Itävallassa

Ja tässä pikku tauon jälkeen jatkoa matkakertomukseen. Nyt siis Itävalta ja

Hochfiltzen

Tässä vielä kuvia St Johan in Tirol:ista. Varsinainen laskettelun mekka. Hotellit olivat aivan rinteiden juurella / varrella / päällä. Kitzbuchliin ei tästä ollut kuin n. 10 min junamatka. Siellä sitä rinnettä riittää! Harmi kun ei tässäkään paikassa ehtinyt pitempään viipyä, tämä oli vaan pit stop ja parkkipaikka autolle. Täältä pääsi paikallisjunalla itse kisapaikalle eli Hochfilzeniin. Junamatka kesti noin vartin, hinta sisältyi kisalippuun. Menomatka oli hyvin leppoisa, paluumatkalla oli paljon päihtyneitä norjalaisia...

 Siinä sitä mennään suomalaisrynnäköllä Alppien katveeseen. Kannustus oli kova 

ja kyllähän ne tytöt ja pojat hiihtikin.

 Olisin hiihtänyt minäkin näissä maisemissa...

 Tässäpä tuo maailman paras - eli Martin Fourcad. Vaikka Martti lähtis minuutin takamatkalta, unohtais lipastaa (mikä Holmenkollenilla viime vkloppuna tapahtuikin), niin silti se voittas...

Alakuvassa Koukalovan Gabriela. Ihan sutjakasti meni hänkin.

Mutta se ihmisen paljous! Ai hyvänen aika... en tiedä montako kymmentä tuhatta siinä oli per päivä, mutta kyllä meitä oli PALJON. Voi vaan kiitellä sitä, miten hyvä sää oli! Räntäsateessa tunnelma olisi ollut toinen. Tässäkin stadionin taka-alue oli yhtä suurta syöttölää ja juottolaa. Ja vessajonoja.

Kisahinnat olivat kyllä hyvin katsojaystävälliset. Sekä syömiset että juomiset. Olutta vissiin laskettiin lasiin suoraan tankkiautosta, tynnyrit oli ihan turhaa. Makkaroita paistettiin niin, että varmaan koko Tirolin ja Baijernkin possut oli pääseet hengestään.

Semmoinen oli se kisareissu. Jotenkin olen innostunut näistä kansainvälisistä ampumahiihtokisoista. Niissä on omanlaisensa tunnelma ja paljon seurattavaa. Tilanne kisassa saattaa muuttua hetkessä. Ja yleensä muuttuukin. Hyvässä seurassa ja hyvässä säässsä semmoinen kevyt, keväinen "päiväpöhnä"piristää kummasti. Ja yllättävästi parin hehkuviinin jälkeen tuo koulusaksa alkaa muistua mieleen ja sitä uskaltaa jopa puhua :)

Sitten vuokra-auton nokka kohti auringonlaskua ja takaisin Suomeen. Alpit on kyllä kivat. Suosittelen!

Tämän jälkeen kävin vielä Kontiolahdella yhdet maailmancupin osakilpailut - ja tällä kertaa talkoolaisena. Katsotaan, jos niistäkin jotain irtoaisi tänne. Mutta nyt pitää alkaa jo välillä remontoimaan, raksallakin toki tapahtuu. Ihmeitä!

- Lady of the house

Saksan - Itävallan mäkiviikonloppu

Remontin lisäksi tässä on ehtinyt taas maailmanmatkailemaan. Viime vuonna syttynyt kiinnostukseni ampumahiihtoon poiki uuden kisamatkan ja tänä vuonna piti lähteä katsomaan MM-kisoja ihan Itävaltaan asti. Semmoinen neljän päivän "korkean paikan leiri" Keski-Euroopassa piristää kummasti.
Kuvia tuli niin paljon, että mielenkiinnon säilyttämiseksi täytynee tehdä kaksi pläjäystä. Ihan "maakohtaisesti" - ensin Saksa, sitten Itävalta. Tässäpä tulloo, bitte schön.

Reit im Winkl

Olin jo jokunen vuosi sitten loppukesän patikointimatkalla samoilla seuduilla ja poistullessa ajoreitti osui Ruhpoldingin ja Reit im Winkl:n kautta. Mitä ihmettä?? Mikä on tämä viehättävä pikkukylä? Silloin ei ehtinyt edes pysähtyä, mutta välittömästi iti päätös, että "tänne on tultava uudestaan". Ja minähän tulin!

Kylä on pieni mutta varsin viehättävä. Käkikellotaloja kaikki ja saksalaiseen tyyliin kovin somia. Talviurheilijalle ihan taivas! Latuja ristiin rastiin ja jokaiselle jotain. Laskettelurinteitä joka puolella ja hiihtobusseilla pääsee mille rinteelle vaan.

Ensin lento Muncheniin ja siitä vuokra-auto alle. Ajoaikaa oli reilu tunti, matkaa hieman hidasti moottoritien ruuhkat. Jos joku kertoo että "Saksan moottoriteillä saa ajaa miten kovaa vaan" niin haluan kyllä huomauttaa, että ehkä silloin kun ne on TYHJIÄ. Yleensä eivät ole tyhjiä... Moottoritiellä ajaminen on suorastaan stressin paikka.

Ensimmäisenä aamuna olin jo reippaasti 07 aikaan aamulenkillä! Kipi-kipi ylös hotellin takaa lähtevää rinnettä. Se ei NÄYTTÄNYT kovin isolta saati jyrkältä, mutta hiki siinä tuli. Onneksi oli hankiainen, niin aamutuimaan kipuaminen onnistui. Alastuloon olisi pitänyt olla pulkka.

 Mutta maisemat! Ja auringonnousu! 

 Sieltä se valo idästä nousee

Aamupalalla tunnelmaa nostatti pöydän yläpuolella ollut "jänistrofee". Näitä metsästysaiheisia somistuksia tuntuvat sikäläiset harrastavan ihan enemmänkin. Semmoinen skandinaavinen, vaalea mitäänsanomaton sisustus EI ole baijerilaisten juttu. Eikä onneksi myöskään mikään ranskalainen aamiainen. Aamupalalla oli ihan suomalaiseen tyyliin kaikkea, tuoremehut, pekonit, pikkumakkarat, munakokkelit, herkkuna juustoja ja hilloja. Ja minua suuresti miellytti erikoiskahvikone! Ihan PIKKUISEN keväisempi keli, niin mikäpä olisi siinä aamuauringossa terassilla nauttia capuccino ja katsella Alppeja. No eipä mikkään! Eli pitäneekö tuonne mennä vielä uudestaan?

 Illallisella sitten vähän tanakampaa ja kyllä - rankan ulkoilupäivän päätteeksi maistui olutkin. Tämä oli Hotel -Gasthaus Mittermeierin ravintolasta. Onko sana "Mittermeier" tuttu? Niin, 70-luvulla oli semmoinen alppihiihtäjä kuin Rosi Mittermeier. Ihan hurjapää ja siksipä voittikin paljon kisoja. Tässä sisustuksessa oli käytetty paljon  Rosin kuvia ja kisalehtileikkeitä. Olisko Rosi Reit im Winklistä kotoisin?

No, pitihän sitä vähän herkutellakin...

Tässä siis pikku maistiainen Saksan-osiosta. Koetan saada lähipäivinä tuon Itävalta-puolen esiteltyä kans. Sehän oli se varsinainen pääkohde.

Mutta vielä pari päivää Lahden kisoja. Eikä kaaduta siellä!

- Lady of the House