Viime viikolla kävi etelässä. Ajelin Lahteen. Siellä oli ihan pakko käydä hiihtämässä ja testaamassa ensi vuoden MM-ladut. Olen siis testihiihtäjä. Ja nyt kyllä aukeni se, miksi minusta ei koskaan tullut oikeaa kilpahiihtäjää. Tai hiihdinhän minä kilpaa ja joskus kai ohikiitävä ajatus on saattanut olla suuremmastakin urasta. Mutta kun minä niitä "Hengensalpausselän" mäkiä vaapuin, niin... ENHÄN MINÄ JAKSANUT! Ja olen sitä mieltä ettei jaksa muutkaan ilman lisälääk...HAPPEA.
Mutta kun nyt tämän kerran pääsin kansainvälisen tason kisaladuille, niin hyvällä mielikuvituksella ajattelin että...
...viimeiseltä kierrokselta laskeudun johtoasemassa stadionalueelle...
...siitä alikulkutunnelin jälkeen lähden suoraan erittäin jyrkkään Karpalon nousuun...
...taakseni jää tämmöinen näkymä (nuo pikkuruiset pisteet ovat niitä, jotka jo ohitin).
...viimeinen lasku ennen sitä tiukkaakin tiukempaa mutkaa...
...joka muuten on TODELLA tiukka (haalea nuoli yrittää näyttää).
Minä en tässä kaatunut, moni norjalainen kyllä...
...loppusuoralle kaarran täyden katsomon hurratessa!
Oli kyllä oikeasti sen verran rankkoja latuprofiileja, että pipoa nostan niille, ketkä sen lujaa jaksavat mennä. Ei ihme jos räkä poskella valuu. Joissakin nousuissa yritin (kun muita ei ollut näkemässä) kiihdyttää itseäni theresejohaugimaiseen loikkaan, mutta se tiivistyi enempi helenatakalomaiseksi hymyilyksi. Että katellaanpa maisemia ja nautitaan hyvistä laduista. Nimittäin latujen kunnossapidon lahtelaiset osaa!
Eilen Tour de Skini jatkui tutustumalla Puijon latuihin ja kyllä sitä sielläkin saa ittensä hikeen. Puijolta ei valitettavasti ole kuvia, vaikka keli oli mitä parhain. Loppuviikon taidan sitten mennä tässä omalla kylällä ja pienemmällä korkeuserolla. Ihan oikea HIIHTOloma.
Minusta tuli sitten myös "käsityöyrittäjä". Tuttava näki minulla pitkävartiset villasukat ja pyysi neulomaan itselleen samanmoiset. No, eikun puikot heilumaan kun kerran pyydetään! Hankalinta tämmöisissä sukissa on valita värit... että kun siihen mahtuu kuitenkin aika monta raitaa.
Näistä tuli aika pitkävartiset, polveen asti. Tosin se oli tarkoituskin. On niinku samalla säärystimet. Ja sikäli ekologiset, että nää kestää eläkepäiville asti! Sukissahan varsi ei juurikaan kulu, terät ja kantapää enemmänkin. siispä ei tarvii kun sillon tällöin neuloa uudet terät! Nerokasta, eikö?
Pieniä kukkasiakin innostuin kirjailemaan...
Tilaaja tykkäsi! Tuli semmoisia kommentteja kuin: "Nää on kauneimmat, söpöimmät villasukat ever"/ "Oikeesti nää on maailman ihanimmat!"/ "Ooh! Ehkä pyörryn nyt..." :)
Pyysin häntä laittamaan vielä muutaman vastaavanlaisen kehutekstarin, koska itsetuntoni ei ollut vielä saanut tarpeekseen ja muutenkin tykkään kehuista...
Lämpimin jaloin kohti ensi viikkoa. Hiihtolomia niille, joilla se on edessä.
- Lady of the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen