Sisäänkäynti

No nyt pari kuvaa sisäänkäynnistä. Tämä valon määrä - tai siis sen vähyys on kyllä aika kurjaa noitten kuvien kannalta. Mutta sillä mennään mikä on annettu, ja se ei ole paljoa se.

Näin soma on saunan sisääntulo. Kunhan kevät taas koittaa, niin rappuset menevät uusiksi ja rappujen eteenkin olen suunnitellut pientä laatoitusta ylijääneistä pihalaatoista.

Ja Saunatonttukin on ilmestynyt jo kurkistelemaan...uskaltaakohan se sisälle asti?

Tämmöisellä lavastuksella saa oikein edustavia kuvia. Ehostus ei kuitenkaan ulotu sen laajemmalle ja ihan totuuden nimissä on otettava kuva myös toisesta kuvakulmasta. Näin viehättävä näkymä aukenee silmiin kun saunasta tulee ULOS... Äkkiä kun tulisi lunta, niin se peittyisi ja olisi vain hurmaavan pyöreä lumikasa. Ellei lunta tule, niin ne voisi siitä aivan hyvin viedä jonnekin pois. Mutta MINENJAKSA!!!!

Ja heti siinä sisäänkäynnin vieressä on rytökasa erilaista roskaa ja remppasälää, joka odottaa - ennenkaikkea sitä kevättä - kaatopaikalle vientiä. Avotakan toimittaja; odota sinäkin kevättä, niin saat pikkusen parempia kuvia...

Tonttu on käynyt näköjään sisälläkin... NÄIN ISO ja kova paketti. Minulle! Mitähän siellä on... :)

- Lady of the house

Permanto-liikkeitä

Edistystä tapahtuu! Vieraitakin on tulossa... eli niitä kavereita SITTENKIN vielä on. Tosin näille vieraille ei saata aivan vielä sauna valmistua kylpykyntoon - ellei sitten uurasteta yötä päivää. Ja saunoa varmaan voi ihan kynttilänvalossa ettei niillä sähköillä nyt niin väliäkään.

Lattiat alkaa olla jo paikallaan. Muutama lauta vielä tässä odottaa paikkaansa, hankintavaiheessa laskelmat pettivät sen verran, että piti tehdä toinen hankintamatka kaupunkiin lisälautoja hakemaan. Noh, sitten sitä listoitusta on jäljellä kuitenkin aika paljon. Mutta tässä lattian eri vaiheita (jotka on otettu tässä marraskuun kuulassa ja kirkkaassa valossa).

 Löylyhuoneen lattia on siis käsitelty sillä "liimalla" ja se näyttää tältä. Tosin enimmäkseenhän sitä ei juuri sitten näy, kun mietin jonkinlaisia puuritilöitä vielä tähän päälle. En vaan tiedä oikein että minkälaisia...

 

 Pukuhuoneen lattia on rakennettu siten, että siellä on alla se betonivalu, sitten päällä on tällaisia uretaanieristelevyjä joihin on upotettu koolaukset lattialautoja varten. Tila ei ole iso, mutta oma hommansa on siinäkin. Menetyksiä ei ole kuin yksi peukalo verillä noiden levyjen ohentamisen yhteydessä...

Tässä sitten näkymä toiseen suuntaan, eli sisäänkäynnin puoleen. Tuulikaappiosa se vasta onkin pieni, nippa-nappa neliön verran. Mutta tarpeellinen: enin kylmä jää siihen koppiin ja siihen jätetään takit ja kengät. Tähänkin neliön tilaihmeeseen olen ideoinut loistavia ja ennennäkemättömiä sisustusratkaisuja perintötavaroista.

Ja kuten huomaatte, olen joutunut uhraamaan myös pölynimurin rakennuskäyttöön. Kiltti Joulupukki, tuo minulle uusi pölynimuri... (ehkä en jaksa odottaa jouluun asti, vaan annan itse itselleni ISON ja KOVAN paketin)

Ja tässä jo uutta lautaa paikallaan. Nättiä.Oikeanpuoleiseen kuvan välikköön tulee vielä väliovi.

Olen muuten jo aloittanut jouluvalmistelut: siivosin pikkuvessan (vajaa 2 neliötä)! Enää vajaa 300 neliötä jäljellä... Sitten sytyttelin kynttilöitä sisään ja ulos, vähän kaardemummaa uuniin ja löysin parikymmentä kappaletta vanhoja joululehtiä. Voi ihanuus! Ellen muuta jouluvalmistelua ehdi (lue:jaksa), niin voin aina olla siellä puhtaassa vessassa lukemassa noita jouluehtiä...

Pikkujoulukevennys: meillä perheen pienimmät eivät tällä hetkellä ole AIVAN parhaita kavereita keskenään. Iso-A totesi eräänä iltana iltapalalla pikkuveljestään että "Minusta pikku-A on tosi ärsyttävä. Voitas antaa se jouluks jollekin köyhälle perheelle..." :) Näin iloisissa ja odottavissa tunnelmissa pienempi pelkää hysteerisenä että koska se äiti alkaa häntä paketoimaan...

- Lady of the house

Tulikoe!

Tänään se tapahtui. Kiukaaseen sytytettiin ensimmäistä kertaa tuli. Puut paloivat oikein nätisti ja hormikin veti. Vielä äsken kävin saunalla "iltakierroksella" eikä se ollut palanut maan tasalle. Voinemme siis olettaa, että kiukaan voi lämmittää toisenkin kerran.

Tämmöistä vauhtia on edetty viime viikkoina ja päivinä:

Ensin sain muurattua sen seinänpätkän loppuu asti,sitten laatoitus ja saumaus.

Seuraavaksi saunan puolen lattian hionta ja käsittely. Lattiaan laitettiin semmoista ainetta, missä on 'liimaa' ja maalia. Se tekee eräänlaisen kalvon tuon betonin pintaan,jolloin vesi juokseen mukavasti kohti viemäriä. Tämä aine oli muuten ihan älyttömän kallista! Ja sitä vielä piti ostaa kaksi purkkia - ensimmäinen käsittely ohennenttuna ja toinen sitten tanakammalla seoksella. Ja kenen idea olikaan tehdä löyly- /pesuhuoneesta kooltaan parikymmentä neliötä? Sehän on enempi ku opiskelijayksiö...

Ja SITTEN saatiin kantaa kiuas ja pata sisälle! Kiuas saatiin suoraan liitettyä hormiin, padalle pitää käydä ostamassa liitosta ja mutkaa. Ja nekin on ÄLYTTÖMÄN kalliita...

Siinä ne nököttää. Kiuas on Harvian mallistoa ja pata ihan tuttu Kota-patanen.

 

Kiuaskivet sentään löytyi tarjouksesta... ja sitten eikun tulta perään...

Ensimmäinen lämmitys oli hyvin varovainen hissunkissun-lämmittely, niin saatiin tehtaan karstat pois. Heti piti ottaa kuva ja laittaa muutamalle kaverille tekstari että "sauna on lämmin". Kukaan ei kuitenkaan tullut pyyhe olalla testaamaan (no ei varmaan - ei täällä korvessa kaverit ole vuosiin käyneet... päivärahat varmaan pitäs maksaa että joku edes joskus tulis... napi napi...(siis ONKOHAN mulla enää kavereita??? Kuuleeko kukaan?)). Sauna kyllä oli lämmin, mutta lauteet puuttui. Ja muutenkin olosuhteissa on hieman vielä hiomista.

 Ja ihan vertailun vuoksi näkymä ihan samasta kohtaa. Aikaa kuvien ottamisen välillä noin vuosi. Vasemmalla puolella näky aivan alkuajoilta ja oikealla puolella tämän päivän tilanne. Ei täällä sentää ole kattoon syljeskelty...

Mitähän kivaa seuraavalla kerralla?

- Lady of the house

Sisäistäkö?

Saunan sisätilat saavat toki myös uutta muotoa ja pintaa ylleen. Tulevan pukuhuoneen ja löylyhuoneen väliseinän alimmat hirret olivat myös kärsineet voimakkaita vesivahinkoja ja ne piti poistaa. Mutta sitten taas toisaalta puretuista ja säästetyistä hirrenpätkistä siihenkin sai sopivat palaset paikkaamaan tuota puutetta.

 Pätkä ei ole pitkä, mutta sitäkin tärkeämpi. Jos tuon jättää täyttämättä, niin saunan lämmitysaika pitenee merkittävästi ja koko pukuhuonekin muuttuu saunatilaksi. Onkin jännä juttu täyttää hirret ALHAALTA päin. Joutuu hieman hiomaan. (Vatupassi näkyy kuvassa ihan vaan symbolisesti. Tuskin sitä on paljoakaan käytetty...)

 

 "Höylä" Soikkeli

Kyllä se sinne mahtuu...

Tässä jo seinänpätkä valmiina ja sisäovi mallattuna paikalleen. Siis mallattuna. Hieman sitäkin joutuu sijoittelemaan ja suoristamaan. Eikä yläpuolelle jää noin isoa tuuletusrakoa - ennemminkin alapuolelle. Ja tuo oikean puolen  kuva on sitten näkymä pukuhuoneen puolelta. Nämäkin ovet ovat kierrätettyä materiaalia, vanhat ovet jonkun toisen saunaremontista. Ei meillä uusia ostella.

Seuraavana on laatoituksen saumaus ja lattiapinnoitteen laitto. Sitten saa jo kiukaan paikoilleen! Kyllä tämä jouluksi valmistuu, tip tap.

- Lady of the House

Uksi, kaksi, kolme!

Tässä rakennuksessa ei ole takaovea, eli pakotiet ovat vähissä - ellei halua paeta ikkunasta. Ovia on siis vain yksi ja se soveltuu sekä sisään- että uloskäyntiin. Tai siis onhan niitä sisäovia vielä kaksi, ulko-ovia vaan yksi.

Ulko-ovi oli aika "huonossa hapessa" maalipintansa suhteen, joten sitä piti vähän meikata. Ensin oli valittava sopiva sävy. Kävin kaupasta värilappuja, jotka nitojalla lätkin oveen kiinni ja siitä sitten "ohtamiärällä" kattelin että mikä ois lähimpänä entistä. Mikä sinusta näyttäis olevan?

Niinpä. Valaistus ja kameran asetukset ei nyt näytä värejä sinnePÄINKÄÄN, mutta päädyin ottamaan tuota oikeassa yläkulmassa olevan värilapun vihreää. Se on semmoinen homeen, jäkälän ja sammaleen sekavihreä. Myyntinimeltään se taitaa olla "vanha vihreä". Sitäpä sutiloimaan.

Tämä lysti tapahtui vielä ihan hyvän sään aikana, eli syyskuun kuivilla keleillä. Maalikin kuivui sutjakasti.

Ovi on ehkä saunan alkuperäisosia, ja siinä vielä vanha lukkokin paikallaan. Avain missä lie. Avaimen katoamisen voi nokkelasti päätellä myös siitä, että lukkoa on jossain vaiheessa väkivalloin yritetty aukoa- ainakin on väännetty.

Tässä vähän lähikuvaa vanhasta pinnasta ja yläosassa on jo vedelty uutta maalia. Kummasti se kirkastuu!

Ennen ja jälkeen. Tai onhan tuossa vielä vähän maalaamista. Ai valmis ovi? No ei mulla nyt VIELÄ ole siitä kuvaa... kunhan saa vuorilaudat kohdalleen ja muut kukkapurkit ja kynttilät rekvisiitaksi, niin sitten.

Tuo vanha vihreä tuntuu olevan olleen muinoin aikamoinen muotiväri. Tai sitten muuta ei ollut vaan saatavilla. Tämäkin antiikkisänky lienee aika alkuperäismaalissa. Enkä aio uudelleen maalata. Ajokilometrit saa näkyä. Tosin mietin vaan, että mitähän vesikauhua on tämänkin sängyn makaaja potenut kun on tuohon toiseen päätyyn purrut hyvän loven... :)

Seuraavalla kerralla sisäseinän ja sisäoven laitosta. Pyrin parantamaan postaustahtia viimeaikaisiin. Mutta tämä marraskuu vie ihmisen niin loppu ja poikki ja ärsyttää ja väsyttää ja tulee rytmihäiriöitä ihan kaikkee muuta, ettei saa tehtyä aikaseksi kun päivän perustarpeet. Eikä aina edes sitäkään.

Ukset ulos urvaiskaa... (no olipa vitsi - tähän ei pysty edes Ismo Leikola)

- Lady of the House