Sänkyhommia (uskallatkohan lukea?)

Moni julkisuuden ihminen tuntuu hyvinkin avoimesti kertovan asioitaan, niin seurataan perässä. Siispä avoimesti kerron mitä makuuhuoneessani tapahtuu!

Kun oli niin julmetun kylmä, niin tein "naarasmehiläisen ratkaisun" ja laitoin ison tuvan kylmilleen. Ei sitä pitänyt lämpimänä enää mikään. Siitä seurasi se, että makuuhuoneesta tuli ikäänkuin olohuone. Hyllyn päälle raahasin television ja pistin vähän sänkyäkin uuteen uskoon. se kun nyt toimittaa samalla sohvan virkaa. Ja tuntuu olevan nuorison suosiossa. Mikäpä siinä on köllöllään telkkaa katella. Ja kyllä helpotti sitä julmetunta puunkantamisurakkaakin! Nyt vain pari uunia lämmitettävänä / päivä. Ja lämpiääkin hyvin.

Sen lisäksi, että sänky on sentään pedattu (pakko - onhan kyseessä olohuone), niin kävin jälleen ennakkoperintöheinäseiväskasalla (veljet - pitäkää puolenne!). Nakkasin kattoon pari heinäseivästä, seinän puoleiset kannattimille ja keskelle kattoa sitten riimun varaan. Ikeasta 4 perusvalkoista lakanaa, jotka ompelin lyhyeltä sivulta 2 kpl yhteen ja sitten ripustelin seipäille. Ensin tuo päätykangas oli myös alaslaskettuna, mutta kun siitä ei sitten nähnyt telkkaa, niin kieputtelin sen vielä kerran seipäille.

 Tässä riimussa roikkuva osio. Riimu on vanhaa vasikanriimua.

 Ja seinän puolella seiväs kevyesti Ikean metallikannattimilla.

Tuo mekko on minulle mahtunut vuonna -71. Äiti teki enon häihin juhlamekoksi.

Nyt se on sitten sisustuselementtinä seinällä.

Sängyn päätyyn löytyi vanhalle saunamökille unohtunut penkki. Mökillä ei ole saunottu vissiin ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ja vain pyhä henki pitää koko mökkiä pystyssä. Sinne sisälle oli tämmöinen aarre jätetty. Sauna itsessään on... hmm... himottavan remontoitavassa kunnossa. Siinäpä seuraava stressiprojekti! (Kyllä, aloin jo suunnitella!)

Penkissä kulumat tallella

Tämä sisustaminen käy niin voimille, että on pakko ottaa iso-A:n leipomia laskiaispullia. Ilolla pistin merkille, että kun poika toi yläasteen valinnaisainelappua kotiin, niin huomaan,että hän on valinnut KOTITALOUDEN pitkäksi valinnaisaineeksi! Jos lukuaineet ei kiinnosta, niin käytännön työ kyllä. Toivoa siis on. Ja on lahjakkuttakin, pullat on tosi hyviä! Varmaan vaikea valita, että olisko isona NHL-tähti vai huippukokki...

Huomenna helmikuu. Kevät alkaa jo suorastaan haista!

- Lady of the house

Rikki meni!

Meni rikki pakkasennätys, jakotukki ja kymppitonnin lukijan raja! Kuvitella, niin monta asiaa ja melkein yhtäaikaa!

Pakkasennätys tältä talvelta kipusi -34 asteeseen ja se paukahti viime perjantaiaamulle. Olihan se aika haastavaa kun päivät oli töissä eikä kukaan ollut lämmittämässä uuneja, lämpöpumppu ei jaksanut enää lämmittää, joten sisälämpötila oli kotiin tullessa noin +10 - +13. Siitä sitten eikun puita uunin ja iltaa kohti. Kyllä siihen viileyteen alkoi oikeastaan jo tottua.

Noh, sittenhän se lämpötila alkoi laskea. Ihan hujauksessa. Tästä ne ongelmat vasta alkoivatkin... Jostain syystä lauantai-aamuna pumppuhuoneessa oli miinusasteita - ja se oli jäädyttänyt putket ja sen jakotukin. Hissukseen sitä hiustenkuivaajalla lämittelin ja kun se alkoi sulamaan niin paljastui koko kaameus. Jääpala kun suli rikkoutuneesta kohtaa, niin sitten sitä vettä vasta alkoi tullakin...  Noh, siitäkin selvittiin, mutta oli se aika souvi. Piti ihan kahvit keittää. Vaika kahvinjuonnikin olen liki lopettanut. Mut ne oli melkein ku hermosavut...

Tässä on kuitenkin tullut uunien lämmittämisen välissä hieman liikuttua. Ei ole paljoa päässyt ulos, mutta sisälläkin voi heilua. Keilailuakin tuli kokeiltua. SiinäKIN minä olen hyvä! Tai sit se oli vaan tuuria. Ehkä se oli enemmän tuuria.

 Lumikengillä kävelin kuntoutuksessa ihan ekaa kertaa. Se oli... öö... jänskää. Lumi oli märkää ja raskasta, eli reisille töitä. Paksummassa lumessa kokemus voisi olla toisenlainen. Puhumattakaan keväisestä auringonpaisteesta ja reppuun otettavasta kuuamsta juomasta mukana. Mutta lumikengillä pääsee kyllä mukavasti hankaliinkiin paikkoihin!

 Tämmöinen kuusikätinen fysioterapeutti meitä kuntoutuksessa hieroo...

Mutta sitten lukijamäärään! Kymmenetuhatta lukukertaa meni rikki!!! KIITOS! Mutta miksi kukaan ei ole ilmoittautunut olevansa tuo onnellinen lukija? Vaikka en etukäteen palkintoa ole kertonut, niin kyllä se on ihan asiallinen ja hieno. Ei ole vielä valmis, mutta valmistuu kyllä. Tuo lukukertojen määrä kyllä aiheutti pientä kunnioitusta pikku-A:ssa ja iso-A:ssa, molemmat kun olivat sitä mieltä että "lukeekohan sitä sinun blogia kukaan...?". Kyllä sitä lukee, minä tiedän ainakin viisi ihan konkreettista lukijaa :)

Tämän viikon ohjenuorana olkoon tämä psykologin ovessa ollut mietelause. Voiko sitä sen paremmin sanoakaan?

Parannuksen suunnittelemisiin!

- Lady of the house

Laskevan auringon talo

Taas tulee kylmyyttä hyytäviä auringonlaskukuvia. Ja harmi kun ei ole älynnyt laittaa muistiin kellonaikoja milloin näitä ottaa. Niistä näkisi että kuinka paljon se päivä onkaan pidentynyt. Tosin lämmön kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä... yhtä kylmää yötä päivää.

Tänään lapsista 75% on ollut jääkiekkopeleissä. Tuloksia kun seuraa ja yhteen tiivistää, niin pikku-A teki elämänsä ensimmäisessä pelissä heti KOLME maalia, iso-A kulutti jäähypenkkiä kahteen eri otteeseen ja lady M:n peli on tätä kirjoitettaessa vielä kesken, mutta maalihanojen aukeamista odotellaan. Eli tähän asti siis tasavahvaa suorittamista - noin kokonaisuutena.

On se vaan jännä miten ne tuon kiekkoilun pariin sujahtivat. Vaikka tarjottu on hiihtoa, juoksua,  yleisurheilua, judoa... niin eikun kiekkoa! Mutta hyvä sekin, onneksi ei formulaa (sitä ei kestä kenenkään lompakko). Lienee parasta alkaa arkistoida näitä juniorikiekkoilukuvia joita voi sitten tulevaisuudessa lehdistölle antaa ja kertoa että "olihan se lapsi kova kiekon perään jo pienenä ja mielelläänhän sitä näitä hänen NHL-pelejä tulee katsomaan..."

 Hyvin se kamera tuon valon taltioi. Ja se sama sähkölanka on edelleen

siinä tiellä. Eikö sitä voisi maakaapeloida?

 

Ilahtuneena huomaan, että blogiani on luettu jo YLI 9000 kertaa! Kohta paukahtaa kymppitonni rikki! Tämän kunniaksi lupaan sille kymmenennelletuhannennelle (siis se, joka on kymmenestuhannes) lukijalle lähettää yllätys-pyllätys -palkinnon.

Temppu, ja kuinka se tehdään: Kun avaat blogin, niin katsopa se oikeassa yläkulmassa oleva laskuri. Kun ja jos siinä lukukerrallasi näkyy luku 10000, niin nappaa siitä näkymästä kuvankaappaus ja lähetä se minulle yhteystietojesi kanssa. Täältä tulee sitten jotain persoonallista ja mukavaa.

No, mihinkä se kuva sitten lähetetään. Voih, tähän blogin sähköpostiin - saunantonttu@gmail.com
Siihen voi lähettää muutakin postia, kommentteja, toiveita ym. Olen huomannut, että jos hlö kommentoi suoraan blogin kommenttikentän kautta, niin kaikki kommentit eivät valitettavasti tulekaan perille. Älkää kysykö miksi, siellä on bitti vinossa jossain kohtaa. Nyt sitten ainakin tämän s-postin kautta kommentointi onnistuu. Ja siis tähän megalomaaniseen kilpailuun osallistuminen ainakin!

Tämmöinen vastaavanlainen kuva oli joskus 70-luvulla Saab-henkilöauton mainoksessa. Ja olipa muuten samassa kohtaa otettukin! Pitänee Saabille soittaa ja kysyä vanhoja mainoskuvia...

 Näillä kohti pakkasviikkoa ja illan kiekkoilijoiden lettukestejä.

- Lady of the house

Selkäpiitä pitkin kulkee hyy...

Pakkanen, puhurin poika.
Kylmä maita, 

kylmä soita, 

mut älä kylmä mun kynsiäni.

Tämä kaunokirjallinen tuote on yksi ihan ensimmäisistä runoista, joita olen oppinut. Johtuu siitä, että aina kun pakkanen meni paremmaksi kuin -20, niin isin huulilta tämä lipsahti harva se aamu. Omat muistikuvani tästä lausunnasta ovat jo 70-luvun alkupuolelta.  Äiti puolestaan on kuunnellut tätä lyyrikkoa jo yli 50 vuotta ja on suoraan sanonut että "jonkun toisenkin runon ois voinu opetella..."

Auringonlaskua muutama päivä sitten. Ärsyttävästi tuo sähkölanka tulee kuvaan!

On ollut niin kylmiä päiviä että se kynsien kylmeneminen on ollut enemmän kuin lähellä. Vesiputket kuitenkin sulat. On ollut myös aurinkoista, mikä synkkää sieluani ilahduttaa. Ja ihan kun aamuisin seiskan maissa taivaanranta idässä jo hennosti vaalenisi! Kyllä - päivä on pidentynyt. Ehkä saamme vielä elää.
 

 Tintit saavat siemenkakkuja. Tosin nyt

tintit ovat jossain piilossa. Vai ehtivätkö jo kuolla?

 (Siis mun uusi kamera on HUIPPU!)

Hiihtämään ei ole vieläkään päässyt. Just kun meinasin mennä jäälle hiihtämään niin tuli se vuoden julmetuin lumipyry. No eipä huvittanut mennä jäälle. Ja sen jälkeen siellä onkin ollut lunta sen verran ettei kannata. Nyt kohta on jo ladut kunnossa. Mutta kun on -30 pakkasta!

 Männyn lumikukka

 Aika on mennyt sisähommissa. Ihan jopa virkatessa. Oli niin paljon hyviä urheiluohjelmia (Tour de Ski, ampumahiihtoa ym) että siinä huomaamatta tuli tehtyä vaikka mitä. Matonkuteista virkkasin tuommoisen koripussin. Sittne kun en sille parempaa käyttöä keksinyt, niin lykkäsin Aalto-maljakon sinne sisään. Ja Aalto-maljakossahan ei tunentusti voi pitää mitään muuta kuin 50 lyhytvartista tulppaania, niin tulppaaneita sitten. Ja ihan SATTUMALTA tuli sävy sävyyn! Keväältä näyttää.

Tässä vielä yksi kuva iltapäivän auringonlaskusta. Hyyyyyy....

Nyt mukillinen sisäistä villapaitaa ja unille! Telkkarissa on just Venla-gaala. Ihmettelen vaan että MIKSI MINÄ EN OLE SIELLÄ???

- Lady of the house

Jäävesi ja sulawesi

Ihan tulee lapsuus mieleen! Että on kunnon pakkasia! Silloinhan oli pakkasta joulukuun alusta helmikuun loppuun. Keskimäärin -30 koko ajan. Ei puhettakaan että ilman villahousuja olisi kuljettu (vaikka olisi haluttu).  Nyt on ollut niin hyvät kelit että on on voinut tappaa pölypunkit petivaatteista, sulattaa pakastin - ja sulattaa vesiputkia! Muutaman päivän ajan on joka päivä ollut joku putki kohmeessa, mutta suht kotikonstein olen saanut lämmitettyä auki. Hanat on yötä myöten tippuneet vettä ja valumavedestä onkin voinut hienosti tehdä jäälyhtyjä.

 Punajuurimehua kun lykkää veden sekaan, niin tulee mukavan punaista jäätä. Alakuvassa vasemmalla sitten sama lyhty "iltavalaistuksessa".

 Oikealla puolella oleva lyhty on sitten valkoista jäätä. Sitä tein niin, että kun sattui olemaan vanhaa maitoa purkillinen, niin lykkäsin sen ämpäriin ja vettä mukaan. Tuli sitten valkoista jäätä. Näitä jäälyhtyjä on tällä hetkellä pitkin pihaa 17 kpl. Kynttilöitä menee ihan mukavalla tahdilla...

 Valotaidetta kiviaidalla

Oli muutama päivä vapaata ja minulla KÄVI mielessä, että olisi voinut tehdä pikku reissun vaikka Kainuun suuntaan ja käydä hiihtämässä. Täällä kun ei ole lunta. Noh, kun noita sääennusteita katsoi niin kyllä reissuhimo lähti! Eipä ois tarvinnu Kainuussakaan hiihdellä näillä lämpötiloilla. Ja kotona lämmin on tullut puita kantaessa ja uuneja kuumennellessa. Ja kuka niitä vesiä ois sulatellut jos minä oisin humputtelemassa?

 

 Uunit on kovassa käytössä. Sähkökatko tässä hässäkässä olisi kyllä ollut 

hieman haasteellista, mutta siitäkin olisi selvinnyt.

 Auringonnousua tänä aamuna postinhakureissulla.

Että on se aurinko hieno Suomessakin vaikka Espanjan auringonnousua

hehkutin - lämpötila-ero vaan on reilu 50 astetta...

Kyllä tällä uudella kameralla on kiva ottaa kuvia. Tänäänkin napsin vaikka kuinka paljon. tosin ominaisuuksia siinä on niin etten edes tiedäkään kaikkia. Hiljaa hyvä tulee. Tulee ne esille tännekin. 

Pitäkäähän juomat kylminä ja saunat lämpiminä!

- Lady of the house

Naisten seipään karsinta

 Ei ole maailma niinku ennen: miehillä on korvakorut ja akat hyppää seivästä. 

Minäpäs näytän mitä minä tein!

 Näitähän löytyi sieltä aitan seinustalta. Odottivat vaan hetkeä...

 Seipäät sisälle ja pesulle. "Mende Soavella" eli mäntysuovalla ja juuriharjalla pesin puhtaiksi ja laitoin kuivumaan. Kyllä voikin heinäseipäät olla LIKAISET! Mutta eipä niitä kukaan normaalissa käytössä tietenkään pese. Ja tässä vaiheessa jompikumpi lukijoistani taatusti ihmettelee, että minkä ihmeen takia MINÄ niitä pesen...

Uunin vieressä kuivuivat pari päivää. Sitten alkoi saha soida ja ruuvinväännin laulaa...

TADAA! Ja näin on askarreltu heinäseivästikkaat valmiiksi! Ensimmäinen versio meni joululahjaksi Lady Esmeraldalle Lahteen ja kuvia kun vähän lähipiirissä esitteli, niin jo tuli lisätilauksia... Että ehkä irtisanon itseni palkkatyöstä mitä pikimmiten ja alan tehdä tikkaita... kun vaan seipäitä riittäis.

- Lady of the house

Luppaisko vaiko eikö luppais...

Noniin, nyt minä oon miettiny! Hirmu hyviä ideoita sain noitten tinanvalamisten myötä. Että vois tehä sitä ja tätä ja tuota vois jättää tänä vuonna jopa tekemättäkin.

No ihan ekaksi, voisin vähentää vaikka kahvin juontia. Yksi kuppi päivässä riittää. Paitsi jos on ulkomailla ja siellä on herkkukahveja.

 Pikku-A:n tinassa on selvä jääkiekkomaila. Eli pelejä on tiedossa!

(Ja äidillä makkaranmyyntiä ja kahviovuoroja)

Oma tina on ihan selvä purjevene. on se! Vaikka mitenpäin kattois.

 

 Tuosta omasta tinasta tietenkin lupaan, että voisin vaikka matkustella. Se syksyinen vuorotteluvapaa Espanjassa ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Vain toteuttamista vailla. Siellä voin viettää jopa joulunkin. Jos menee Espanjaan, niin ei kyllä kannata luvata vähentää punaviinin juomista... Myöskin joku ulkomainen suurempi urheilutapahtuma olisi sellainen, minkä voisi käydä katsomassa. Tämä tulee mieleen juurikin kun katsoo Tour de Ski - hiihtokilpailua. Muutenkin patikointi Alpeilla ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Näin hieno iltarusko näkyi täällä eilen 2.1. ja luntakin on tullut jo hitunen.

Päivä alkaa selvästi pidentyä. Tai sitten kuvittelen vaan... ei tämäkään

mikään ILTArusko ollut - iltaPÄIVÄrusko ennemminkin.

Annoin itselleni joululahjaksi uuden kameran. Sillä saan siis nyt parempia kuvia tänne blogiin ja parempia kuvia muutenkin. Semmoista voisi yrittää tulevan vuoden aikana, että vihdoinkin järjestelisi - tai ainakin aloittaisi - noita vanhoja kuvia kansioihin. Tilanne pääsi iso-A:n ristiäisten jälkeen hallitsemattomaksi. Ja niistä ristiäisistä on jo reilu 13 vuotta. Hohhoijaa (on se muuten jo iso poika ja äitiäänkin pitempi! Jalka numeroa 43...).

Ja hommaan nyt sen kirpparipöydän ja vien turhat vaatteet kierrätykseen! Ei tule enää uusia lapsia, joten pikkulasten vaatteet on todellakin jo turhaa komeron täytettä. Luistimia ja monoja on yhden urheilukaupan verran... ei sovi enää kenellekään.

Kirjoitan kirjeitä. Oikeita käsin kirjoitettuja. Tämän keksin, kun sain kummitädiltäni oikein joulukirjeen. SE OLI IHANAA! Kirjoitanpa siis ainakin kaikille kummilapsille tänä vuonna ihan kunnon kirjeen (ja tässä kohdalla kummilapset ajattelee, että "sujautappa täti sinne satanenkin mukaan...")

 Pakkastakin paukahti sen verran, että jäälyhtyjen teko on ajankohtaista.

Olipas siinä lupauksia jo monta. Eikä nuo huonoja ole ollenkaan. Katotaan miten ämmän käy.

Huomenna töihin ja siitä se vuosi sitten taas lähtee käyntiin.

- Lady of the house

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulu on ohi ja vuosi 2016 jo hyvässä vauhdissa. Joku ehti ehkä jo tottua siihen päivittäiseen päivittämiseen joulukalenterin muodossa, mutta on se sen verran tiukka rypistys, että ei sitä jatkuvasti jaksa. Hattua nostan semmoisille bloggaajille, jotka suoltaa tekstiä liki päivittäin. No, osa heistä tekee sitä ihan työkseen kun taas minulla on ajoittain muutakin puuhaa...

Nyt pläjäytän kuitenkin semmoisen kuvakimaran joulun ajan kuvista ja tapahtumista, että heikompia hengästyttää. Sitä ennen otettava mukillinen "blogiyhteensopivaa glögiä". Noniin, sitten me aloitamme:

 

Menin siis aattoaamuna töihin. Ensimmäisenä ripustin joulukoristeen. 

Töissä jouluaatto on yleensä varsin leppoisa päivä, joukkoon mahtuu toki muunlaisiakin, mutta nyt oli leppoisa. Keiteltiin joulupuurot, lämmiteltiin glögiä... Muutama asiakaskin kävi.

Niin se tehdas savutti jouluaattonakin. Sielläkin oli porukkaa töissä. Mutta kyllä selvästi huomasi sen, että puolenpäivän jälkeen kadut hiljenivät ja liikkeellä oli tavallista vähemmän väkeä. Autoliikenne suuntautui lähinnä hautausmaille päin.

 Keli täällä päin Suomea oli aurinkoinen ja pikkupakkasta. Lunta ei ollut. Tämä kuva on otettu jouluaattona noin klo 15 maissa. Vesikin näytti kylmältä..

Kynttilämeri

Sitten ajelin kotiin. Kotona homma oli "hyvin hallussa", kinkku paistettu ja ruokia laitettu valmiiksi. mikäpä siinä oli mennessä. Eikun glögikattila hellalle ja pöytää kattamaan. Meille asettautui taas parikymmentä henkeä ja ruokaa oli taas varattu ihan varmasti tarpeeksi. Viime joulusta muistan kirjoittaneni että "poro-tuorejuustorullia ei riittänyt kaikille". Nyt olis riittänyt - kun vaan ois muistettu laittaa tarjolle! Eli lajikkeita oli NIIN paljon, että osa unohtui... Se tuo syömisen määrä on ihan käsittämätön. Ruokapöydästä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Itselläkin taisi olla jo niin nälkä, että kamera unohtui...

 Mutta ennen ruokaa kävi HÄN, jota pikkupojat olivat jo innolla odottaneet. Ja kyllä me isommatkin odotettiin. Pukin tulo aiheutti pientä säpinää, pukille laulettiin ja pukki SOITTI meille. Ei puhelimella vaan HUULIHARPULLA! Enpä tiennyt pukin osaavan tätäkään taitoa...

Ja mikä kasa lahjoja!! Olihan meitä se 20 henkeä, mutta jotenkin tuntui ihan liioittelulta. Olisi noista osan voinut antaa syyrialaisille lapsillekin. Heidän jouluaattonsa on varmaan ollut erilainen.
Jääkiekkokassiinkin näköjään mahtuu paketti jos toinenkin... Kaikki sai jotain, jopa kissat ja koiratkin.

 Lahjavuori

Aattoilta sujui varsin rattoisasti ruokailun ja rupattelun merkeissä. Harvoin kun ollaan niin isolla sakilla niin puhumista riitti ja kakofonia oli melkoinen. Siinä juhlittiin samalla lähiaikojen 50-vuotispäivät ja suunniteltiin tulevia 50-vuotispäiviä. Päivänsankari kyllä ämpyili "ettei hän mitään juhlia pidä", mutta ei se raukka vielä tiedä että kyllä se pitää...

Pelejä pelailtiin ja suklaata syötiin (Fazerin sininen on edellen ohittamaton). Aikuisten pöydässä oli "Isoveljen luontovisa", jossa kisailtiin luontotietoudessa. Veli totesi että "Tiesittekö, että puuma pystyy hyppäämään jopa 7,5 metriä korkeutta?" Minä sanoin että en minä kyllä hyppää enää kuin noin metri ja viiskymmentä... Mutta jos siellä seittemässä ja puolessa metrissä on jotain tosi mielenkiintoista, niin onhan se mahdollista!

Tiskivuori (tai osa siitä)

Joulupäivä vietettiin  mummolassa samalla sakilla ja vähintään yhtä runsaiden antimien parissa. Valkea joulu saatiin kun keksittiin laittaa jälkiruokakahviin kermavaahtoa... Sitten sieltä kierittiin pois. Siis mummolasta, ei kahvikupista.

 Hyasintit hyökkäsi kukkimaan aivan oikealla hetkellä. Kun kukkavarret venähti niin pitkiksi, että kukat alkoi olla vaakatasossa, niin katkaisin kukkavarret ja siirsin muutaman kukan vesilasissa yöpöydälle. Voi jösses, mihinkä tuoksuun sitä herääkään!

 Joulun jälkeen kummisetä käytti molemmat pojat ihan ulkomailla, Tallinnassa asti. Ja äitikin sai tuliaisia: pikku-A oli ostanut Tallinnasta minulle ruusun ja kuljetti sen sitten Suomeen ja kotiin asti. Värikin sattui ihan nappiin. Pojasta kehittyy kyllä varsinainen romantikko.

Noniin, menköön samassa postauksessa nyt sitten tämä vuodenvaihdekin. Olin uudenvuodenaatonkin töissä. Siinä oli hieman enemmän säpinää kuin jouluaatossa, mutta ei onneksi mikään kriisipäivä. Ja taaas kotiin tultua oli tulet uunissa ja tiskipöytä kiilsi! On minua onnistanut! Siitä vaan sitten iltaruokaa asettelemaan ja onneksi tähän juhlaan riitti niukempi valikoima kuin viikko sitten.

Mutta kuten kuvista näkyy, ei se mennyt ihan niinku Strömsössä... Uuni oli hitusen liian kuuma ranskanperunoille. Ajallisesti ne ei kauaa olleet uunissa, mutta puu-uunin räväkkyys "tekee temput" nopsaan. Näitä kuvia kun katsoo, niin väistämättä tulee mieleen eräskin illanistujainen nuorena äitinä n. 20 vuotta sitten, kun toinen yhtä nuori äiti kokkaili kanssani ja tehtiin vähän tacoja... silloinkin uunin teho arvioitiin hieman pieleen (terkut vaan Kajaaniin :) eiköhän tehdä vähän tacoja). Miehet kyseli että "pitäskö näitten OIKEESTI olla näin mustia?"

 Näitä kuvia kun katsoo, niin voi olla ehkä hieman vaikea uskoa, että minä oikeasti olen ihan hyvä kokki...

Tässä ranskalaiset; Francoise, Jean-Pierre ja Claude.

Bon appetit!

Tjaa, sitten niitä uuden vuoden lupauksia. Mitäs minä lupasin viime vuonna?
- pyrin siihen etten käy punttisalilla. No joo, onnistui suht hyvin. Kerran kävin kun kuntoutusviikolla se kuului ohjelmaan. Muuten onnistuin. Puita olen tehnyt sitten senkin edestä ja juossut paljon.
- koetan juoda vähän enemmän punaviinia kuin edellisenä vuonna. Taatusti onnistuin.
- pesen ikkunat. Onnistui, yli puolet talon ikkunoista pesty!
- Menen siitä mistä aita on matalin enkä yritä miellyttää ketään. No joo, aika hyvin. Osaan jo sanoa ihan reippaasti EI silloin kun siltä tuntuu.

Nyt tätä lupaus-asiaa pitää vähän haudutella. En tähän hätään keksi oikein mitään näin realistista.

 Hyvää ja loisteliasta vuotta 2016 kaikille teille!

- Lady of the house