Lämpökäsiteltyä siksi, että siinä on tullut lämmin jo useaan kertaan kun sen puun ensin kaataa, katkoo, kuljettaa pihaan, pilkkoo, pinoaa kuivumaan ja loppuviimein kantaa sisälle. Lämmitettävää tilaakin on sen verran että ilta kuluu rattoisasti kierrellessä huoneesta toiseen ja nakellessa klapeja uuneihin. Uuneja on 4 pönttöuunia, 1 leivinuuni ja 1 puuhella. Näin talven lähestyessä tilankäyttöä on järkeistetty ja kaikki huoneet eivät ole talven yli lämmössä. Ihan niinkuin vanhoissa kartanoissa muinoin - sali pidetään kylmillään talven ajan.
Mutta tämän vuoden puusavotta alkoi sillä, että menin paikalliseen Agrimarkettiin ja sanoin tarvitsevani moottorisahan. Ne aiemmat sahat ovat aiheuttaneet enemmän pahaa mieltä kuin katkenneita puita. Eihän niitä saanut nyittyä edes käyntiin! Siispä kevytkäynnistysominaisuuksilla varustettu saha, kiitos! Ja sehän löytyi. Ja taas on kiitettävä oivaa asiakaspalvelua ja laitteeseen perehdyttämistä.
Samaan kauppaan vielä kunnon kumpparit ja JOHAN ALKOI TAPAHTUA! Kevään kelit oli oikein mukavat puuhommiin, vähän lunta, ei räntää eikä yhtään itikoita. Sitä yllätyin itsekin, että miten se sujui näppärästi. Kiitokset myös metsänomistajalle, jonka tontilta tätä vihreää kultaa sai käydä korjaamassa!
No, sitten niitä puukasoja alettiin ajaa pihaan pinoihin. Tuli kuorma, tuli toinen...
...tuli kolmas, tuli neljäs...
... ja tuli vielä viideskin! Olin aika äimänä, että näin paljonko sitä tulikin kaadettua. Mutta kyllähän sitä meneekin talven aikana. Sitten eikun klapikone käyntiin ja pilkkomaan. Pilkkomisessa meni sitten yksi viikko. Mutta osasinpa sitäkin.
Roope Lipastin Rajanaapuri -kirjassa sanotaan jotenkin näin että "Puupino on mielentila". Sekavassa tilassa oleva ihminen ei pysty saamaan puupinoaan preussilaiseen järjestykseen. Se on varmasti totta. (Turha kyllä kysyä, että MIKSI puupino pitäisi olla viivasuorassa???) Harmittaa ihan kun en sillä Saksan reissulla ottanut kuvia sikäläisistä puupinoista. NE muuten oli suorassa!! Se enemmänkin nauratti, että miten paljon aikaa ja vaivaa sikäläinen Helmut on käyttänyt vatupassinsa kanssa pinonsa tekemiseen.Varmaan hioo hiekkapaperilla klapien päätkin...
Tässä malliksi hieman baijerilaista metsää. Kyllä noita kelpais kaataa...ja ne oli ISOJA! Maasto näyttää aluskasvillisuudenkin suhteen oikein kelpo suunnistusmaastolta.
Nyt sitten vaan iltaisin töiden jälkeen puita uuniin ja kynttilät terassille. Syksy on nimittäin tullut.
- Lady of the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen