Hola, hola - osa I

 "Manjana..."

Noniin, nokkelimmat jo edellisestä postauksesta ymmärsivätkin että "ulkomailla on käyty". Kyllä on, syyslomalla oli "A-luokan matka", ihan KIRJAIMELLISESTI. Kohteena Espanja, Barcelona ja vieläkin tarkemmin Sitgesin viehättävä pikkukaupunki. Kuvia on niin paljon että taitanee tulla parikin kertomusta tästä spektaakkelimaisesta matkasta. Ensimmäisen matkakommelluksen kohdalla pikku-A osuvasti totesi: "Ummikot ulkomailla". Tämä teema sitten hieman sävytti matkaamme, mutta huumorilla selviää YLLÄTTÄVÄN monesta pikku pulmasta... ja tässä EI lähdetä muistelemaan pummilla metromatkustamista tai sitä että olisi KANNATTANUT ottaa taksi lentokentälle...

Yhden välilaskun kautta onnistunut laskeutuminen Barcelonan kentälle ja HETI tuli semmoinen lämmin, suolainen tuulahdus vasten kasvoja. JEEE! Loma! Koska kello oli jo aika paljon, niin tässä vaiheessa taksi oli hyvä ja onnistunut vaihtoehto. Sillä suoraan Sitgesiin ja hotellille. Pikkuisen iltapalaa ja sitten parvekkeelle kuuta tuijottamaan. Hotellimme ei ollut ihan kylän ydinkeskustassa, mikä olikin ihan hyvä. Eipä ollut mekkalaa eikä läpiajoliikennettä. Ja ranta ihan vieressä. Hotellilta sai lainaksi polkupyörät koko vierailun ajaksi, joilla oli helppo polkasta kylälle syömään tai ostoksille tai minigolfaamaan tai rannalle...

Termi "Pientä iltapalaa" voi olla myös tällainen...

Myös valinta meren puolen huoneesta ja parvekkeesta oli palkitsemisen arvoinen idea. Näistä näkymistä mielellään maksaa. Ja aamupala parvekkeella auringossa ei satu sieluun yhtään. Tuolla etelän mailla se pimeyden ja lämmön yhdistelmä jotenkin minua hämmentää. Aurinko nousee hieman myöhemmin kuin Suomessa - siis kesällä, laskeekin aiemmin kuin Suomessa, mutta silti on lämmin. Kun Suomessa on lämmin, niin on myös valoisaa. ja kun on pimeää, niin on kylmää. Etelässä myös pimeässä voi olla lämmin... Kilpirauhaseni menee moisesta sekaisin.

 Aurinko punastuu

Aamulla nuorison nukkuessa oli hyvä käydä lenkillä ja tutustumassa maastoon. Sitten osasi tehdä täsmäiskuja ruokapaikkoihin ja harrasteisiin. Lenkkeili siellä muutkin. Eikä ihme, että urheilijat tähän aikaan vuodesta suuntaavat etelän leireille. Kyllä se tossu nousee ihan eri tavalla kuin loskarännässä - ja siinä pimeässä. Zurichin puolimaratonille harjoittelu on siis jo aloitettu Espanjan leirityksellä.

Pikku-A:n bravuuri; muna-pekoni-nutellaleipä

Lenkin jälkeen aamupalalle, nam. Ensimmäisenä aamuna menimme hotellin buffettiin tarkastamaan tarjonnan. Ja söimme ittemme ähkyyn... herkkua oli siinä monenlaista. Yllättävän paljon oli keskitytty makeaan puoleen, donitseja, kakkuja, muffinseja - unohtamatta noita kuvan creppejä, joihin ihan ITSE sai täytteen laittaa suklaaputouksesta, kermavaahdosta, hedelmistä... 

Oli kyllä ihan "kunnon ruokaakin" - mutta myös yllätyksiä. Baaritiskillä oli juomaosasto, kahvit, teet, mehut... Minä siinä tiskillä odottelin kun Pepe minulle tuoretta appelsiinimehua puristeli ja katseeni osui sitten puna-, valko-, kuohuviinipulloihin. Ajattelin että "onpas huolimattomasti jätetty esille" (sisäinen siivoojani sai vallan). Mutta Pepe minulle kiirehti kertomaan että: "Dear madame, did you notice that cava is included in breakfast?" Eli että kuohuviini kuuluu aamupalaan! No ei madame sitä tiennyt, mutta kun se madamelle kerrottiin, niin pitihän sitä ottaa. Ja kun se kerran kuuluu hintaan!!! Ilmeet luonnollisesti olivat hämmentyneet kun purjehdin kuohuviinin kanssa takaisin pöytään... "Mistä sinä TUON otit??"

 Sitgesin kaupungista löytyi paljon viehättäviä pikku kujia, joilla ihmetellä. Ja siistiä siellä oli. Merivesi vielä uintilämpöistä ja aallokko sopiva.

Mutta sitten seurasi yksi matkan kohokohdista - TADAA... Liput lauantain jalkapallopeliin: FC Barcelona vs. Deportivo. Pelipaikkana Camp Nou, vetää noin 90 000 ihmistä. Joten eikun sekaan vaan!

Onneksi varattiin aikaa stadionille menoon. Nimittäin ne noin 90 000 muutakin sinne oli pyrkimässä. Ensin pyörittiin päivä ihan Barcelonan kaupungilla ja lähinnä La Ramblalla. Se oli kyllä pettymys... jotenkin odotin katutaiteilijoita, mutta sehän oli ihan rihkamakrääsäkaupustelukatu. Sentään pojista tuli teetettyä piirokset, ne oli hyvät. Ruuaksikin Mäkkiruokaa ja kebabbia... että ei paellaa eikä tapaksia paikalliseen tapaan. Eikä myöskään muita nähtävyyksiä, ei Sagra Di Familiaa, ei Gaudin puistoa... joten sinne on siis mentävä vielä uudelleen. 

Camp Noulle tosiaan vaelsi väkeä katkeamattomana virtana. Metrot olivat ERITTÄIN täynnä... Ja tätä krääsämyynnin määrää. No, jollainhan se on niinkin kalliin seuran elettävä. Sisälle stadionille meno ja omien paikkojen etsiminen olikyllä hyvin organisoitu. Ei tullut tulppia eikä tukoksia. Omia juomia (vesi, limu) kyllä sai sisään viedä, mutta jostain syystä korkit aukaistiin portilla. Sisällä sitten juomatarjoilu oli eurooppalaisen vapaata...

Tässä harvinaisessa yhteiskuvassa minä, Messi, Neymar, olikohan siinä joku Piqet... 
Suarez onkin vaihtopenkillä. 

Peli oli kyllä täynnä tunnelmaa! Ja ne paikalliset palvoo Messiä ihan puolijumalana. Fanikatsomo lauloi, tanssi, räikät huutaa ja se möly mikä siitä yleisöstä lähti - varsinkin kun tuli maali - oli veretseisauttava. Minunkin viereen istui joku paikallinen Serranon perheen papa, joka kyllä eli peliä ihan koko kropallaan. Jalkapallo on niille elämä. Suksista ne ei ymmärrä taatusti mitään, mutta pallon perään kyllä.

Tämä siis tässä vaiheessa matkasta. Illalla toisiin tunnelmiin ja 1348 vuoden Firenzeen. Eli siis Decameronen esitystä pukkaa illan iloksi. Tulukeehan kahtomaan. Buenos tardes!

- Lady of the house