tiistai 13. syyskuuta 2016

Lähtöitkua vailla

Ei pitele emo siipiensä suojassa poikasiaan, ei millään. Eikä pidäkään pitää. Sinne lehahtavat maailmalle varpusparvena. Ehkä joskus piipahtavat katsomassa kotipesää. Nyt oli lady Marmeladen vuoro ottaa siivet alleen ihan kirjaimellisesti. Tosin onhan hän jo monta vuotta ollut omatoiminen asuja opiskelujensa kanssa, mutta se oli sentään KOTIMAASSA. Nyt lapsi vastasi alppitorven huutoon ja lumikenttien kutsuun.

"Kapteeni Hujanen miehistöineen toivottaa teidät tervetulleeksi
lennolle AB5633 Sveitsin Zurichiin..."


Matkalaukku, kiekkokassi, mailapussi ja paljon odottavaista mieltä mukanaan lähti matkaan. Lipun ostot, lähtöselvitykset ja kaikki nämä nykynuoret hoitaa ihan itse. Ei voi kuin ihailla miten omatoimisia ja rohkeita sitä ollaan (no sitä rohkeuttahan tässä onkin peräänkuulutettu itse kukin). Kun opiskelupaikka Suomessa ei auennut toivottuun paikkaan, niin onhan sitä muutakin tekemistä. Eli ihan hyvin voi pelata jääkiekkoa Sveitsissä ja siinä samalla olla au pair! No hitto, miks ei! Veikkaan että tulee olemaan ikimuistoinen ja antoisa vuosi.

Ai, tuleeko ikävä? Tietenkin tulee, mutta eihän se Sveitsi maailman äärissä ole. Sehän on lähellä! Helsingistä parin tunnin lento. Ja on Watsappit, skypet, säköpostit ym. Yhteydenpito on tehty kyllä helpoksi. Minulla ei TODELLAKAAN ole mitään sitäkään vastaan, että viettäisi viikonlopun alppi-ilmastossa tytärtä tapaamassa. Ehkä niin ehtii tehdä useammankin kerran.


Sinne lähti. Pinkki reppu selässä heiluen. Lady Esmeraldan kanssa itkua tuherrettiin...

Menee muutama päivä ja asemapaikalta tulee ihan positiivisia ja iloisia viestejä. Kelit on loistavat ja aurinkoiset (kun Suomessa sen sijaan sataa ja tuulee), perhe olikin jo puoliksi tuttu ja toimeen tullaan. Saksaa on opiskeltu ja kiekkojoukkueeseen tutustuttu (nyt meillä seurataan siis myös SC Langenthal Damen -joukkuetta).

Kunnes tulee veretseisauttava viesti: "Äiti, meijän takapihalla on leijona!!" Että MITÄ??? Muuttiko se kuitenkin Zimbabween eikä Sveitsiin...?

No siellähän se! Ihan ehta sirkusleijona. Mutta niin ne on
kissaeläimetkin maailmalla isompia kuin kotioloissa :)

Pidä lapseni hieno vuosi ja NAUTI! Kuitenkin muista harjata hampaat, vaihda alusvaatteet joka päivä, älä mene tuntemattomien kyytiin, laitat villasukat jos on kylmä...ja varo leijonia!
- Lady of the house

2 kommenttia:

  1. Muistan tunteen kun pesä alkaa tyhjentyä. Se on elämän kiertokulkua.

    VastaaPoista
  2. Vähän aikaa tyhjyyttään kolisee, sitten ne tulee tuplasti isommalla sakilla ja äänen kanssa, eikö?

    VastaaPoista

Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen