Hyvä heinäpouta

Tässä pikaisesti pientä pihapiirin somistusta ja ajatuksenjuoksua:

Tämän saunan "pääsisäänkäynnin" sain nyt viimeinkin kohtuulliseen kuosiin. Kaatopaikkakuorma (vasta yksi kappale) on viety ja nyt uskaltaa jo ottaa kuvaakin. Uudet rappuset jäi tältä kesältä tekemättä, mutta "annetaan himon yltyä" eli jätetään jotain ensi kesäksikin.

 Kukkia ja lamppukin jo paikallaan!

 SAUNA- että tyhmempikin sen tietää mihin on menossa. Nämäkin kirjaimet toin ihan Ameriikasta asti. Suomesta en löytänyt sopivan kokoisia. Eli aika kalliit on kirjaimet...

Mutta tänään tehtiin jotain sellaista, mitä ei piiiiitkään aikaan ole tehty. Ei koko kylällä! Seivästettiin heinää! Naapurin pehtoori oli ystävällisesti käynyt niittämässä peltotilkkumme ja ihan maisemointitarkoituksissa ajattelin niitata heinät seipäille. Siis seivästää. On se mukavamman näköistä kuin se, että ne lojuisi ja mustuisi pellossa.



Tämä oli n 30 vuotta sitten semmoista hommaa, että ei kyllä voinut VÄHEMPÄÄ kiinnostaa. Mutta pellolle vaan oli mentävä. Poissaolon syyksi ei kelvannut edes allergia. Kaikki kynnelle kykenevät vaan pellolle. Ja kyllä siellä ajoittain olikin porukkaa! Kymmenen henkeä lienee aina minimi - ja homma sujui kuin liukuhihnalta. Päivät pellolla ja illat silmät turvoksissa sisätiloissa. Silloiset allergialääkkeet olivat kyllä aika tehottomia nykytroppeihin verrattuna. Nyt pystyin seivästämään vaivatta. Tai sitten tauti on hävinnyt tyystin.

 Jos tässä on jotain tuttua, niin muistelkaapa 

minkä muotoinen on Muumi-sarjakuvan Mörkö...

Eläimiähän tällä tontilla ei paitsi kissa, koira ja kukko -mutta ei siis heinänsyöjiä. Miksi sitten seivästää? Ja vielä vapaaehtoisesti? No ihan siksi kun se on hienon näköistä. Tästä kun ohi ihmiset ajelee, niin voi lukea huulilta "Kato, heinäseipäitä!"

Kuinkahan monelle valokuva-albumille nämäkin seipäät vielä pääsevät. Suomalaiset eivät ehkä innostu kuvailemaan, mutta otetaanpa kuvitteellinen keski-eurooppalainen pariskunta "autolomalla jossain Itä-Suomessa": siinä ajelevat Helmut ja Hildegard Messerschmid pitkin savolaista soratietä, kun Hildegard äkisti kiljaisee; "Guck, Helmut!!!" Helmut luulee törmäävänsä hirveen ja tekee äkkijarrutuksen. Hildegardin otsa osuu kojelautaan ja siihen tulee kosmeettinen haitta. 

 "Vielä miestä tarvitaan" - Routaraja

(tämä sama kaveri joutoaikana nakkeli rautakankea pitkin peltoa,

keihäänheittäjäainesta siis)

Kipu Frau Messerschmidtin otsaontelossa on kuitenkin pian poispyyhkäisty, kun he ihastuneina jäävät huokailemaan tuota kansallisromanttista maisemaa. Heinäseipäitä! "Wunderbar", huokailee rouva, auto aivan pysäytetään ja herra antaa kameran laulaa. Ehkäpä tätä pittoreskia idylliä otetaan pätkä myös kaitafilmille. On sitten mitä Dusseldorfissa ystäville näyttää. 

 Siitä se lähtee. "Tappipoikaaaa...!!!"

Siinä pariskunta on saanut liki matkansa kohokohdan taltioitua: aitoa ja alkuperäiskansojen elämää Suomessa. Ja jos oikein nähtiin, niin oliko siinä koko perhe ihan nuotiolla makkaranpaistossa. Ne elävät NIIN vaatimattomasti... ruokansakin valmistavat avotulella! Tästä riittää puhuttavaa aivan tauotta koko 60 km:n matkan Valamon luostariin saakka. Siellä samalle kaitafilmille tallentuu muutama ihan oikea ortodoksimunkki! Että onkin onnistunut loma!

Laskeva aurinko kultaa Helmutin ja Hildegardin matkaa. Katsoivat varmaan myös punaista rakennusta heinäpellon vieressä. Siinä se perhe ehkä asuu... NOIN monta lasta ja NOIN pieni asunto... Voi näitä suomalaisia.

Yksi liki täydellinen kappale

Kotona Dusseldorfissa kutsutaan naapurin Renate ja Jens katsomaan matkakuvia ja maistamaan tuliaisiksi tuotua Salmiakkikossua. Ja on NIIN paljon kertomista! Katsokaa, näin se alkuperäiskansa hankkii elantonsa. Ei, ei siellä traktoria näkynyt.  Käsipelissä tekivät. Ja pienet lapset olivat siellä mukana, ei sillä pienimmällä näyttänyt olevan edes paitaa päällä... Toista se on täällä meillä Saksassa kun kolme konetta kulkee rinnan ja niittää maissipeltoa... Lapsillekin on vaatetta.

Salmiakkikossun rohkaisemana Renate uskaltautuu tunnustamaan, että ei se Suomi hänellekään ole täysin tuntematon maa. Isä on siellä käynyt joskus 40-luvulla. Rovaniemellä. Ja jos ette kenellekään kerro niin sattuupa hänellä olemaan Suomessa isovelikin...

Tämmöisiä minä täällä puuhaan ja mietin. Ehkä noi allergialääkkeet on sittenkin aika vahvoja...

P.S. Naapurin emännälle tiedoksi - nyt näyttää se lehmän osto olevan aika lähellä kun jo heinää tehdään :)

- Lady of the house