Gaudeamus Igitur!

Oi onnellisuuden määrää! Olipa lauantai kerrassaan hieno ja liikuttava päivä. Silloin on juhlat onnistuneet kun yhtaikaa itketään ja nauretaan - vanha karjalainen viisaus. NÄMÄ juhlat todellakin oli!

Yritän lyhyesti referoida ja kuvien kautta kertoa tunnelmia. Ylioppilaan luvalla hänestäkin saa kuvia julkaista.

Aamulla herättiin anivarhain ja pikaisten yleisjärjestelyjen jälkeen ajelimme Joensuun Areenalle. Keli oli kaunis mutta julmetun tuulinen. Onneksi kuitenkaan ei satanut. Ensimmäinen ylläri tuli jo Areenalla, kun puolisokeilla silmilläni tihrustin juhlan ohjelmaa: Ylioppilaan puhe - "Lady Marmelade". Että hyvänen aika, minun lapseni pitää puheen tuolle koko sakille! Onneksi siinä vaiheessa jo istuin... muuten olisin pyllähtänyt.

Ja hienon puheen pitikin! Takanamme istuneet rouvatkin kyynelehtivät. Turha kai mainita, että siinä vaiheessa minä jo tyrskin ihan lahjakkaasti. Itkuvirsimeininkiin en sentään yltänyt. En ole varma, mutta ihan kuin ylioppilaan isänkin nenänpieltä olisi jotenkin omituisesti kutittanut. Voin tietysti olla väärässäkin... :)

Kuvakaappaus JYK:n Facebook-sivuilta. Kuvan ottanut joku opettaja.

Lakituksen jälkeen viivähdimme vielä hetken Areenalla siinä kukitus-itkuhalaus-tunnelmassa. Ilmassa on samaan aikaan valtavasti riemua, ja samalla kuitenkin suurta haikeutta kun tämä nuorisojoukko hajaantuu tahoilleen. Ja taas minua itketti...

 Vaalenapunaista kuplajuomaa läpi aterian

 

  
Herkkua oli siinä monenlaista, salaatteja, kalaa, piirakoita, nautarullia, muusia ja hirvikäristystä,kesäjuomaa, kakkuja...
Hyvin upposi ja vieläpä kiiteltiinkin. Se oli kivaa.

Juhlakalu oli järjestänyt pientä viihdykettä, eli "Juhlabingon". Tämmöisiä lappuja vieraat saivat täytettäväkseen ja nopeimmin rivinsä täyteen saaneet palkittiin. Eli käytännössä kaikki alle 15-vuotiaat, koska olivat niin ripeitä. Pohdintaa illan aikana aiheutti monesti "oliko tuo nyt hyvä vai huono vitsi...?". Ja kenellä se MM-mitali nyt olikaan? Miksi Patrik Laine ei saapunut vaikka oli pyydetty...?

 Kummitäti teki pikkuleivät. Syötävän ihania!

Tai eihän näitä oikein henno edes puraista...

Siru-serkku teki suklaakakut joita kehuttiin yli puoluerajojen. Oli hyvää!

 

 Juhlakahvit Muumimukeista

Iltapäivän aikana oli toki muutakin ohjelmaa; aloitimme juhlan kiitosrukouspalveluksella, juhlakalu hoiti vieraiden esittelyn toisilleen, hieman lapsuusmuistoja, isä ja äiti puhuivat, lauluesityksiä, koiravieraiden esiintymistä, lisää syömistä, naurua, itkua, valokuvausta, tramppahyppelyjä...

Oli hienoa huomata, että meillä on paljon ystäviä ja tuttavia, jotka vaivautuvat tulemaan tänne peräkylille juhlistamaan tätä nuoren ihmisen etappia. Kiitos teille kaikille! Ja sanotaan tässä nyt heille, joilla oli esteitä (esim. OMAN lapsen lakkiaiset, jotka ovat lähes pätevä syy jäädä pois), että olette tervetulleita koska tahansa käymään ilman uutta juhlaakin. Katsotaan vaikka sitten valokuvia.

Koiravieraat viihdyttivät itse itseään... :)

 

Ja tässä selkeästi vedetään n. "kaksin käsin".

Huomatkaa vasemmassa rintapielessä loistavat lyyrat! 

 Kermaruusukakkua. Juustokakkuakin oli, missähän siitä kuva..?

Kukka-asetelmat soinnutettu juhlan teemaan ja Lady Marmeladen mekon sävyihin

 

Siitä se sitten lähtee. Ihan uusi aikakausi. Kaikki on edessä ja kaikki on mahdollista. Lady Marmelade itse lopetti puheensa niin osuvasti: Vaikka elämä ei ole paketissa, se on silti lahja. 

Edelleen kyynelehtivä

- Lady of the house