Rabbiti-rap ja tipeti-tap

Joulusiivouksen ei tarvitse olla tip-top - tärkeämpää on että tunnelma jouluna on tip-tap!

Tällä ideologialla kohti Kristuksen syntymäjuhlaa. Tämä joulu onkin hieman erilaisempi kuin aiemmat joulut. Kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia, ruokalistalle on otettu vähän uutuuksia ja jotain on EHKÄ jätetty poiskin. Hössötys on ulkoistettu muille. Vapaapäiviäkin tuossa tuntuu olevan, että ei tarvitse miettiä seuraavan päivän töihin menoa. Kiitos - Tack.

Mitäpä se mahtaa syntyä näin runsaasta rasvakasasta?

No, torttutaikinahan siitä syntyi. Kävin töistä tullessa lähikaupassa ostamassa pelkästään vehnäjauhopussin. Siinä kassajonossa tuttu rouva minulle sanoi että "taijjat ruveta nisun tekkoon?" Näin nuo kierot savolaiset asettelevat verhotun uteliasuutensa kysymyksen muotoon - että ikäänkuin ITSE kuitenkin kertoisin hänelle mitä aion tehdä. Sanoin  etten aio paistaa yhtään pullaa, mutta torttutaikinan teen eikä ole jauhoja yhtään. Meinasi kassaneitikin lentää selälleen ja rouvalta jäi munien latominen ostoskassiin ihan kesken kun alkoi päivitellä että "Itekkö sinä tiet torttutaikinan? Minä en oo ite tehny vuosiin..." Tässä kohdassa olisi voinut vähän sädekehäänsä kiillottaa että "Olenkin hyvä äiti..."

Kyllä. Minä teen torttutaikinan itse. On se sata (no ehkä tuhat) kertaa parempi kuin kaupan taikinat. Salaisuuteni ja perintönä äidiltä kulkenut vinkki - pieni loraus konjakkia taikinaan tekee siitä paremmin kohoavaa. Siis taikinasta! Voi se leipurikin ottaa, tarkistaa samalla ettei konjakki ole pilaantunut...

 Hyviä tuli! Maistui myös joulukoira Vapulle.

Tässä sitten valmistuu piparitaikina. Niin. Teen senkin itse. Tosin pikku-A sitten leivonnan aikana möksähti koska taikinan olisi pitänyt olla KAUPAN TAIKINAA!. Hän ei sitten suostunut tuota omatekemää sotkua edes leipomaan. Kuitenkin toimi eräänlaisena laadunvalvojana, sillä aikaa kun olin saunassa, niin olipas pikku käsi käynyt taikinakattilassa. Useamman kerran. Tänä iltana sitten leivotaan piparitalo ns. pitkästä tavarasta. Katotaan kuinka meidän käy. Tämmönen vanhan liiton dinosaurus täällä asuu...

Joulun ehkä odotetuin vieras, lady Marmelade, laskeutui eilen Hki-Vantaan lentokentälle ja tänään kotiutuu tuonne itse tehtyjen taikinoiden ääreen. Saunaa on toivonut lämmitettäväksi (hän on niin vaatimaton). Ei ole kuulemma puoleen vuoteen saunonut... sauna tosiaan lämmitetään. Paistellaan kinkkua, keitellään punasipulihilloketta, leivotaan joulukakku, ehkäpä pari paketointihommaakin on... siinäpä se aatonaatto aatoksi kääntyy ja joulu on jo ovella.

 Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille, sukulaisille, ystäville

Rauhaisaa, lämmintä, mukavaa, maistuvaa, pelotonta Joulua!

 Tässä olohuonenurkkauksemme joulusiivouksen jälkeen...

(No ei OIKEESTI oo... Munchenin lentokentän Tax free-kaupan somistusta se on)

- Lady of the house

Tippe-tip-tap

Viime vuodesta poiketen blogissa ei tällä kertaa ole "joulukalenteria". Ihan siitä syystä ETTEI EHDI! Kerrottavaa toki löytyy, mutta ressi tullee jos joka päivä pitäs koneelle hyökätä. ja minä kun en tunnetusti ole mitenkään atk-yhteensopiva... Mutta minä päivitän kaikenlaista silloin kun ehdin.

Nyt on ollut oikein reissua reissun päälle. Ristiäisiä ja pikapiipahdus Sveitsiin Lady Marmeladen luokse. Tässä nyt ihan vaan pari kuvaa ja paremmalla ajalla enemmän.

Lady Marmelade pyysi tuomaan jotakin sopivaa kiekkojoukkueen pikkujouluihin lahjaksi. No onko sopivampaa kuin Muumimuki ja suomalaista Sisua? Siitä kun ennen peliä napakat kahvit nauttii ja nappaa sisua huuleen, niin voittajasta ei ole epäselvyyttä. Sisua vietiin ihan useampikin paketti... että riittää Play offeihinkin.

Sitten käytiin melkein "maailman katolla", eli Alpeilla. Tässä Grindewaldin kylässä lypsyllä. Lehmä on tuo mustavalkoinen...

Sveitsissä ei kuitenkaan ollut lunta juuri yhtään. Paitsi siellä Alpeilla. Suomessa oli. Kissatkin oli kotona tallessa. Heti piti rynnätä hiihtämään kun oli ladut ajettu ja keli loistava.Tässä se keskipäivän aurinko tillottaa nippa nappa näkyvillä. Vielä pari vkoa ja sitten alkaa päivä pidentyä. ONNEKSI!

Ja jouluvalmistelut on aloitettu kartanon emännän tapaan hyvinkin perinteisin menoin - eli heinäseipään pesulla! Ei voi kuin ihmetellä, että mitähän tästäkin tulee... arvauksia, arvauksia.

Ja nyt imuroimaan. Illalla Raskasta Joulua :)

- Lady of the house

Sisustus ja dekoreeraus

Nytpä iski "sisustusvinkeys" ja pääsin käyttämään vähän sitä kuuluisaa "naisen kättä" poikamiehen asunnon stailauksen muodossa. Luonnollisesti korvaus työstäni tulee olemaan ruhtinaallinen.

Ensin menimme makuuhuoneeseen. Tässä lähtötilanne:

Hieman karu, mutta maskuliinisen yksinkertainen. Tilaaja esitti toiveen, että "jos nyt ei pinkkiä eikä pitsejä" - sitä siis kuunneltiin. Otin tähän tilaan maalaisromanttisen heinäpeltolähestymisen. Pari seivästä ja vanha kellarin ovi. Niillä päästiin alkuun. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun sängyn pääty oli valmis. Kas näin!

Seipäät ja ovi luonnollisesti pestiin ensin kumalla vedellä ja mäntysuovalla. Ovi poikittain, surr-rurr-rur seipäisiin kiinni ja seinää vasten. Seipäisiin pari tappia valmiiksi. Tapit voivat olla ihan keskustelun herättäjinä tai sitten vieras voi ripustaa niihin vaikka pikkuhousunsa. Onpa kätevä ottaa siitä aamulla lähtiessään! Ne voi kuulemma olla pinkit ja pitsiä...

 Ensimmäinen naispuolinen köllöttelijä löytyikin aika pian...

Ja näin hieno siitä tuli!

Makuuhuonesession jälkeen siirryimme keittiöön. Keittiö tarvitsi kipeästi a) järjestelyä b) lisähyllyjä. Kas, kun varastossa sattuikin ankaran tulitaistelun jälkeen olemaan panoslaatikoita ja lautaa! Siitä lähdetään ja mallisuoritus kokeillaan, että "kuinka iso siitä tuleekaan".

Pinta kevyesti hiottiin, lankut höytättiin ja sitten väriä pintaan, niin pikku virheet peittyvät kätevästi.

Pari kerrosta pähkinä -sävyistä petsiä pintaan ja eikun Lego-rakentamaan. Ja noin hieno SIITÄ tuli! Vanhoista lavaste-rekvisiitoista löytyi ikkunankarmit, ikkuna hyllyn päälle, jouluvalot taakse ja näin meillä on tunnelmallinen keittiön kapistus. Mukavimmat mukit ja näyttävimmät perintöposliinit vaan esille. Kelpaa siinä yövieraalle aamulla puurot tarjoilla.

Oli niin henkisesti raskasta, että välillä piti sitten rentoutua käsitöiden parissa. Vanhat matonkuteet pääsevät Lady Esmeraldan keittiöön. Ja tässä tilauksessa sai olla sitä pinkkiä.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja ensimmäistä karjalan kielen päivää!

Pagize omal kielel!

- Lady of the house

Hola hola, osa II

Ja täällä toinen kuvapläjäys Espanjan auringon alta. Näitä onkin mukava katsella täällä takkatulen lämmössä, kun ulkona on jo lunta. Joka todennäköisesti huomenna sulaa pois. Hiihtämään en siis vielä ehtinyt. Mutta muistellaanpa Espanjaa, por favor.

 Tässä näkymää aamulenkiltä. Hotellin vieressä oli kohtuullisen kokoinen golf-kenttä, jonka kiertämiseenkin meni tovi. Golfin peluu ois maksanut liki 100 euroa / kierros. Aika kallista. Varsinkin kun en edes pelaa golfia... Mutta ei takerruta siihen, katsotaanko ruokapuolta?

 Siinäpä sitä roikkuu kinkku poikineen. Sitä ihteään, eli Serranon kinkkua. Se on kyllä hyvää. Erityisesti punaviinin kanssa palastellessa. Tai leivän päälläkin menee. Tai ilman.

 Pikku-A:n tilaama neljän juuston pizza (oli siinä  sitä kinkkua ja rucolaakin) ja Teini-A:n tilaama burgeri. Perunat kätevästi keihästettynä. Alakuvassa aikuiseen makuun vuohenjuustosalaatti. Ja tuo juomakin on enempi aikuiseen makuun. Ruoka tuolla Espanjassa on suomalaisen hintatasoon nähden aika edullistakin. Tai riippuu siitä, minkälaisissa paikoissa syö.  Juomat myös edullisia. Alakuvan iso olut, n. 2,5 euroa. Limu samoissa hinnoissa.

Iltakävelyllä Sitgesin rantakadulla löytyi hieno hiekkalinna. Oikein valaistuna. Joku hippi sen oli tehnyt, laittanut kynttilöitä ja pieni vesiputoiskun siihen oli askarreltu. Ja kippo vieressä, mihin sai laittaa rahaa jos tykkäsi. No, olihan se hieno. Sitgesin kirkko oli myös hieno iltavalaistuksessaan.

 Välillä äitin piti saada virkistävä cappuccino.

Ja taisi siinä sivussa upota yksi valkosuklaacroissantkin...

Paikallinen ilmasto antaa enemmän mahdollisuuksia liikkeiden ulkopuolen somistukseen. Suomessa tämmöinen koristus kastuisi aika pian - ellei sitä olisi jo varastettu. Mutta tässä hyvä idea vanhoille polkupyörän raadoille (niitä nimittäin löytyy nurkkia koristamasta)

 Katukylteissäkin löytyi silmäniloa.

Miltähän näyttäisi kotoinen Ahlströminkatu auringonkukkien ympäröimänä?

 

Ja Ave Marialle ihan OMA parkkipaikka!

Kotimatkalle lähtiessä se pakkaaminen aiheuttaa aina pientä päänvaivaa. On kenkää ja sukkaa ja likapyykkiä ja tuliaisia ja simpukoita ja otetaanko tämä / ei ku jätetään ne tänne... Teini-A:n käsimatkatavarat olivat nopeasti pakattu. Tässä tulos: kalsarit, Akkari, Oreoita ja Milkaa. Voi vain miettiä, että eikö lapselle ole annettu riittävästi suklaata...

Semmoinen oli meidän Espanjan reissu. Mukava. Uudestaankin mennään.

- Lady of the house

 

Hola, hola - osa I

 "Manjana..."

Noniin, nokkelimmat jo edellisestä postauksesta ymmärsivätkin että "ulkomailla on käyty". Kyllä on, syyslomalla oli "A-luokan matka", ihan KIRJAIMELLISESTI. Kohteena Espanja, Barcelona ja vieläkin tarkemmin Sitgesin viehättävä pikkukaupunki. Kuvia on niin paljon että taitanee tulla parikin kertomusta tästä spektaakkelimaisesta matkasta. Ensimmäisen matkakommelluksen kohdalla pikku-A osuvasti totesi: "Ummikot ulkomailla". Tämä teema sitten hieman sävytti matkaamme, mutta huumorilla selviää YLLÄTTÄVÄN monesta pikku pulmasta... ja tässä EI lähdetä muistelemaan pummilla metromatkustamista tai sitä että olisi KANNATTANUT ottaa taksi lentokentälle...

Yhden välilaskun kautta onnistunut laskeutuminen Barcelonan kentälle ja HETI tuli semmoinen lämmin, suolainen tuulahdus vasten kasvoja. JEEE! Loma! Koska kello oli jo aika paljon, niin tässä vaiheessa taksi oli hyvä ja onnistunut vaihtoehto. Sillä suoraan Sitgesiin ja hotellille. Pikkuisen iltapalaa ja sitten parvekkeelle kuuta tuijottamaan. Hotellimme ei ollut ihan kylän ydinkeskustassa, mikä olikin ihan hyvä. Eipä ollut mekkalaa eikä läpiajoliikennettä. Ja ranta ihan vieressä. Hotellilta sai lainaksi polkupyörät koko vierailun ajaksi, joilla oli helppo polkasta kylälle syömään tai ostoksille tai minigolfaamaan tai rannalle...

Termi "Pientä iltapalaa" voi olla myös tällainen...

Myös valinta meren puolen huoneesta ja parvekkeesta oli palkitsemisen arvoinen idea. Näistä näkymistä mielellään maksaa. Ja aamupala parvekkeella auringossa ei satu sieluun yhtään. Tuolla etelän mailla se pimeyden ja lämmön yhdistelmä jotenkin minua hämmentää. Aurinko nousee hieman myöhemmin kuin Suomessa - siis kesällä, laskeekin aiemmin kuin Suomessa, mutta silti on lämmin. Kun Suomessa on lämmin, niin on myös valoisaa. ja kun on pimeää, niin on kylmää. Etelässä myös pimeässä voi olla lämmin... Kilpirauhaseni menee moisesta sekaisin.

 Aurinko punastuu

Aamulla nuorison nukkuessa oli hyvä käydä lenkillä ja tutustumassa maastoon. Sitten osasi tehdä täsmäiskuja ruokapaikkoihin ja harrasteisiin. Lenkkeili siellä muutkin. Eikä ihme, että urheilijat tähän aikaan vuodesta suuntaavat etelän leireille. Kyllä se tossu nousee ihan eri tavalla kuin loskarännässä - ja siinä pimeässä. Zurichin puolimaratonille harjoittelu on siis jo aloitettu Espanjan leirityksellä.

Pikku-A:n bravuuri; muna-pekoni-nutellaleipä

Lenkin jälkeen aamupalalle, nam. Ensimmäisenä aamuna menimme hotellin buffettiin tarkastamaan tarjonnan. Ja söimme ittemme ähkyyn... herkkua oli siinä monenlaista. Yllättävän paljon oli keskitytty makeaan puoleen, donitseja, kakkuja, muffinseja - unohtamatta noita kuvan creppejä, joihin ihan ITSE sai täytteen laittaa suklaaputouksesta, kermavaahdosta, hedelmistä... 

Oli kyllä ihan "kunnon ruokaakin" - mutta myös yllätyksiä. Baaritiskillä oli juomaosasto, kahvit, teet, mehut... Minä siinä tiskillä odottelin kun Pepe minulle tuoretta appelsiinimehua puristeli ja katseeni osui sitten puna-, valko-, kuohuviinipulloihin. Ajattelin että "onpas huolimattomasti jätetty esille" (sisäinen siivoojani sai vallan). Mutta Pepe minulle kiirehti kertomaan että: "Dear madame, did you notice that cava is included in breakfast?" Eli että kuohuviini kuuluu aamupalaan! No ei madame sitä tiennyt, mutta kun se madamelle kerrottiin, niin pitihän sitä ottaa. Ja kun se kerran kuuluu hintaan!!! Ilmeet luonnollisesti olivat hämmentyneet kun purjehdin kuohuviinin kanssa takaisin pöytään... "Mistä sinä TUON otit??"

 Sitgesin kaupungista löytyi paljon viehättäviä pikku kujia, joilla ihmetellä. Ja siistiä siellä oli. Merivesi vielä uintilämpöistä ja aallokko sopiva.

Mutta sitten seurasi yksi matkan kohokohdista - TADAA... Liput lauantain jalkapallopeliin: FC Barcelona vs. Deportivo. Pelipaikkana Camp Nou, vetää noin 90 000 ihmistä. Joten eikun sekaan vaan!

Onneksi varattiin aikaa stadionille menoon. Nimittäin ne noin 90 000 muutakin sinne oli pyrkimässä. Ensin pyörittiin päivä ihan Barcelonan kaupungilla ja lähinnä La Ramblalla. Se oli kyllä pettymys... jotenkin odotin katutaiteilijoita, mutta sehän oli ihan rihkamakrääsäkaupustelukatu. Sentään pojista tuli teetettyä piirokset, ne oli hyvät. Ruuaksikin Mäkkiruokaa ja kebabbia... että ei paellaa eikä tapaksia paikalliseen tapaan. Eikä myöskään muita nähtävyyksiä, ei Sagra Di Familiaa, ei Gaudin puistoa... joten sinne on siis mentävä vielä uudelleen. 

Camp Noulle tosiaan vaelsi väkeä katkeamattomana virtana. Metrot olivat ERITTÄIN täynnä... Ja tätä krääsämyynnin määrää. No, jollainhan se on niinkin kalliin seuran elettävä. Sisälle stadionille meno ja omien paikkojen etsiminen olikyllä hyvin organisoitu. Ei tullut tulppia eikä tukoksia. Omia juomia (vesi, limu) kyllä sai sisään viedä, mutta jostain syystä korkit aukaistiin portilla. Sisällä sitten juomatarjoilu oli eurooppalaisen vapaata...

Tässä harvinaisessa yhteiskuvassa minä, Messi, Neymar, olikohan siinä joku Piqet... 
Suarez onkin vaihtopenkillä. 

Peli oli kyllä täynnä tunnelmaa! Ja ne paikalliset palvoo Messiä ihan puolijumalana. Fanikatsomo lauloi, tanssi, räikät huutaa ja se möly mikä siitä yleisöstä lähti - varsinkin kun tuli maali - oli veretseisauttava. Minunkin viereen istui joku paikallinen Serranon perheen papa, joka kyllä eli peliä ihan koko kropallaan. Jalkapallo on niille elämä. Suksista ne ei ymmärrä taatusti mitään, mutta pallon perään kyllä.

Tämä siis tässä vaiheessa matkasta. Illalla toisiin tunnelmiin ja 1348 vuoden Firenzeen. Eli siis Decameronen esitystä pukkaa illan iloksi. Tulukeehan kahtomaan. Buenos tardes!

- Lady of the house

Hirveetä jöötiä ja uuni kuumana

Jotkut korjaavat puutarhansa satoa elo - syyskuussa. Minun puutarhani on niin rehevä ja antelias, että siitä riittää lokakuullekkin vaikka mitä! Kuten nämä:

Miksi suotta nostaa porkkanat liian aikaisin, kun ne näin komeiksi kasvavat?

Persiljaa on vielä muhkeasti tallella ja se nyt ei pikkupakkasta edes säikykään. Nuo vaaleat möhkäleet on maa-artisokkia. Aijjaijai kun tuli mustien torvisienten ja kerman kanssa maukas keitto!

Krysanteemi vielä yrittää sinnikkäästi kukkia vaikka marraskuu kolkuttelee ovella. Kuten tarkkaavaiset huomaavat, niin aurinko paistaa. pakko oli vielä nauttia viimeisiä terassikahveja ulkosalla.

Uunien lämmityskausi on tietenkin jo alkanut ja siinä sitä iltapuhteet menevätkin. Mutta mukavasti maistuu uunilämpöiset piirakat, omenapiirakasta puhumattakaan. Kynttilöitä on polteltu jo hyvän aikaa ja tunnustan - ensimmäiset ulkovalot virittelin männä viikolla. Ne ovat siis ULKO valot, ei vielä jouluvalot. Ja toinen tunnustus: ostin tänään glögiä...

 

Jäikö minulle sitä vaniljakermaa?

Kissa se osaa ottaa ilon irti elämästä! Ressi pois ja pötkölleen. Mitäpä sitä räntäsateessa viuhtomaan, kun voi vallata talon parhaan nojatuolin ja venytellä siinä. Jos voisin, niin kylläpä itsekin menisin näin lokakuussa talviunille ja heräisin joskus maaliskuun alussa....

... tai vaihtoehtoisesti muuttaisin Espanjaan!

- Lady of the house