Mutta mitäpä se Amerikka meille tällä kertaa kertoo? No, nyt se alkaa kertoa kaikenmoisia nähtävyyksiä. Tai ainakin niistä, missä me kävimme. Nähtäväähän sillä niemimaalla on vaikka "huru mycket", ja kahden viikon aikana näkee kuitenkin vain pintaraapaisun.Suurimmat haasteet nähtävyyksien suhteen oli siinä, että joka ikäryhmälle olisi jotain. Ja silti joku on tyytymätön... kaikkea ei vaan millään ehdi. Eikä lompakko anna myöten. Ei ole mitenkään halpa maa...
Noh, eräänä päivänä päätimme kuitenkin lähteä pikku päiväretkelle ja päädyimme West Palm Beachilta länteen menevää tietä ja siellä paikkaan nimeltä Lion Country Safari. Se oli eräälainen eläintarha, jossa ajeltiin pitkin aluetta (joka oli amerikkalaiseen tapaan tietenkin laaja) ja autosta käsin katseltiin erilaisia eläimiä. Eläimet olivat lähinnä Afrikan mantereen asukkeja, oli mm. antilooppeja, seeproja, sarvikuonoja ja tietenkin niitä leijonia.
"Minusta tulee isona antilooppi", sanoi
Lady Esmeralda noin kolmivuotiaana
Siellä sitä sitten ajeltiin "pitkin Afrikkaa". Autosta ei saanut poistua ja ikkunatkin piti olla kiinni. Portilla sai auton soittimeen cd-levyn, joka kertoi alueen eläimistä. Tietenkin se oli englanniksi, piti sitten itse vähän kuulostella, että jos edessä on leijona, ja nauhalla puhutaan sarvikuonoista, niin sitten stopata nauha hetkeksi. Ja nauhan tekstiä tietenkin simultaanitulkata pienimmälle samanaikaisesti.
Kaikki muut eläimet olivat vapaasti, paitsi leijonat olivat vielä erillisen aidan takana. Varmasti tiesivät ettei autoissa ikkunat kuitenkaan pysy kiinni... Autosta poistuminen ei kyllä tullut mieleenkään. Isot sarvekkaat pyyhälsivät sen verran lähellä autoa, että ei sekaan tehnyt mieli mennä.
Miten luonto onkaan tehnyt näille noin kauniit sarvet?
Pääsymaksut puistoon olivat - nooh, ihan suomalaisen huvipuiston tasoa eli paljon. Aikuiselta (yli 10 v) $32, alle 10-vuotiailta $23. Dollari oli suurinpiirtein sama kuin euro. Tällä hinnalla sai sitten ajaa alueen läpi niin monta kierrosta kuin halusi, meille riitti yksi. Yhteenkin kierrokseen sai kulumaan pari tuntia. Pysähdellä sai vapaasti, takana tulevat kiireiset menivät sitten vaan ohi. Autokierroksen jälkeen pääsi vielä kävelykierrokselle. Siellä meni toinen parituntinen. Kävelypuistossa oli nähtävillä hiukan pienempiä eläimiä - kuten esim. alligaattori ja apina. Puistossa on myös ravintoloita, jäätelökioskeja, runsaasti vessoja (autokierroksen aikana ei ollut vessoja, kannatta käydä lähtiessä!), eläinten syöttöpaikkoja, piknik-paikkoja ihmisillekin, mini-golf rata, veneretkeilyä, jopa pieni vesipuisto uimista ja vesileikkejä varten. Eli siellä saa kevyesti heilahtamaan ihan koko päivän. Silloin tuo pääsymaksu ei ole kohtuuton. Tietysti kun syöt, ostat juotavaa (tosin omia eväitä ja juotavaa SAA olla mukanakin), niin meneehän siinä.
Sarvikuono on AIVAN valtavan kokoinen eläin.
Siis VALTAVAN kokoinen...
Seepralauma tuli ihan viereen. Taustalla näkyy noita muita ajelijoita.
Seepran raidoitus on yksi maailman seitsemästä ihmeestä... MITEN IHMEESSÄ...?
Paikalle on helppo mennä, Safarin kotisivut löytyvät ihan helposti googlettamalla. Liput puistoon on mahdollista ostaa myös etukäteen sielät nettisivuilta, silloin niistä sai pienen alennuksenkin. Jos Floridan niemimaalla on, ja vaikka Miamin suunalta tuonne menee, niin valtatie 95:ä tai Floridas Turnpikea pohjoiseen ja West Palm Beahin kohdilta valtatielle 80 ja sitä länteen. Tien numero muuttu 98:ksi, mutta ei hätää - kyllä se sieltä tulee. Kun Safaria lähestyy, niin opasteet ovat isot- ohi ei huomaamatta aja. Mutta välimatkat ovat pitkät, tie leveä ja liikennettä paljon. Tämäkin reissu meinasi jäädä tekemättä juuri siitä syystä, kun en olisi halunnut lähteä puoleksi päiväksi autoon istumaan. Onneksi kuitenkin mentiin.
Kävelypuistossa pääsee todella lähelle vaikkapa näitä hienoja flamingoja. On se kaunis lintu. Ilmeisesti nämä eläimet - myös ne autoreitin varrella olevat - ovat hyvinkin tottuneet autoihin ja ihmisiin. Siinä ne tepastelivat ja osa taisi jopa poseerata.
Jos eläintarhaan mennään, niin pukeudutaan
sitten paikan vaatimalla tavalla!
Tottakai paikassa on myös jotain ihan kummallista. Yksi kummallisuus oli kameli ja sillä sai sitten pientä maksua vastaan ratsastaa. Pitihän se lasten kokeilla. Pikku-A ei tosin ihan uskaltanut. Ja se kummallisuus oli siinä, että kamelin taluttaja vei kierroksen lopuksi kamelin lasteineen tällaisen pyramidia kuvaavan seinäkkeen eteen - siitä sai sitten ottaa vaikka "Ollaan täällä Egyptissä" -tyylisiä kuvia. Miksi ihmeessä?? Kun ei oltu lähelläkään Egyptiä...
"Hei, soitetaanko iskälle kotiin?"
Lintupuistossa pääsi pitämään papukaijoja ihan kädessä ja antamaan niille ruokaa. Innokkaimmat kiipesivät päälle. Linnut. Oli se lystiä. Ja onhan se lystiä nähdä noin erikoisia eläimiä IHAN läheltä. Ja aina naurattaa yhtä paljon kun apina kaivelee ensin pyllyään ja sitten nenäänsä... Tai katsoa oikeaa alligaattoria parin metrin päästä. Piikkisikoja on nähty vaan Aku Ankassa... Toivottavasti tästä jää muistijälki ihan pienimmällekin.
Kyllä sitä poneja on ruokittu, mutta monikos on
syöttänyt kirahvia? (Niillä on aivan järkyttävän pitkä kieli!)
Kevät on jo valtavan pitkällä ja huomasin että tätä blogiakin on luettu jo yli 5700 kertaa. Ihan äimänä täällä ihmettelen! Kiitos lukijoille. Sen kunniaksi pitänee järjestää arvonta, voittajalle munkkikahvit tai vaihtoehtoisesti kuulakärkikynä... (ne blogiarpajaiset kun on niin muodikkaita, tosin en nyt osaa semmoista järjestää ja kuulakärkikynätkin tarviin ite)
Mutta näitä Amerikan kuulumisia tulee vielä. Odottakaahan kun päästään Universalin Studioille! Ja saunallekin kuuluu jotain pikku "sipistelyä".
- Lady of the house
