Löytöliiteri

Jos minä osaan rakentaa, niin onnistuu tämä purkaminenkin varsin vikkelästi. Tai sitten on vaan sen verran "vaihdevuotisen raivotautinen", että yksi tiiliuuni ei pitkin vanhene. Tämähän piti olla pikkumiesten kesätyöprojekti, mutta toislle iski hyvän alun jälkeen taantuma ja toinen alkoi kritisoida työoloja. Että on "kuumaa ja pölyistä"... Eipä siinä sitten auttanut muu kuin tarttua itse lekan varteen.

Kuumaa kyllä oli ja pölyistä, mutta jo puolen tunnin riehumisen jälkeen hiki valui noroina. Eipä tarvinnut punttisalia edes ajatella (enpä juuri ajattele sitä muutenkaan). Sauna totisesti maistui joka ilta purkupäivän päätteeksi! Ja olihan se kurkkukin aika pölyinen...kröh, kröh.

Moni varmaan ihmettelee, että "miten varastossa on UUNI?". Noh - hieman taustaa. Tämä tila on ollut muinoin vanhan kansakoulun keittiö. Siellä uunissa on muhinut ehkä kaalilaatikko jos toinenkin.  Sitten minun lapsena ollessani - kun se koulutoiminta oli jo loppunut - tässä tilassa asusteli eräs Hilda-mummo. Pieni, pyöreä ja virkeä mummonen. Hänellä oli siis käytössä tämmöinen n 15 neliön "hellahuone". Rakennuksen toisessa päässä oli ulkovessat, vesi tuli kaivosta ja pesulla sai käydä siinä saunassa joka siis juurikin remontoitiin. Sähköt tässä oli ja jääkaappi ehkä oli hänellä käytössä. Muistini mukaan Hilda asusteli tässä vielä aika iäkkäänäkin. Eli semmoinen oikea "mökin mummo".

Mutta niitä löytöjä! Uunin TAKAA löytyi vähän kärsinyt laatikollinen tulitkkuja. Mutta etiketistä selviää paljonkin. Kilpeläisen kaupasta on tikkuaski ostettu. Mutta milloin? 40-luvulla, 50- luvulla? Ja huomatkaa: puh. 12. Että eipä koreilla millään numerolitanialla! Ensin veivataan puhelimen kammesta, keskus vastaa "Keskus", sitten pyydetään joko "Kilpeläisen kaupalle, kiitos" tai sitten "numeroon 12, kiitos". Muutama tikkukin siellä oli, tosin rikkipää oli jo kulunut pois. Joku on varmaan heittänyt tikkuaskin uunin pankolle, ja hups - se onkin sujahtanut sinne uunin ja seinän väliin. Milläpä sen sieltä pois otat? No et millään. Paitsi purkamalla se uuni...

Toivottavasti tämä ei ollut sillä hetkellä viimeinen tikkuaski. Siinä on muuten joutunut lähteä naapurista tulitikkuja lainaamaan. Ja sehän ei yleensä hyvin pääty...

Uunin sisällä osa tiilistä oli tämmöisiä Arabian Koti-tiiliä. Kaikentietävä netti osasi kertoa, että ainakin 1940 -luvulla on Arabia tämmöisiä tiiliä tehnyt. Sitten enempi astioita ja kaakeleita.
Tiilet saatiin suurimmaksi osaksi ehjinä talteen ja ne on nyt pinottukin. Joku saattaa ne vaikka pystyä laskemaankin. Sitten tietää kuinka paljon tiiliä menee yhteen kohtuukokoiseen uuniin.

Tässä vielä ihan loppusuoran näkymiä. On se aika rakettitiedettä. Hormeja menee siihen malliin, että minun aivoni eivät sitä logiikkaa ymmärtäneet. Purkaessa jännitin koko ajan, että koska sieltä pilkistää sääriluu tai muu "jännä juttu". Sitten olisi voinut alkaa kirjoittaa tarinaa "Kansakoulun kaunis Ursula" joka mystisesti katosi eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä.

No, ei löytynyt sääriluita eikä muutakaan spektaakkelimaista. Niitä tiiliä ja sitä pölyä. Korvakäytävätkin mustina pölystä. Mutta nyt se on purettu! Tänään putsasin vielä loput muruset ja hiekat pois, on se aika avara huone.

Tuota puretun uunin kohtaa seinässä mietin, että mitäs sille? Jämäpaneelia on, peittäisinkö sillä? Vai tasoitanko vaan laastilla ja sitten maalia. Tuo seinän alkuperäinen oranssi on sen verran pirteä, että se tekee mieli säilyttää. Ja säilyyhän se, ei sitä kukaan muukaan maalaa jos en minä.

Tuo Porin Maija on vielä siellä, kun se on niin ****n painava, että sitä ei kovin helposti siirrellä. Ehkäpä se nyt jää tuohon huoneeseen, joku päällystä suojaava levy päälle ja nikkarointi voi jatkua. Katsellaan sitten saanko joskus  "kesäkeittiötähännäinnytheti" -raivokohtauksen.

Semmoisia löytöjä ja onnistumisia viikonlopun iloksi.



- Lady of the house