lykkäsin Aalto-maljakon sinne sisään. Ja Aalto-maljakossahan ei tunentusti voi pitää mitään muuta kuin 50 lyhytvartista tulppaania, niin tulppaaneita sitten. Ja ihan SATTUMALTA tuli sävy sävyyn! Keväältä näyttää.

Tässä vielä yksi kuva iltapäivän auringonlaskusta. Hyyyyyy....

Nyt mukillinen sisäistä villapaitaa ja unille! Telkkarissa on just Venla-gaala. Ihmettelen vaan että MIKSI MINÄ EN OLE SIELLÄ???

- Lady of the house