Iloisen pirteä harmaa

Niin vain heinäkuu kääntyy kohti loppuaan ja onneksi Jaakkokin heitti kylmän kiven järveen, ettei enää väkisin tarvitse sielläkään värjötellä. Kiitos kysymästä, aurinkorasva on saatu juuri ja juuri riittämään!

Nyt ymmärrän, että meillä Suomessa on neljä selkeää vuodenaikaa: talvi, kevät, kylmä ja syksy. Kaikissa on omat 50 harmaan sävyä...

 Sateen runnoma pensas

 Vettä, vettä...

 

 ...vettä...

Kohta varmaan sataa

No ihan kohta varmaan kuitenkin...

Sisäinen keittiöpsykologini sanoo että tulevana loppuvuonna näemme huikea piikin itsemurha- ja masennuslääketilastoissa. Ei tätä kestä kukaan järjissään. Valitettavasti.

Hetkellinen riemu syntyy ehkä heinäseipäiden kautta. Ajattelin tuikata ne jonakin elokuun pimenevänä iltana tuleen. Onpahan hetken valoisaa ja lämmintä...

Lopetan raporttini tällä kertaa näihin iloisiin ja riehakkaisiin karnevaalitunnelmiin...

- Lady of the house

Hyvä heinäpouta

Tässä pikaisesti pientä pihapiirin somistusta ja ajatuksenjuoksua:

Tämän saunan "pääsisäänkäynnin" sain nyt viimeinkin kohtuulliseen kuosiin. Kaatopaikkakuorma (vasta yksi kappale) on viety ja nyt uskaltaa jo ottaa kuvaakin. Uudet rappuset jäi tältä kesältä tekemättä, mutta "annetaan himon yltyä" eli jätetään jotain ensi kesäksikin.

 Kukkia ja lamppukin jo paikallaan!

 SAUNA- että tyhmempikin sen tietää mihin on menossa. Nämäkin kirjaimet toin ihan Ameriikasta asti. Suomesta en löytänyt sopivan kokoisia. Eli aika kalliit on kirjaimet...

Mutta tänään tehtiin jotain sellaista, mitä ei piiiiitkään aikaan ole tehty. Ei koko kylällä! Seivästettiin heinää! Naapurin pehtoori oli ystävällisesti käynyt niittämässä peltotilkkumme ja ihan maisemointitarkoituksissa ajattelin niitata heinät seipäille. Siis seivästää. On se mukavamman näköistä kuin se, että ne lojuisi ja mustuisi pellossa.



Tämä oli n 30 vuotta sitten semmoista hommaa, että ei kyllä voinut VÄHEMPÄÄ kiinnostaa. Mutta pellolle vaan oli mentävä. Poissaolon syyksi ei kelvannut edes allergia. Kaikki kynnelle kykenevät vaan pellolle. Ja kyllä siellä ajoittain olikin porukkaa! Kymmenen henkeä lienee aina minimi - ja homma sujui kuin liukuhihnalta. Päivät pellolla ja illat silmät turvoksissa sisätiloissa. Silloiset allergialääkkeet olivat kyllä aika tehottomia nykytroppeihin verrattuna. Nyt pystyin seivästämään vaivatta. Tai sitten tauti on hävinnyt tyystin.

 Jos tässä on jotain tuttua, niin muistelkaapa 

minkä muotoinen on Muumi-sarjakuvan Mörkö...

Eläimiähän tällä tontilla ei paitsi kissa, koira ja kukko -mutta ei siis heinänsyöjiä. Miksi sitten seivästää? Ja vielä vapaaehtoisesti? No ihan siksi kun se on hienon näköistä. Tästä kun ohi ihmiset ajelee, niin voi lukea huulilta "Kato, heinäseipäitä!"

Kuinkahan monelle valokuva-albumille nämäkin seipäät vielä pääsevät. Suomalaiset eivät ehkä innostu kuvailemaan, mutta otetaanpa kuvitteellinen keski-eurooppalainen pariskunta "autolomalla jossain Itä-Suomessa": siinä ajelevat Helmut ja Hildegard Messerschmid pitkin savolaista soratietä, kun Hildegard äkisti kiljaisee; "Guck, Helmut!!!" Helmut luulee törmäävänsä hirveen ja tekee äkkijarrutuksen. Hildegardin otsa osuu kojelautaan ja siihen tulee kosmeettinen haitta. 

 "Vielä miestä tarvitaan" - Routaraja

(tämä sama kaveri joutoaikana nakkeli rautakankea pitkin peltoa,

keihäänheittäjäainesta siis)

Kipu Frau Messerschmidtin otsaontelossa on kuitenkin pian poispyyhkäisty, kun he ihastuneina jäävät huokailemaan tuota kansallisromanttista maisemaa. Heinäseipäitä! "Wunderbar", huokailee rouva, auto aivan pysäytetään ja herra antaa kameran laulaa. Ehkäpä tätä pittoreskia idylliä otetaan pätkä myös kaitafilmille. On sitten mitä Dusseldorfissa ystäville näyttää. 

 Siitä se lähtee. "Tappipoikaaaa...!!!"

Siinä pariskunta on saanut liki matkansa kohokohdan taltioitua: aitoa ja alkuperäiskansojen elämää Suomessa. Ja jos oikein nähtiin, niin oliko siinä koko perhe ihan nuotiolla makkaranpaistossa. Ne elävät NIIN vaatimattomasti... ruokansakin valmistavat avotulella! Tästä riittää puhuttavaa aivan tauotta koko 60 km:n matkan Valamon luostariin saakka. Siellä samalle kaitafilmille tallentuu muutama ihan oikea ortodoksimunkki! Että onkin onnistunut loma!

Laskeva aurinko kultaa Helmutin ja Hildegardin matkaa. Katsoivat varmaan myös punaista rakennusta heinäpellon vieressä. Siinä se perhe ehkä asuu... NOIN monta lasta ja NOIN pieni asunto... Voi näitä suomalaisia.

Yksi liki täydellinen kappale

Kotona Dusseldorfissa kutsutaan naapurin Renate ja Jens katsomaan matkakuvia ja maistamaan tuliaisiksi tuotua Salmiakkikossua. Ja on NIIN paljon kertomista! Katsokaa, näin se alkuperäiskansa hankkii elantonsa. Ei, ei siellä traktoria näkynyt.  Käsipelissä tekivät. Ja pienet lapset olivat siellä mukana, ei sillä pienimmällä näyttänyt olevan edes paitaa päällä... Toista se on täällä meillä Saksassa kun kolme konetta kulkee rinnan ja niittää maissipeltoa... Lapsillekin on vaatetta.

Salmiakkikossun rohkaisemana Renate uskaltautuu tunnustamaan, että ei se Suomi hänellekään ole täysin tuntematon maa. Isä on siellä käynyt joskus 40-luvulla. Rovaniemellä. Ja jos ette kenellekään kerro niin sattuupa hänellä olemaan Suomessa isovelikin...

Tämmöisiä minä täällä puuhaan ja mietin. Ehkä noi allergialääkkeet on sittenkin aika vahvoja...

P.S. Naapurin emännälle tiedoksi - nyt näyttää se lehmän osto olevan aika lähellä kun jo heinää tehdään :)

- Lady of the house

Löytöliiteri

Jos minä osaan rakentaa, niin onnistuu tämä purkaminenkin varsin vikkelästi. Tai sitten on vaan sen verran "vaihdevuotisen raivotautinen", että yksi tiiliuuni ei pitkin vanhene. Tämähän piti olla pikkumiesten kesätyöprojekti, mutta toislle iski hyvän alun jälkeen taantuma ja toinen alkoi kritisoida työoloja. Että on "kuumaa ja pölyistä"... Eipä siinä sitten auttanut muu kuin tarttua itse lekan varteen.

Kuumaa kyllä oli ja pölyistä, mutta jo puolen tunnin riehumisen jälkeen hiki valui noroina. Eipä tarvinnut punttisalia edes ajatella (enpä juuri ajattele sitä muutenkaan). Sauna totisesti maistui joka ilta purkupäivän päätteeksi! Ja olihan se kurkkukin aika pölyinen...kröh, kröh.

Moni varmaan ihmettelee, että "miten varastossa on UUNI?". Noh - hieman taustaa. Tämä tila on ollut muinoin vanhan kansakoulun keittiö. Siellä uunissa on muhinut ehkä kaalilaatikko jos toinenkin.  Sitten minun lapsena ollessani - kun se koulutoiminta oli jo loppunut - tässä tilassa asusteli eräs Hilda-mummo. Pieni, pyöreä ja virkeä mummonen. Hänellä oli siis käytössä tämmöinen n 15 neliön "hellahuone". Rakennuksen toisessa päässä oli ulkovessat, vesi tuli kaivosta ja pesulla sai käydä siinä saunassa joka siis juurikin remontoitiin. Sähköt tässä oli ja jääkaappi ehkä oli hänellä käytössä. Muistini mukaan Hilda asusteli tässä vielä aika iäkkäänäkin. Eli semmoinen oikea "mökin mummo".

Mutta niitä löytöjä! Uunin TAKAA löytyi vähän kärsinyt laatikollinen tulitkkuja. Mutta etiketistä selviää paljonkin. Kilpeläisen kaupasta on tikkuaski ostettu. Mutta milloin? 40-luvulla, 50- luvulla? Ja huomatkaa: puh. 12. Että eipä koreilla millään numerolitanialla! Ensin veivataan puhelimen kammesta, keskus vastaa "Keskus", sitten pyydetään joko "Kilpeläisen kaupalle, kiitos" tai sitten "numeroon 12, kiitos". Muutama tikkukin siellä oli, tosin rikkipää oli jo kulunut pois. Joku on varmaan heittänyt tikkuaskin uunin pankolle, ja hups - se onkin sujahtanut sinne uunin ja seinän väliin. Milläpä sen sieltä pois otat? No et millään. Paitsi purkamalla se uuni...

Toivottavasti tämä ei ollut sillä hetkellä viimeinen tikkuaski. Siinä on muuten joutunut lähteä naapurista tulitikkuja lainaamaan. Ja sehän ei yleensä hyvin pääty...

Uunin sisällä osa tiilistä oli tämmöisiä Arabian Koti-tiiliä. Kaikentietävä netti osasi kertoa, että ainakin 1940 -luvulla on Arabia tämmöisiä tiiliä tehnyt. Sitten enempi astioita ja kaakeleita.
Tiilet saatiin suurimmaksi osaksi ehjinä talteen ja ne on nyt pinottukin. Joku saattaa ne vaikka pystyä laskemaankin. Sitten tietää kuinka paljon tiiliä menee yhteen kohtuukokoiseen uuniin.

Tässä vielä ihan loppusuoran näkymiä. On se aika rakettitiedettä. Hormeja menee siihen malliin, että minun aivoni eivät sitä logiikkaa ymmärtäneet. Purkaessa jännitin koko ajan, että koska sieltä pilkistää sääriluu tai muu "jännä juttu". Sitten olisi voinut alkaa kirjoittaa tarinaa "Kansakoulun kaunis Ursula" joka mystisesti katosi eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä.

No, ei löytynyt sääriluita eikä muutakaan spektaakkelimaista. Niitä tiiliä ja sitä pölyä. Korvakäytävätkin mustina pölystä. Mutta nyt se on purettu! Tänään putsasin vielä loput muruset ja hiekat pois, on se aika avara huone.

Tuota puretun uunin kohtaa seinässä mietin, että mitäs sille? Jämäpaneelia on, peittäisinkö sillä? Vai tasoitanko vaan laastilla ja sitten maalia. Tuo seinän alkuperäinen oranssi on sen verran pirteä, että se tekee mieli säilyttää. Ja säilyyhän se, ei sitä kukaan muukaan maalaa jos en minä.

Tuo Porin Maija on vielä siellä, kun se on niin ****n painava, että sitä ei kovin helposti siirrellä. Ehkäpä se nyt jää tuohon huoneeseen, joku päällystä suojaava levy päälle ja nikkarointi voi jatkua. Katsellaan sitten saanko joskus  "kesäkeittiötähännäinnytheti" -raivokohtauksen.

Semmoisia löytöjä ja onnistumisia viikonlopun iloksi.



- Lady of the house

Varaston tyhjennysmyynti

Väittävät että raskaana oleville naisille tulee semmoisia selittämättömiä "siivousraivokohtauksia". Minä en kyllä muista koskaan semmoista raskausaikanani saaneeni, mutta NYT se tuli! Pitäsköhän mennä lääkäriin? Voiko se tulla jälkijunassa? Siis se siivousraivo -ei raskaus. Tämä raivohulluus kohdistuu tällä kertaa varastoon. Ja kun katsotte kuvia, niin ette ihmettele...

Ovesta kun astuu sisään, niin tämmöinen on vastaanotto. Roinaa silmänkantamattomiin. Roinan takana törkyä, jonka takana joutavia tavaroita.

Ei tässä eteensä päässyt kulkemaan. Saati että täältä olisi jotain löytänyt tai jotain nikkarointipuuhaa tehnyt.

Homma alkoi kylmän viileästi tyhjennyksellä. Kaikki pihalle ja katsotaan mitä löytöjä tehdään. Ja niitähän tehtiin:

 Onko jollakin kiinnostusta vanhalle televisiolle?

 Vanha tiskipöytäkaappi ja naulakko. Nämä menevät kunnostukseen ja käyttöön.

 Entäpä tämmöinen sähköllä käyvä kemiallinen vessa. Kuulemma toimii. En kyllä tiedä että miten...

 Hurmaavia huonekaluja viehättävältä 50-luvulta. Ja yksi uudempi rikkoutunut puhelinpöytä. Pirteä matto. Tuolit voisi kyllä päällystää jollain retrokankaalla...

 Seinällä roikkui pöllö. Hirveä. Eikun siis pöllö.

 Coca-cola mainos. Retroa.

Porin Maija -liesi. Menee uusiokäyttöön.

Sitten löytyi 15 paria suksia, vähän vähemmän sauvoja, erilaisia laattoja, sekä ehjiä että rikkonaisia (tekeekö joku keramiikka-askartelua? Laattoja saisit), rikkinäinen moottorisaha, matonriekaleita, työkaluja, rikkonainen pölynimuri, moottorisahan ketjuja ym ym...

Kun huoneen sai tyhjennettyä, niin sitten päästiin itse asiaan. Eli uunin purku.

 Siihen saa jokainen käydä purkamassa aggressioitaan sopivaksi katsomansa määrän. Tarkoitus on purkaa uuni - ei ollut edes toimintakuntoinen - näin saa lisätilaa esim. KAAPILLE johon voi sitten laittaa niitä työkaluja ja rikkonaisia moottorisahoja...

 Näin hyvin päästiin ensimmäisenä päivänä alkuun! Niin, nyt tarjolla on myös aimo kasa purkutiiliä... Tällä hetkellä ei itsellä ole käyttöä.

Lopuksi kuva varsin rehevästä juhannusruususta. Kissakin kerkesi juoksuiltaan kuvaan. Kesä on ollut niin viileä, että juhannusruusukin kukki melkein 2 vkoa juhannuksen jälkeen. Mutta kukkikin sitten runsaalla kädellä.

Tämmöisiä täältä odotuksen iloisissa tunnelmissa! Kerron lisää kuinka purkupäivät etenevät. Tänään ei ole edennyt "työvoiman mielenilmauksen johdosta". Lienee Kreikan meininki ulottunut tännekin. Siispä nostamme luottoluokitusta ja tarjoamme rahallista motivointia...

-Lady of the house