Käynnistysvaikeuksia

On ollut NIIN KYLYMÄ ettei sormet ole edes näppäimistölle kyenneet... no, ei sentään. Muuten vaan iskenyt nettiuupumus ja remonttiväsymys. Remontin loppu häämötti aivan huulilla - kunnes tuli se pakollinen takaisku. Koskapa kenekään remontti olisi mennyt kuin Strömsössä? Paitsi siellä Strömsössä. Mutta jospa tässä nyt pari kuvaa esittelisi. Vielä on jonkinverran kesken, mutta vesi kulkee ja kahvia siellä voi keittää. Näillähän pärjää jo pitkälle.

Siitä lehtileikeseinästä tuli muuten loppupelissä aika hieno! Tai ainakin persoonallinen. Suihkutin vielä lakkaa päälle, niin kestää kevyttä pyyhkimistä. Kun vaan ei vieraat (eikä emäntä) läiskyttäis sitten punaviiniä tai mustikkasoppaa seinille.

Miinuspuolena tässä on se, että niitä lehtileikkeitä ei enää saa ehjänä talteen. Mutta otetaan sitten valokuva, jos siellä joku erityisen mielenkiintoinen lypsyohje on, jonka haluaa säilyttää.
Ilta-aurinko mukavasti kyökkiin paistaa. Siis silloin kun se paistaa...

 No sitten siirrymme märkätiloihin. Siellä homma eteni ihan suunnitelmien mukaan - ja suunnitelmat venyivät. Milloin oli liian märkää (no kyllä kai suihkutilassa nyt on märkää), milloin ei putkimiehelle käynyt, milloin oli väärä vessanpönttö tilattuna... isännöitsijäkin kävi päätään kallistelemassa ja putkia tutkimassa. Hohhoijaa...

Tässä sivellään seiniin ensin vähän primeria ja vesieristeitä. Niitäkin piti mittailla millintarkasti. Sitten pääsin lempihommaani eli laatoitukseen. Kyllä - itse laatoitin!

Olin tällä laatoituskerralla fiksu ja valitsin isokokoiset laatat. Mutta koska se olisikin ollut IHAN liian helppoa, niin piti tehdä lasimosaiikista vähän roomalaista kylpylätunnelmaa. Ja tietysti kikkailla vielä pieniä katseenvangitsijoita suihkutilaan. Olihan siinä hommaa. mutta tuli ihan kiva.

Kaikenkaikkiaan koko kylppärin laatoituksessa taisi mennä saumauksineen päivineen neljä työpäivää. Tosin osa tietysti tuli tehtyä ns. iltatyönä. Vaatetuksesta päätellen koko homma on tehty yhdellä rykäisyllä, mutta ehei - tämä remonttipaita on ollut joka kerta päällä. Vaikka se on jo ihan hajalla, niin vielä sen pitäisi kestää eteisen laatoitus. Sitten laitan juhlallisin menoin nuotioon. Tai voisi sitä käyttää vielä auton vahaukseen...

Saumauksessa tuli ihan hiki! Piti heittää pitkähihainen pois... Ja tällä viikolla reippaat putkimiehet ovat asentaneet kylpylääni pöntön, suihkuliitännät, pesukoneen liitännän ja lavuaarin liitännät. Nyt ei puutu ku silikonit, suihkuseinä ja lavuaarinkaappi. Ollaan suorastaan kalkkiviivoilla.

Putket tuli sattuneesta syystä pintavetoina, mutta ne on ihan siistit. Nuo katossa kulkevat putket menee kyllä piiloon. "Joku" käy tekemässä sen katon... tänään ihan jännittää mennä katsomaan,että minkähänlaisen lienee tehnyt.

Kesä antaa odottaa itseään. Välillä vähän väläyttää, mutta menee taas piiloon. Kukkaloisto on laittamatta ja ensimmäisen kerran 19 vuoteen EN laittanut kasvimaata! En edes perunaa. Outo olo. Tosin en sitä ehtisi nyt hoitamaankaan. Parempi kun ei laita, niin ei tule siitäkään paha mieli. Parit samettiruusut vaan purkkiin ja se on siinä.

 Tuleva vanha kotikin näyttää ilta-auringossa suorastaan loisteliaalta. 

 

Ja onneksi olen joskus laittanut monivuotisia perennoja ja kivikkokasveja. Kukkiihan ne nekin!

Näillä kohti kylmääkin kylmempää juhannusta!

- Lady of the house

Itä-Suomalaiset nuukuusviikot

Nythän teille molemmille lukijoilleni on käynyt hyvinkin selväksi että remonttia tehdään. Niinkuin monesti, lapanen lähtee moposta ja kustannukset "yllättäen" paisuvat. Niin minullakin. Säästettävä on siellä missä pystyy. Alkuun menin iso-A:n huoneeseen törsäämään ihan valokuvatapettia, ja nyt tämä kostautuu siten että ruokailutilaan pitää etsiä "korvaava tuote".

Remonttipuuhastelun ohessa eksyin varastoon ja unohduin lukemaan vanhoja koulukirjoja ja lehtisiä...

                           ... esimerkiksi Kieltolaki on ollut varsin kiehtovaa aikaa!

               ... puhumattakaan siitä, että voisi ostaa korvausobligaatioita. Tai hyvän       ayshirelehmän! Myös hyvälle "Sekatyömiehelle" löytyy aina paikka. 

                             ...raittiuskasvatus on toki tärkeää. Ja nyt käsi ylös kaikki ne, jotka ovat osallistuneet joskus raittiuskirjoituskilpailuun! Ja toinenkin käsi, jos niistä jotain opit.

No mutta! Kun kerran on noin kiinnostavaa materiaalia, niin sehän on laitettava esille. Kyllä! Eikun liisteriä seinään ja osuusmeijerin perustamisohjeet kyökin seinään.

Oli toimiva! Kun remontin valvova mestari tuli käymään, niin hän juuttui siihen seinän eteen lukemaan vanhasta Karjala-lehdestä kuolinilmoituksia, oikeita lypsyohjeita, virsi 551... sivu "Morsen aakkoset" sai hänet suorastaan kiljahtamaan: "Nämä on mulle tuttuja! Olin armeijassa viestimiehenä". Ja sitten tuli tovi armeijamuisteloita (miten se rumpalikaveri oppi morsettamaankin hetkessä).

Katsotaan miten seinä toimii. Kiinnostava ja persoonallinen se kyllä on. Tervetuoa teelle. Tuijotellaan seinää jos ei oo mitään puhuttavaa..

- Lady of the house.

Itävallassa

Ja tässä pikku tauon jälkeen jatkoa matkakertomukseen. Nyt siis Itävalta ja

Hochfiltzen

Tässä vielä kuvia St Johan in Tirol:ista. Varsinainen laskettelun mekka. Hotellit olivat aivan rinteiden juurella / varrella / päällä. Kitzbuchliin ei tästä ollut kuin n. 10 min junamatka. Siellä sitä rinnettä riittää! Harmi kun ei tässäkään paikassa ehtinyt pitempään viipyä, tämä oli vaan pit stop ja parkkipaikka autolle. Täältä pääsi paikallisjunalla itse kisapaikalle eli Hochfilzeniin. Junamatka kesti noin vartin, hinta sisältyi kisalippuun. Menomatka oli hyvin leppoisa, paluumatkalla oli paljon päihtyneitä norjalaisia...

 Siinä sitä mennään suomalaisrynnäköllä Alppien katveeseen. Kannustus oli kova 

ja kyllähän ne tytöt ja pojat hiihtikin.

 Olisin hiihtänyt minäkin näissä maisemissa...

 Tässäpä tuo maailman paras - eli Martin Fourcad. Vaikka Martti lähtis minuutin takamatkalta, unohtais lipastaa (mikä Holmenkollenilla viime vkloppuna tapahtuikin), niin silti se voittas...

Alakuvassa Koukalovan Gabriela. Ihan sutjakasti meni hänkin.

Mutta se ihmisen paljous! Ai hyvänen aika... en tiedä montako kymmentä tuhatta siinä oli per päivä, mutta kyllä meitä oli PALJON. Voi vaan kiitellä sitä, miten hyvä sää oli! Räntäsateessa tunnelma olisi ollut toinen. Tässäkin stadionin taka-alue oli yhtä suurta syöttölää ja juottolaa. Ja vessajonoja.

Kisahinnat olivat kyllä hyvin katsojaystävälliset. Sekä syömiset että juomiset. Olutta vissiin laskettiin lasiin suoraan tankkiautosta, tynnyrit oli ihan turhaa. Makkaroita paistettiin niin, että varmaan koko Tirolin ja Baijernkin possut oli pääseet hengestään.

Semmoinen oli se kisareissu. Jotenkin olen innostunut näistä kansainvälisistä ampumahiihtokisoista. Niissä on omanlaisensa tunnelma ja paljon seurattavaa. Tilanne kisassa saattaa muuttua hetkessä. Ja yleensä muuttuukin. Hyvässä seurassa ja hyvässä säässsä semmoinen kevyt, keväinen "päiväpöhnä"piristää kummasti. Ja yllättävästi parin hehkuviinin jälkeen tuo koulusaksa alkaa muistua mieleen ja sitä uskaltaa jopa puhua :)

Sitten vuokra-auton nokka kohti auringonlaskua ja takaisin Suomeen. Alpit on kyllä kivat. Suosittelen!

Tämän jälkeen kävin vielä Kontiolahdella yhdet maailmancupin osakilpailut - ja tällä kertaa talkoolaisena. Katsotaan, jos niistäkin jotain irtoaisi tänne. Mutta nyt pitää alkaa jo välillä remontoimaan, raksallakin toki tapahtuu. Ihmeitä!

- Lady of the house

Saksan - Itävallan mäkiviikonloppu

Remontin lisäksi tässä on ehtinyt taas maailmanmatkailemaan. Viime vuonna syttynyt kiinnostukseni ampumahiihtoon poiki uuden kisamatkan ja tänä vuonna piti lähteä katsomaan MM-kisoja ihan Itävaltaan asti. Semmoinen neljän päivän "korkean paikan leiri" Keski-Euroopassa piristää kummasti.
Kuvia tuli niin paljon, että mielenkiinnon säilyttämiseksi täytynee tehdä kaksi pläjäystä. Ihan "maakohtaisesti" - ensin Saksa, sitten Itävalta. Tässäpä tulloo, bitte schön.

Reit im Winkl

Olin jo jokunen vuosi sitten loppukesän patikointimatkalla samoilla seuduilla ja poistullessa ajoreitti osui Ruhpoldingin ja Reit im Winkl:n kautta. Mitä ihmettä?? Mikä on tämä viehättävä pikkukylä? Silloin ei ehtinyt edes pysähtyä, mutta välittömästi iti päätös, että "tänne on tultava uudestaan". Ja minähän tulin!

Kylä on pieni mutta varsin viehättävä. Käkikellotaloja kaikki ja saksalaiseen tyyliin kovin somia. Talviurheilijalle ihan taivas! Latuja ristiin rastiin ja jokaiselle jotain. Laskettelurinteitä joka puolella ja hiihtobusseilla pääsee mille rinteelle vaan.

Ensin lento Muncheniin ja siitä vuokra-auto alle. Ajoaikaa oli reilu tunti, matkaa hieman hidasti moottoritien ruuhkat. Jos joku kertoo että "Saksan moottoriteillä saa ajaa miten kovaa vaan" niin haluan kyllä huomauttaa, että ehkä silloin kun ne on TYHJIÄ. Yleensä eivät ole tyhjiä... Moottoritiellä ajaminen on suorastaan stressin paikka.

Ensimmäisenä aamuna olin jo reippaasti 07 aikaan aamulenkillä! Kipi-kipi ylös hotellin takaa lähtevää rinnettä. Se ei NÄYTTÄNYT kovin isolta saati jyrkältä, mutta hiki siinä tuli. Onneksi oli hankiainen, niin aamutuimaan kipuaminen onnistui. Alastuloon olisi pitänyt olla pulkka.

 Mutta maisemat! Ja auringonnousu! 

 Sieltä se valo idästä nousee

Aamupalalla tunnelmaa nostatti pöydän yläpuolella ollut "jänistrofee". Näitä metsästysaiheisia somistuksia tuntuvat sikäläiset harrastavan ihan enemmänkin. Semmoinen skandinaavinen, vaalea mitäänsanomaton sisustus EI ole baijerilaisten juttu. Eikä onneksi myöskään mikään ranskalainen aamiainen. Aamupalalla oli ihan suomalaiseen tyyliin kaikkea, tuoremehut, pekonit, pikkumakkarat, munakokkelit, herkkuna juustoja ja hilloja. Ja minua suuresti miellytti erikoiskahvikone! Ihan PIKKUISEN keväisempi keli, niin mikäpä olisi siinä aamuauringossa terassilla nauttia capuccino ja katsella Alppeja. No eipä mikkään! Eli pitäneekö tuonne mennä vielä uudestaan?

 Illallisella sitten vähän tanakampaa ja kyllä - rankan ulkoilupäivän päätteeksi maistui olutkin. Tämä oli Hotel -Gasthaus Mittermeierin ravintolasta. Onko sana "Mittermeier" tuttu? Niin, 70-luvulla oli semmoinen alppihiihtäjä kuin Rosi Mittermeier. Ihan hurjapää ja siksipä voittikin paljon kisoja. Tässä sisustuksessa oli käytetty paljon  Rosin kuvia ja kisalehtileikkeitä. Olisko Rosi Reit im Winklistä kotoisin?

No, pitihän sitä vähän herkutellakin...

Tässä siis pikku maistiainen Saksan-osiosta. Koetan saada lähipäivinä tuon Itävalta-puolen esiteltyä kans. Sehän oli se varsinainen pääkohde.

Mutta vielä pari päivää Lahden kisoja. Eikä kaaduta siellä!

- Lady of the House

Kevät toi, kevät toi muurarin

Hurjanaan etenee tammikuu ja itse asiassa se menikin jo. Ja kun helmikuukin on ylen lyhyt, niin ohihan jo sekin kohta on. Huomiot maailman menosta on jääneet toissijaiseksi kun ensisijaisena on tämä pesänrakennusprojekti.

On sitä tehtykin. Kirjanpidon mukaan jo reilu parisataa tuntia! Ihme on, jos siihen ei jo valmista synny. Esittelen lyhyesti keittiön väliseinäprojektin.

Tämä oli lähtötilanne. Ihan reilu väliseinä ylös kattoon asti ja siinäkin vielä yläkaappi - joka tässä nyt on jo otettu pois. Välitön visioni oli, että tuo tuosta pois... ja sehän lähti!

Sitten alkoi hienosäätöleka toimia ja seinänpätkä hajalle. Ihan kelvollisesti tiilenpalat irtosivat eikä loppuseinäkään lähtenyt kaatumaan. Seinän sisällä kulki parit sähköjohdot, joille keksittiin uusi sijoittelu. Joistakin asioista on sähkömiehen kanssa ollut eri näkemyksiä, mutta olemme selvinneet ilman suurempia ristiinkytkentöjä.

Huomaatteko kauniin, alkuperäisen 70-luvun vihreän värin? Juu... ei tule muuttumaan :)

Irroitetut tiilet tulivat uusiokäyttöön ja niistä muurasin pikku lisäpätkän tähän jatkoksi. Korkeutta piti hiukan miettiä... tuohon muuratun osan päälle on tarkoitus laittaa vielä kerros lasitiiliä. Sitäpä siinä mietinkin, että kun olohuoneen puolella oleilee ja JOS on sattuneet tiskit jääneet tiskaamatta, niin ne lasitiilet siinä sitten sopivasti peittää ikävän näkymän...

Tähän nimenomaiselle paikalle tulee sitten alakaappi, työtaso ja minun leivontapisteeni, jossa loihdin mitä mielikuvituksellisimpia suolaisia ja makeita herkkuja kylään piipahtelevalle laajalle ystäväpiirille.

Omin pikku kätösin tehtyy muuraustyö on edelleen pystyssä ja suorassa. Tässä jo tasoitekin on pinnassa. Ja alakuvassa koko komeus on saanut maalia pintaan. Tuli siitä avara ja valoisa, eikö? Ja tarkkaan kun katsotte niin ne sähköjohdot kauniisti pilkottaa uuden kattomateriaalin välistä. Odottaa persoonallista valaisinta.

Vielä viimeinen silaus ja Mariskoolit hyllyyn.

-Lady of the house

Hajota ja hallitse

Nythän on niin... että tämän blogin TEEMA taitaa kokea muutoksen. Kuten te molemmat lukijani huomaatte - otsikossa lukee "tarinoita vanhan hirsisaunan remontista". Noh, se hirsisauna on saatu remontoitua ja kylvetty niin että kohta jo uutta remonttia tarvitaan. Nyt pitänee muuttaa otsikkotekstiksi "tarinoita kaupunkiasunnon remontista". Ja voi tässä olla tietysti muutakin.

Nykytrendien mukaisesti elämässä tapahtuu muutoksia - esim. tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuvia - ja sitämyöten voi joutua vaihtamaan tyynynsä sijoituspaikkaa. Ja kahvikupillekin pitänee löytää oma soppi. Siispä hienosäätöleka kouraan ja mukitelinettä sorvaamaan. Ja nyt me aloitamme!

Koteja on niinmonenmoisia ja tästä ajattelin tehdä ihan omannäköisen. Ensimmäisenä saa keittiö kyytiä. Vaikka retro tuleekin taas muotiin, niin rajansa kaikella.

Asunnon edellinen asukas tykkäsi reunapitseistä ja hyllypapereista. Minä en niitä juurikaan käytä. Hänellä oli myös keittiön ja olohuoneen välinen seinä. En pitänyt siitäkään. Jossain vaiheessa lienee syytä laittaa kattavasti "ennen ja jälkeen" -kuvia. Nyt vaan tämmönen infopaketti, mitä on tapahtumassa.

Tapettien repiminen kuului myös lajiharjoituksiin. Tähän otettiin mukaan myös "A-ryhmä", koskeehan produktio myös heidän huoneitaan. Perimätieto kertoi, että muinoin 70 - 80 -luvulla on tavattu käyttää tapetin seinässä pysymisen varmistamiseksi tapettiliisterin joukossa LIIMAA. Juu. Ihan varmasti olikin käytetty! Sentin paloina kaiveltiin tuotakin herkkää tapettia. Onneksi oli joitakin seiniä, missä homma oli helpompaa...

Oikealla: tänne on mahdollista saada vaikka LANKAPUHELIN! Pikku-A ei edes ymmärtänyt että "mikä on lankapuhelin...?"

Ideoita on tässä vaiheessa vaikka saavillinen. Yksi niistä on nämä kiiltokuvat. Minun mielessäni kylpyhuoneen vesieristäminen ei ole se ensimmäinen -  kiiltokuvia pitää ettiä. Että takapuoli edellä vaan puuhun, niin hyvä tulee.

Mutta hyvä siitä tulee!

Näppylähanskaterveisin - ja ainiin - LOISTELIASTA uutta vuotta 2017!

- Lady of the house