Elä kuin viimeistä kesäpäivää

Heinäkuu se on ollu niin vilkasta aikaa, että suosiolla heitin tämän blogin päivttämisen tuonnemmaksi. Se kun ei käsi helteellä MILLÄÄN ottaudu tietokoneelle, niin eipä sitä väkisin. Ennemmin on ulkona ja uimassa.

Tässä on viiletetty menemään liki joka päivä johonkin suuntaan, on ollut vieraita ja itse käyty kylässä. Reissuttu ja marjastettu.Yöt savossa ovat niin kovin lyhyet, että nukkuminenkin on jätetty suoritettavaksi "syssymmällä". Marraskuussa ehtii maata.

Mutta nyt pieni raapaisu siitä, mitä olen puuhastellut - yksin ja yhdessä. Enimmäkseen yhdessä.

Kajaanilainen makkara maistuu jotenkin paljon paremmalta kuin kotigrillin makkara. Ainakin jos se vielä tarjotaan perintöposliinilautasilta. Hyvässä seurassa tietenkin. Kiitos kainuuseen vieraanvaraisuudesta. Aittaunet ja aamu-uinti tekee "eetwarttia".
 

Sitten tein jotain mitäen IKINÄ ennen oo tehnyt. Otin tatuoinnin! Nooh... en nyt sentään radikalisoitunut ihan niin pitkälle. Mutta täämöisen kisatatskan sain Joroisten Teräsmieskisassa. Otettiin Savon Pariisittarien joukkueella osaa pikatriathlonin viestikisaan. Lady Iiris ui (400m avovedessä!), lady Marmelade pyöräili (20 km) ja minä juoksin (5 km). Huisin hauska kisa ja Joroisten tunnelmaa ei todellakaan turhaan kehuta! Siksi se Stubbikin tulee tänne vuosi vuoden jälkeen itsesä ylittämään. Ja hienosti me reitti mentiikin läpi, oltiin viidensiä. Ja taidettiinko olla ainoa kokonaan NAISjoukkue? Muut oli sekajoukkueita.

                                          Kyllähän siitä kipinä jäi. Ensi vuonna uudestaan.

Vauhdikas joukkueemme maaliintulon jälkeen

Iltatorihommeleihinkin pääsin taas mukaan parin vuoden tauon jälkeen. Eli Varkaudessa Päiviönsaaren torilla Iltatorit vielä kolmena seuraavana tiistaina. Torimyynti alkaa 17 maissa ja ohjelmat klo 18. Tulukeepa kahtelemmaan ja vaikka kirppispöytä pystyyn. Pyrin järjestämään aurinkoisia iltoja. Viime tiistaille järjestin tutun bändin: Rautavarasto Joensuusta soitteli poppia.

Mikään kesä ei ole onnistunut ilman yllätystä. Nyt se yllätys järjestettiin muille. Tämä spektaakkeli kulki pitkin kesää nimellä "Kaivonotkon kiillotus". Homma aloitettiin sillä että mummolle ja ukille ostettiin viikonlopun hotellipaketti Rauhanlahden kylpylään viettämään Tukkilaisviikonloppua. Sinne vaan vanhukset autoon nyssäköineen ja vilkutukset perään. Pikku-A katseli ikkunasta, että milloin lähtevät: "Nyt ne ajoi ohi!" tuli ilmoitus. Samantien lähti ryhmäviesti koko kiillotusporukalle - "Kohde poistunut. Ensipartio laskeutuu". Ja sitten me aloitimme!

Päämäärämme oli tehdä mummolassa talon perusteellinen suursiivous. Ja siinä myös jotakuinkin onnistuttiin. Samalla pientä inventaarioita rikki menneiden ja tarpeettomien tavaroiden osalta. Ukissa on pientä "Sulo Vilenin vikaa" - eli ostetaan kun halvalla saa ja mitään ei heitetä pois koska "sitä voi vielä tarvita". Keittiön osalta kaikki astiat ja tavarat kaapeista pois ja hyllyjen pyyhkiminen. Samalla myös vanhat ruoka-aineet ja mausteet lähti mäkeen. Uutta ja tuorettakin saa. Kirjahyllyn pyyhintä, saunan pesu, pöytätasojen siistiminen ja työkalujen lajittelu. Yläkerran remonttipölyjen putsaus...  ohhoh.

Kyllä sitä maalaistalossa olikin siistittäviä kolosia. Veljet lapsineen tulivat maailmalta avuksi ja koko sakille löytyi kyllä puuhaa! Kukin kykyjensä mukaan. Pienimmät pesi mummon ja ukin auton - ja pientä korvausta vastaan sitten muittenkin autot.

Tässä on raivattu vähän kuistia... suksiasuvat voi IHAN hyvin olla heinäkuussa säilytyksessä sisätiloissa, eikö?... Noita luodikkotaulujakaan ei KOSKAAN tiedä milloin tarvitsee akuutisti... löytyi päättömiä barbie-nukkeja, vauvan pyllyrasvaa vuodelta -84. Keittiöstä poistettiin jätesäkillinen joutavaa. VOIHAN se olla, että nyt kardemumma on vaihtanut leivinjauheen kanssa paikkaa - anteeksi mummo - mutta tarkoitus oli hyvä.

Löytyi kyllä varsin hauskojakin tavaroita, jotka säästettiin "Nostalgia-laatikkoon". Ihan kaikkea ei sentään hennottu roskiin heittää. Vai mitäpä sanotte näistä:
- lehmän utaretulehduksen testipakkaus. Lehmiä ei ole sillä tontilla ollut kohta kymmeneen vuoteen...
- S-ryhmän kotipuutarhan siemeniä, itävyys ohitettu vuonna -82
- Mennen - partavesipullo. (Toivottavasti sitä ei enää valmisteta)
- nenäverenvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitettua lääkepumpulia, 80-luvun alusta
- pullollinen kamferitippoja, selkeät terveiset Nasti-mummovainajlta
- tekohampaiden alaproteesi (sitä VARMASTI voi joskus joku tarvita...)

Päivän asu - vai ehkä sittenkin Anttilan postimyyntikuvaston

urheiluvaatteiden sivu vuodelta 1972? 

Löytyi myös tämmöisen retro-tuulipuvun housut. Velipoika oli laittanut roskasäkkiin! Kaivoin kiireesti pois. Takki minulla onkin ollut esiintymiskäytössä jo jonkun aikaa - nyt sain koko asukokonaisuuden! Retro tulee muotiin, uskokaa pois. Ehkä tässä asussa ensi vuoden Triathloniin.

Ankaran siivuksen jälkeen lämmiteltiin illalla saunaa ja grillattiin. Kelit sattui niin mukavat, että päästiin savusaunomaankin ja laavuaterialle. Terveellistä grilliruokaa raittiissa ulkoilmassa. Ja taas huomattiin että meistä tulee vanhoja. Nykyään jo joka kerta kun sisarusporukalla tavataan, niin aletaan muistella menneitä. "Muistatteko sitä kun Tuomo söi pienenä ensimmäisen kerran sinappia / joi kahvia / punaviiniä.." "Muistatteko kun ukin 50-vuotispäivillä lehmät karkasi ja juhlaväki lähti niitä kiinni ottamaan?" Pienimmät kuuntelee silmät pyöreinä ja kaikilla on hauskaa. Ja nämä jutut saattavat toistua tuon tuostakin, kun porukkaan liittyy uusia ihmisiä joiden on myös syytä kuulla nämä taustat (ja niiden perusteella päättää, että voiko tähän hulluun sukuun liittyä vai olisko parempi paeta takavasemmalle)

Laavuateria. Ihan gurmeeta.

Ai niin, mitenkä sujui matkalaisten kotiinpaluu? No hyvinhän se sujui. Ilmeet olivat yllättyneitä ja iloisia. Tosin ukilla taitaa olla pinnalla myös lievää harmistusta että "menitte minun järjestyksen sotkemaan". Totta - mutta kun se eteisen pöytä muistutti lähtevää laivaa siinä sekasotkussaan, niin piti se raivata. Pyrimme tulemaan apuun kun etsit jotain hyvin piilotettua käytettyjen liittimien tai ruuvien purnukkaa. Korostamme, että tarkoitus oli hyvä.

Kotimaan matkailua on harrastettu vierailemalla lähikaupunkiin ja ihan turistimeinigillä sisävesiristeilylle. Näkee tätäkin hieman toisesta kulmasta. Savonlinnasta olen jotenkin aika tykännyt ja siellä mielelläni visiteeraan. Asuinpaikkanakaan en vierasta. Nelikymppisjuhlani muuten vietin tuolla Olavinlinnassa! Minkähän linnan valitse viisikymppisilleni...

 

Tottakai kesään kuuluu myös irtojäätelö, joka on niin iso, että se valuu pois ennenkuin ehti edes puoliakaan syödä - tai sitten se pallo putoaa napakan nuolaisun voimasta.

Marjastettu on myös. Iso-A yllätti ja keräsi kolme ämpärillistä mustikoita myytäväksi ja ansaitsi sillä ihan mukavat taskurahat. Vielä olisi tilauksia takataskussa, saa nähdä jaksaako murkku vielä poimuria heiluttaa. Materiaalista ei ole puutetta, marjaa nimittäin ON! Mustikkaa metsät väärällään ja vattua puskat pullollaan. Ihan harmittaa töissä oleminen, kun "puilukat ja hillat mätänee mättäisiin vaikka niistä sais vaik mitä likööriä". Noh, kerätään mitä keretään.

Sillä lailla on mennyt heinäkuu. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille tapaamilleni "kesäihmisille" eri paikoissa. On ollut OIKEIN mieleenpainuva kesä. Jospa siitä vielä elokuun saisi nauttia. Sielläkin on jotain mitä odottaa.

Elokuulle kääntyen

- Lady of the house