Olipa kerran kaunis, aurinkoinen, elokuinen lauantai-iltapäivä. Joka sitten kääntyi synkäksi ja myrskyisäksi yöksi. Eli toisin sanoen ilma oli kuin morsian; korvissa soi ja puita kaataa. Tämä päivä oli siis se kuuluisa Rauli-myrskyn päivä, jolloin muodollisesti ja hillitysti juhlittiin "Keltaisia juhlia". Oli siinä syntymäpäivääkin siteeksi ettei ihan turhan takia juhlamekkoja käytetty. Sata vuotta, ei huono.
Kaiken kaikkiaan todettiin porukalla, että "kyllä juhlia pitää". Ihan vaikka pienemmästäkin syystä. Ne antaa siihen arjen puurtamiseen vähän valoa ja iloa. Jo se järjestely ja suunnittelu nostaa tunnelmaa. Puhumattakaan sitten kun saa kerrankin LAITTAUTUA, tukkaa kikkaralle, lilaa luomeen, juhlasukkahousua, kovakauluksellista paitaa... pikku-A:llekin oli tarjolla kravatti, mutta se vielä toistaiseksi oli hänelle hieman vakava valinta - tukkaan kuitenkin geeliä jo laitettiin. Iso-A oli iänmukaiselle tyylilleen uskollisena lippis takaperin päässä läpi juhlan :) Mutta mitä sitten! Pääasia, että kaikki viihtyi, asu olikin vapaa.
Oli joku kuitenkin tilannut uudet kengät Kiinasta asti...
... ja saivat kyllä ansiokasta huomiota osakseen!
Alakuvassa kattaus hetki ennen juhlaa. Keltaista - kyllä!
Mitään lahjaa ei pyydetty - silti saatiin kaikkea. Tässä Väkivahvattarien taidonnäyte persoonallisesta viinipullojen naamioinnista. UPEAA! Ja on niin näköinen... Ja keltainen.
Tuossa kesällä minustakin tuli jalkapallon ystävä - lähinnä katsojana, potkimaan en sentään ala. Erityisesti tykästyin Islannin maajoukkueeseen käydyissä EM-kisoissa. Se joukkuehenki! Ja kannustushuuto: hu - Hu - HU. Ei sitä osaa edes kirjoittaa. No, sitten menin sanomaan,että "oispa hienoo, jos jostain sais Islannin pelipaidan ja sinne taakse oman nimen niinku ne sen tekee..." Ja tässä tulos! Semmoinenkin paketti minulle annettiin - eikä onnittelulauluna ollut mikään perinteinen "Paljon onnea". Se oli se "HU - HU - HU!" En ikinä unohda! Ja sukunimeni olisi islantilaisittain juurikin tuo.
Tarjoilut... njam. Kiitos ravintola Kaks´Ruusua. Suosittelen.
Juhlien jälkeen koittaa arki ja siivous on väistämättä edessä. Sohvalle jäi muutama uupunut, mutta iloinen ilmapallo. Kynttilöitäkin on näköjään poltettu oikein "molemmista päistä" kun on steariinit liinalla (ja oli muuten tiukassa saada se POIS!). Koristeluna oli keltaisen teemavärin lisäksi muutakin persoonallista, kuten näitä alakuvan lihamyllyjä. Joskus tuntuu siltä, että on suorastaan mennyt lihamyllyn läpi - mutta siitäkin on selvinnyt. Siinäkin aihetta juhlaan. Ja joskus ne omat murheet voi vaikka survoa tuommoiseen lihamyllyyn, pyöräyttää pari kertaa ja katsoa pilkkoutuuko ne helpommin käsiteltäviin osiin. Aina kannattaa koettaa!
Tässä tämän foorumin välityksellä iso kiitos vieraille! Jää muisteltavaa pitkäksi aikaa.
Uskaltamiselle ja Rohkeudelle!
- .Lady of the house
