Mahottomia lupauksia!

Vuosi on vaihtunut hiihtäen ja lasketellen. Eilen oli ihan "perustorstai"; ensin 30 km hiihtoa luistellen ja sitten vielä 3 h laskettelua. Kylläpä muuten illalla nukutti! Nukutti muitakin. Tänään suksin vaan 18 km ja sain rakon jalkaan. Huomenna en siis suksi yhtään. Lumitilanne näissä maisemissa on hyvä, lämpötila keikkuu siinä nippanappa nollassa, mutta latuverkosto on loistavassa kunnossa.

Laturetkeni ovat saaneet kyllä paikan palvelutasosta (tai pikemminkin sen puutteesta) ikävän sivumaun. Referoin lyhyesti: eilen siis lähdin 30 km:n lenkille ja tietojeni mukaan matkan varrella oli kaksikin latukahvilaa. Toinen puolenvälin tietämillä ja toinen sitten n 10 km ennen loppulaskuja. Noh, minä hiihtelin ja matka lähestyi puolta väliä. Ajatukseni olivat jo tuoreessa munkkikahvissa - johan sitä nyt 15 km:n jälkeen voi moisella itsensä palkita! Vaan mitä oli? Ovet lukossa ja toiminta loppunut. Edes ulkovessaan ei päässyt kun kinos oli niin suuri!

Noh, en siinä vielä säkkiin pukeutunut, vaan ryyppäsin mukanani olleesta (ONNEKSI) termarivyöstä mehua ja nakkasin "hätävarasuklaan" huuleen. Sillä jaksaa siihen seuraavaan kahvipaikkaan. Jaksoinkin. Siellä oli pihalla muitakin hitusen hämmentyneitä hiihtäjiä lukemassa ovessa ollutta "SULJETTU" -lappua. Ei voi olla totta! Onneksi mehua oli vielä. Pakko oli hiihtää loppuun, kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Tämän session jälkeen reiteni eivät olleet AIVAN välittömästi yhteistyökykyiset lasketteluun, joten jouduin ensimmäisen laskun jälkeen turvautumaan Ripa´s kuppilan tarjontaan.

 Tämä kuva taitaa olla kyllä jonkin muun kahvilan antia...

Nyt tänään herkuttelin ajatuksella, että hieman lyhyemmän lenkin jälkeen hilpasen tuohon urheiluopiston kahvilaan ja nautiskelen siellä tarjottavan "cafe Mochan". Se sisältää suklaakastiketta ja kermavaahtoa. On siis oiva palautusjuoma. Vaan miten kävi? Kahvikone rikki, ei erikoiskahveja. Nietu cafe! Minä YLEENSÄ pystyn pettymykseni piilottamaan,mutta nyt en pystynyt...

Ei auta kuin toivoa huomiselle parempaa onnea kahvin suhteen. Tai lopettaa koko kahvin juonti!

Mutta niitä lupauksia! Kun tuntuu tapana olevan luvata jotain, niin tässäpä minulta muutama (jos edes yksi onnistusi toteuttaa):

- Pyrin siihen etten käy punttisalilla koko vuotena. Viime vuonna taisin käydä kaksi kertaa ja totesin sen kyllä varsinaiseksi ajanhukaksi. Nostella nyt kuivaa rautaa sisätiloissa! Höh. Ennemmin ulos ja mättämään polttopuita pinosta toiseen tai jopa sisälle asti. Hiki tulee siinäkin ja saa jotain hyödyllistä aikaan.
- Koetan juoda vähän enemmän punaviiniä kuin viime vuonna. Välillä tuossa rinna  kohdalla vähän puristaa, niin sen täytyy olla tukos verisuonissa. Punaviini kuulemma saa veren paremmin pysymään juoksevana. Ja kun pyrkii vaikka nauttimaan koko arvioidun satsin vaikka tammikuussa, niin loppuvuoden annokset on sitten pelkkää plussaa!
- Pesen ikkunat. Tai saa ne joku muukin pestä.
- Menen siitä mistä aita on matalin. En TODELLAKAAN yritä miellyttää muita ja tehdä jotain vaan sen takia, että joku muu haluaa. Paitsi ehkä töissä pitää,mut sitä ei lasketa.

Onhan tässä. Oikein kun puristaa niin jonkun saattaa saada onnistumaankin :) Tämän lisäksi luonnollisesti painonpudotus ja muutenkin kiinteytyminen Miamin hiekkarannat mielessä. Toisaalta - onhan valaskin aina rantakunnossa...

Äkkiä puhumaan, kun vielä ehtii eikä kukaan kiellä!

- Lady of the house