Voita säästämättä, rasvasta tinkimättä

Kyllä se on hieno tunne kun jotakin osaa ja voi sen myös jollekin opettaa! Tänä viikonloppuna oli vuorossa "Karjala tutuksi"-ruokakurssin ensimmäinen osa, suunnattu uudelle kummitytölle. Innokas oppilas tulikin jo hyvissä ajoin lauantai-aamuna ja koska hänelle oli iltapäivälle buukattu "Tutustu suvun urheiluharrastuksiin ja osallistu itsekin niihin"- teematapahtuma, niin olin jo suorittanut pieniä esivalmisteluja jouduttaakseni leivontaa.

Meidän siis piti leipoa keitinpiiraita ja syrnikkejä. Keitinpiiraisin olin tehnyt taikinan ja keittänyt riisit jo valmiiksi.

Taikinaan tuli (jos joku vaikka haluaa yrittää):
- 5 dl kylmää vettä
- pari, kolme tl suolaa
- vajaa desi sulatettua voita
- ruisjauhoja ja vehnäjauhoja

Nämä sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi. En osaa sanoa kuinka paljon jauhoja tulee. Laitan "ohtamiärällä" - eli niin paljon että tuntuu hyvältä. Ruisjauhoja kuitenkin enemmän kuin vehnä. Taikinasta muovataan pitkä pötkylä, josta leikataan pieniä kakkaroita. Kakkarat taputellaan vähän litteimmiksi ja jauhotetaan. Sitten ne voivat hetken odotella astiassa liinan alla. Ei kuitenkaan tuntikausia, koska kuivia on sitten vaikea kaulia. Tästä annoksesta tuli 50 kuorta. Eli karkeasti 1 dl vettä / 10 kuorta.

Sisälle tuleva riisi on ihan normaalia irtonaista riisiä. Jos vaikka ed. päivän ruualta on jäänyt muutama desi keitettyä riisiä, niin käy oikein hyvin. Minä lisään tähän täyteriisiin suolaa ja voita, niin maistuu kuulkaa paremmalta. Yleensäkään karjalaisissa perinneruuissa ei voita ja suolaa säästetä. Hyvä kun tuo "Pohjois-karjala-projekti" saatiin loppumaan, niin voi viimeinkin alkaa syömään kunnolla...

Täydellisen muotoinen keitinpiiras

Noniin, sitten kaulitaan kakkaraiset ohuiksi lättysiksi - ikäänkuin tehtäisiin karjalanpiirakoita. Ohuen kuoren sisään laitetaan n rkl riisiä, suljetaan kuori ja nipistellään reuna kiinni. Me käytimme vähän kylmää vettä "liimana". Sitten lautasen reunalla ajeltiin reuna kauniin pyöreäksi. Ylimääräiset taikinanriekaleet... yllätys, yllätys -paistetaan voissa! Ne on hyviä. Käytän niistä nimitystä Suistamo-sipsit. Eli ne on aikansa ruissipsejä.

Sitten laitetaan pannulle REEEILUSTI VOITA (yllätyittekö?) Ja paistetaan molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Yläkuvassa vasemmalla siis keitinpiiraita ja oikealla syrnikkejä. Syrnikkitaikinan tein seuraavasti:
- 2prk maitorahkaa
- 3 munaa
- hienoa sokeria (n 2 rkl) ja n rkl vaniljasokeria
- jauhoja, käytimme gluteenittomia jauhoja n 1,5 - 2 dl (taas ohtamiärällä), niin sopivat sitten ruokarajoitteisellekin. Ei se keliakikonkaan suu tuohesta ole...
Taikina on paksuhkoa, mutta kuitenkin valuvaa. Pannulla tiivistyy.

Ei liene tarve selventää, kuinka syrnikit paistetaan...

 Näitä herkkuja maisteltiin kevätkauden 

avaisten merkeissä terassikahvilla

Kun uuni kerran oli kuumana, niin leivoin vielä ihan tavallisia karjalanpiirakoita ja perunapiirakoita. Piirakan malli on kulkenut suvussamme jo satoja vuosia...

Sunnuntaina, eli tänään -pidettiin pieni sukulounas Pääsiäisenrääppiäisiä ja kaksia syntymäpäiviä viettäen. Koolla ei ollut aivan joulun mittoihin pääsevää henkilömäärää, tänään vain 13 henkeä. Tarjolla possunfilettä, kermaperunoita, uunijuureksia, lihapullia, salaatteja ja vähän muuta "hilpettä". Jälkiruokana mämmiä, Kinder-piirakkaa ja pashaa. Yläkuvassa vasemmalla näyttävästi koristeltu pasha. Tälle sakille on AIVAN TURHA tehdä kahvisuodattimen kokoista pashaa -eikun reilusti vaan isolla siivilällä. Ja reilusti koristeita. Tämä pasha on kyllä vastoin kaikkia normireseptejä, sillä tässä ei ole voita kuin vajaa puoli desiä. Hyvää se silti on, onhan siinä kermaa...

...siinä se on jo tuhottuna.

Ja sitten me syötiin!!!

- Lady of the house