Pohjanmaahan minulla on aivan aavistuksen verran kosketuspintaa ja olipa lähellä ettei MINUSTAKIN tullut pohjalainen. Mummoni ja ukkini kun lähtivät evakkoreissuilleen, niin ensimmäisenä sijoituspaikkana oli Kuortane (vai oliko se Alavus). Perimätiedon mukaan isänikin on siellä ollut ja tuolloin aika pikkuinen poika. Tämä poppoo ei sitten kuitenkaan sinne jäänyt vaan käännähtivät takaisin Karjalassa ja sitten uudella vauhdilla asettuivat Savon kivisiä peltoja raivaamaan.
Mutta JOS ne olisivat sinne jääneet, niin minäkin saattaisin tällä hetkellä olla sitten jonkun nurmoolaisen sikatilallisen leveänä emäntänä. Hui! Tai sitten kuitenkaan ei - karjalaisjuurisen ja pohjalaisen yhteensovittamisessa tulee väistämättä ongelmia muussakin kuin ladon ovien leveydessä.
Tämmöinen osuva kyltti löytyi
Osa suvusta jäi sinne pohjanmaalle ja ihan viime päivinä minulle tuli uutena tieto, että tangokuningas Marko Maunukselakin olisi minulle jotain sukua! Ilmankos minullakin on niin kantava ja mieleenpainuva ääni! Onneksi ne Duudsonit ei ole sukua...
Maisemat oli... hmm - tasaaset. Vähän harmittaa, kun ei ollut kamera koko ajan valmiina. Jotenkin siihen tasaisuuteen turtui, ettei sitten ollut muka mitään kuvattavaa... peltoja oli vaikka kuinka, mutta niitä kuuluisia latomeriä ei kyllä näkynyt. Oli vaan julmetun pitkiä päästä vedettäviä kivinavettoja (joissa todennäköisesti myös sähköllä käyvät pässit). Mäkiä ei ollut. Missä ne hiihtää???
Vertailun vuoksi näkymä Heinäveden Pääskyvuorelta.
Perussavolaista; mäkiä ja järviä.
Siellä Seinäjoella sattui kevyt sadepäivä. No mitä sitä ihminen muuta kuin "shoppailemaan". Sieltä kuulkaa löytyi semmoinen kauppa, missä myytiin autoja ja moottoripyöriä! Jännä! Ja oliko ihan pari postausta sitten kun mainitsin että autokaupassa ja rakennushommissa sitä naisihmistä vedätetään. Otin riskin. Kyllä ne minulle auton myi. Tähän ostoon liittyy pitkähkö tapahtumaketju, josta ei tässä sen enempää, mutta olihan se aika räväkkää toimintaa. En sinne mennessäni tiennyt että pois tulen ihan toisenlaisella vekottimella. Ja värisellä!
Hyvännäköinen peli. Eikä autokaan ole hullumpi!
Eikä siinä vielä kaikki! Kotimatkalla löytyi tien viereen jätetty tuoli. Se puhutteli minua sen verran voimakkaasti,että tuoli lähti mukaan. Se on ihan risa ja kolhuilla ja jalatkin on eri pituiset, mutta kun se huuti siinä että "ota minut!", niin pitihän se pelastaa. Ja kun uuden auton konttiinkin mahtui...
Varatkaa istumapaikkanne ajoissa
Tämmöinen tarina tänä iltana. Vielä tuli tuosta pohjalaisuudesta mieleen, että JOS oisin vaikka se nurmoolaisen sikatilallisen eukko ja pitäisin blogia, niin oiskohan sen blogin nimi "Leiri ov tö haus"? Tämän voi joku kielipoliisi vaikka korjata, jos niikseen tulee :)
- Lady of the house
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen