No onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta - ihan pari viikkoa! Niin se aika rientää ja lapset kasvaa lupaa kysymättä. Osasyy kirjoitusten vähyyteen on tietysti kevät ja sen mukanaan tuoma "puutarhanhoito". Sitä kynnetään ja kylvetään, tehdään polttopuita, haravoidaan ym.
Tosin olen minä ehtinyt myös sairastaa ja käydä Saksassa. Ja tehokas kun olen, niin teinpä molempia yhtäaikaa! Yrittäkääpä perässä... Toukokuun alussa oli ilo ja kunnia matkustaa Saksaan, Muncheniin kummitytön konfirmaatiojuhlaan. Suomesta meitä menikin varsinainen "rytmiryhmä"; neit-S:n mummi ja ukki sekä kolme haltijakummia, "kummitantet". Neiti-S:n äiti on suomalainen ja minun lukioaikainen ystäväni. Kurjaa on se, että hän asuu kaukana, mutta hauskaa on se, että onpa hyvä syy tutustua Keski-Eurooppaan!
Lähikahvilan aamubretzelit. On muuten hyviä!
Semmosia suolarinkeleitä, menee niin teen kuin oluenkin kanssa. Oikealla kävelykadun kukkaloistetta. Kaikkein kukkein tulppaaniaika oli jo mennyt ohi, mutta kyllä niitä vielä riitti ihasteltaviksi.
Alakuvissa Marienplatzille johtava portti ja rakennus, Altes Rathaus. Eri päivinä ja eri valaistusolosuhteissa. Ja eri kulmastakin vielä.
Kun menin Muncheniin niin enismmäiset päivät olin kyllä tanakasti kipeänä. Eli ihan normaalia. Siinä sitä sitten viiletettiin burana huulessa eteenpäin. Kyllä silläkin jaksaa pari päivää.
Saksalainen konfirmaatio - ainakin tässä Gustaf Adolf-kirchessä - oli hyvin pitkälle samanlainen kuin Suomessa ev.lut konfirmaatio. Itse jumanlanpalvelus yhtä riehakkaan iloinen kuin täällä, kukkia tosin ei jaettu mutta"rippilapset" saivat palveluksen lopussa semmoiset valtavan kokoiset kynttilät, jotka he olivat itse koristelleet tässä rippikoulussaan. Leirimuotoinen tämä neiti-S:n rippikoulu ei ollut. No niitä valkoisia kaapujakaan ei ollut, vaan nuoret olivat ihan omissa juhlavaatteissaan. Ehtoollisellekin pääsi sitten kaikki sukulaiset ja ystävät, jotka kirkkoon kuuluivat.
Jumalanpalveluksen jälkeen tuli jotain yllättävää - mutta niin keskieurooppalaisen sosiaalista: viereisessä seurakuntasalissa oli kuohuviinitarjoilu! Lapsille mehua. Tämän lystin kustansi jollakin tavalla nämä konfirmaation järjestäjät. Olipa yllättävää! Ei varmasti toimisi Suomessa. Pitkämatkalaiset ottivat kaksi lasillista... :)
Siellä oli kyllä jo ihan kesä!
Sitten siirryimme neiti-S:n perheen kanssa ihastuttavaan Il Cigno ravintolaan, jossa juhlat jatkuivat ERITTÄIN hyvän ruuan merkeissä. Tämä koko menu tulee postattua sitten seuraavaksi. Vielä päälle kakkukahvit kotona ja niin oli rippijuhlat paketissa. Kielipoliittisesti kinkerit olivat suomi-saksa -englanti sekamelskaa, mutta kaikki tulivat kuulluksi ja osittain jopa ymmärretyiksikin. Sehr gut und Wunderbaum!
Etana, etana, näytä sarves...
Rathaus Marienplatzilla
Juuri kun alkoi Tante ja kelit parantua, niin sitten piti jo lähteä pois. Pikkuisen ehti kaupungilla kierrellä ja tuliaisia ostella. Tai enemmänkin tutustua kahvila - leivostarjontaan. Miten se maistuukin ulkomailla paremmalta? Tietysti jo se, että voi olla ulkona, aurinko ehkä paistaa, mukava tuijotella ihmisiä...
Minkä valitsisit?
Rehellinen mielipide suoraan seinään ilmaistuna
Kävin toisessakin kirkossa, Peterskirchessä.
Oli aika juhlava.
Semmoinen oli se matka. Ja kun kipeänä oli, niin kotimatkan loppulaskeutuminen oli kyllä yhtä tuskaa. Ei ole vuosiin koskenut korviin niin paljoa. Korvat oli lukossa vielä seuraavanakin päivänä. Kun ne alkoi aueta, niin SITTEN SE VASTA KOSKIKIN!!!
Nyt ei ole matkoja tiedossa, mutta puutarhanhoitoa sitäkin enemmän. Jos postaustahti on harvahkoa, niin se johtuu vain siitä, että elämä lämpimien kelien ja valoisien iltojen myötä siirtyy täysin ulos. Se saunan pihapiiri on jo kovasti työn alla, kohta on toisen kummitytön lakkiaiset, tulee Jukolan viestiä ym. kiirettä. Kirjoittelen kuitenkin kun ehdin. Kiitokset vielä sinne Munchenin päähän vieraanvaraisuudesta ja juhlista! Tschuss! (Tuohon pitäs tulla semmonen Ö-pilkuilla varustettu U, mutta enpä osannu saada sitä tästä vehkeestä näkymään :) )
- Lady of the house
