Kätevän emännän Tour de Ski

Kyllä sitä ihminen saa lomalla paljon aikaan! Varsinkin kun on tuota lunta... Ensin nukutaan aamulla piiiitkään, sitten tehdään tunti lumitöitä alkulämmittelynä, sitten hiihdetään toinen tunteroinen ja illalla "loppuverkkana" voi vaikka vielä viskellä lunta paikasta toiseen. Loppuaika vedetään lonkkaa tai hoidetaan lapsien harrastuslogistiikkaa. Olen myös tehnyt käsitöitä ja leiponut.

Viime viikolla kävi etelässä. Ajelin Lahteen. Siellä oli ihan pakko käydä hiihtämässä ja testaamassa ensi vuoden MM-ladut. Olen siis testihiihtäjä. Ja nyt kyllä aukeni se, miksi minusta ei koskaan tullut oikeaa kilpahiihtäjää. Tai hiihdinhän minä kilpaa ja joskus kai ohikiitävä ajatus on saattanut olla suuremmastakin urasta. Mutta kun minä niitä "Hengensalpausselän" mäkiä vaapuin, niin... ENHÄN MINÄ JAKSANUT! Ja olen sitä mieltä ettei jaksa muutkaan ilman lisälääk...HAPPEA.

Mutta kun nyt tämän kerran pääsin kansainvälisen tason kisaladuille, niin hyvällä mielikuvituksella ajattelin että...

 ...viimeiseltä kierrokselta laskeudun johtoasemassa stadionalueelle...

 ...siitä alikulkutunnelin jälkeen lähden suoraan erittäin jyrkkään Karpalon nousuun...

 ...taakseni jää tämmöinen näkymä (nuo pikkuruiset pisteet ovat niitä, jotka jo ohitin).

 ...viimeinen lasku ennen sitä tiukkaakin tiukempaa mutkaa...

 ...joka muuten on TODELLA tiukka (haalea nuoli yrittää näyttää).

Minä en tässä kaatunut, moni norjalainen kyllä...

 ...loppusuoralle kaarran täyden katsomon hurratessa!

Oli kyllä oikeasti sen verran rankkoja latuprofiileja, että pipoa nostan niille, ketkä sen lujaa jaksavat mennä. Ei ihme jos räkä poskella valuu. Joissakin nousuissa yritin (kun muita ei ollut näkemässä) kiihdyttää itseäni theresejohaugimaiseen loikkaan, mutta se tiivistyi enempi helenatakalomaiseksi hymyilyksi. Että katellaanpa maisemia ja nautitaan hyvistä laduista. Nimittäin latujen kunnossapidon lahtelaiset osaa!

Eilen Tour de Skini jatkui tutustumalla Puijon latuihin ja kyllä sitä sielläkin saa ittensä hikeen. Puijolta ei valitettavasti ole kuvia, vaikka keli oli mitä parhain.  Loppuviikon taidan sitten mennä tässä omalla kylällä ja pienemmällä korkeuserolla. Ihan oikea HIIHTOloma.

Minusta tuli sitten myös "käsityöyrittäjä". Tuttava näki minulla pitkävartiset villasukat ja pyysi neulomaan itselleen samanmoiset. No, eikun puikot heilumaan kun kerran pyydetään!  Hankalinta tämmöisissä sukissa on valita värit... että kun siihen mahtuu kuitenkin aika monta raitaa.

Näistä tuli aika pitkävartiset, polveen asti. Tosin se oli tarkoituskin. On niinku samalla säärystimet. Ja sikäli ekologiset, että nää kestää eläkepäiville asti! Sukissahan varsi ei juurikaan kulu, terät ja kantapää enemmänkin. siispä ei tarvii kun sillon tällöin neuloa uudet terät! Nerokasta, eikö?
 

Pieniä kukkasiakin innostuin kirjailemaan...

Tilaaja tykkäsi! Tuli semmoisia kommentteja kuin: "Nää on kauneimmat, söpöimmät villasukat ever"/ "Oikeesti nää on maailman ihanimmat!"/ "Ooh! Ehkä pyörryn nyt..." :)

Pyysin häntä laittamaan vielä muutaman vastaavanlaisen kehutekstarin, koska itsetuntoni ei ollut vielä saanut tarpeekseen ja muutenkin tykkään kehuista...

Lämpimin jaloin kohti ensi viikkoa. Hiihtolomia niille, joilla se on edessä.

- Lady of the house

Pikkujoulutunnelmissa

Kyllä aika menee nopeasti - huomenna on vuoden ensimmäiset pikkujoulut! Olis ne varmaan pidetty aikaisemminkin, mutta joku alko niuhottaa että kun "on tuo tipaton tammikuu...". No, tässä on syytä vissiin selventää että nämä pikkujoulut vietetään nyt, koska ennen joulua ei kertakaikkiaan ehditty. Oltiin vaan esiintymässä muitten pikkujouluissa. Tosin huomenna mennään uudestaankin keikalle, mutta pikkujoulut pidetään silti.

 Siinä se kostyymi huomista iltaa odottaa.

 Ja sitten heilutaan niin että höyhenet pöllyää!

Minäkin jäin sopivasti "sukkahousuvapaille" ja lomalle, niin voi keikkailla rauhassa. Ja hiihtää! Nyt se talvi vasta tulikin. Lunta on ja sopivasti pikkupakkasta. Tässä onkin varsinainen viimeistelyharjoituskausi menossa ennen Holmenkollenin MM-kisoja... Tosin yleensä loman ensimmäiset päivät menee ihan rehellisesti nukkuessa ja levätessä. Ja nyt näyttää siltä,että myös tauti tavoittaa taloutemme. Iso-A jos tuossa otti napakasti noroviruksesta kiinni ja nyt illalla pienempi alkoi valittaa "on huono olo". Jotta eiköhän se iske sitten minuunkin. Totta kai iskee, olenhan lomalla.

Sisustusasetelma - en tähään muutakaan keksinyt.

Kun televisio on tuosta pois, niin voi tehdä ihan asetelmia.

Niin, menee se aika muutenkin nopeasti. Eilen oli penkkarit ja Lady Marmeladen vuoro olla osallinen siitä ilosta. Siis vastahan se tyttö oli parivuotias sirkuttelija! Nyt jo abi? Kai se sitten tarkoittaa sitä, että minäkin lähestyn viittäkymppiä... mutta vasta LÄHESTYN ja se on tämä hattu kun vanhentaa...

Här kommer Pippi Långstrump, sula-hopsula-heisula hopsansaa...

(nuo eriparikengät on kyllä loistoidis!) 

Glögitunnelmissa!

- Lady of the house

Huijaus meneillään

Räntäsadeloskakeliterveiset savosta! Ei ole suksenpohjat juurikaan kuluneet tänä talvena. Minulla on pääsääntönä se, etten hiihdä:

a) jos ei ole lunta

b) on yli -15 pakkasta

c) sataa vettä

No, näitä kaikkia edellisiä on ollut runsaasti tarjolla tänä talvena. semmoista NORMAALIA -10 asteen pakkasta ja puolen metrin lumikerrosta ei juurikaan ole ollut. Että hallitukselle terveisiä! Tämänkin menitte tekemään.

Ja Carunan hinnankorotukset taitaa olla lasten leikkiä siihen verrattuna, mitä Savon Voima meille tarjoilee! Tammikuun sähkölasku sai minut kammiovärinään... Sähkölaskusta 2/5 on sähkön hintaa, 3/5 on sitten sitä siirtomaksua. Yhteensä maksan tammikuusta yli 600 euroa. Kyllä takahampaita naurattaa...

Mutta iloisempiin asioihin. Kevät tulee ja ajattelin olla hyvä äiti ja alkaa syöttää lapsille vitamiineja. Tosin niitä silloin tällöin muutenkin tarjoilen (terveellisen, itsetehdyn ja ravintorikkaan ruuan lisäksi!). Ihan muumivitamiineja ja kalanmaksaöljykapseleita. Ne kapselit on PAAALJON fiksumpi keksintö kuin se raaka öljy - sitä ei ota kukaan. 

 Huomasin eräänä päivänä kynttiläkupissa jotain TOSI omituista... piti ihan tarkemmin katsoa...

 ... no mutta sehän on KALANMAKSAÖLJYKAPSELI! Miten se nyt tuonne on joutunut? Pikainen profilointini tekijästä: 13-vuotias, poika, istumapaikka ko. kynttiläkupin vieressä, ei valvottua vitamiinin ottamista, pikkuveljelle ei kapselia annettu. Bingo! Tekijä tiedossa. Tosin kuulustelussa jyrkästi kiisti tapahtuneen - ja hymyili päälle :)

 Voi lapseni, ei sitä NÄIN äitiä huijata. Tässä on sinulla vielä paljon oppimista... Noin vastaisen varalle se kapseli:

-olisi kannattanut laittaa sinne kynttiläkuppiin silloin kun kynttilä PALAA. 

Silloin se olisi nätisti sulanut jälkiä jättämättä

- sen olisi voinut laitaa vaikka vieressä olevaan kukkaruukkuun mullan sekaan.

Sinnekin se olisi hävinnyt täysin tietämättäni.

- ihan reilusti olisit sanonut että et tykkää kalanmaksaöljykapseleista.

Ei niitä nyt niin pakko ole ottaa.

Mutta hyvä yritys, poikaseni, ja tästä riittää hupia pitkäksi aikaa. Minä voin antaa sulle joskus hyviäkin vinkkejä huijauksiin. Ammatin tuomaa varmuutta.

Lopen uupunut "Havannan moppi"

 

Nyt tästä lähdetään heittämään pikku-A ja Vappu linja-autolle. Ovat menossa siskon luo. Vappu tosin menee kotiin, on ollut täällä "mummon luona" hoidossa pari viikkoa. Ja on se mukava! Kun ei vaan kävis niin että omin koko koiran vielä. Lady- Marmelade sanoikin minulle taannoin että "sinä korvaat aina poislähtevän lapsen eläimellä..." Hih, siltä näyttää. Onneksi on vielä monta vuotta aikaa miettiä että otanko tuon pienimmän tilalle sitten lehmän, lampaan vai laaman. Tilaa on!

Viikonloppuja!

- Lady of the house