Moon täs

Loman kunniaksi vähän retkeilyä. Piti ajaa Pohojammaalle asti. Olin ihan vaan perheen jääkiekkoilijan peruslogistiikkaa hoitamassa, mutta kiva se on piipahdella muuallakin kuin kotikulmilla. Ja kun esim. Seinäjoella asti käy, niin sehän on ihan ku olis ulkomailla: maha ei aivan mene ruuasta sekasin mutta kielestä ei ymmärrä juuri mitään!

Pohjanmaahan minulla on aivan aavistuksen verran kosketuspintaa ja olipa lähellä ettei MINUSTAKIN tullut pohjalainen. Mummoni ja ukkini kun lähtivät evakkoreissuilleen, niin ensimmäisenä sijoituspaikkana oli Kuortane (vai oliko se Alavus). Perimätiedon mukaan isänikin on siellä ollut ja tuolloin aika pikkuinen poika. Tämä poppoo ei sitten kuitenkaan sinne jäänyt vaan käännähtivät takaisin Karjalassa ja sitten uudella vauhdilla asettuivat Savon kivisiä peltoja raivaamaan.

Mutta JOS ne olisivat sinne jääneet, niin minäkin saattaisin tällä hetkellä olla sitten jonkun nurmoolaisen sikatilallisen leveänä emäntänä. Hui! Tai sitten kuitenkaan ei - karjalaisjuurisen ja pohjalaisen yhteensovittamisessa tulee väistämättä ongelmia muussakin kuin ladon ovien leveydessä.

 

Tämmöinen osuva kyltti löytyi

Osa suvusta jäi sinne pohjanmaalle ja ihan viime päivinä minulle tuli uutena tieto, että tangokuningas Marko Maunukselakin olisi minulle jotain sukua! Ilmankos minullakin on niin kantava ja mieleenpainuva ääni! Onneksi ne Duudsonit ei ole sukua...

Maisemat oli... hmm - tasaaset. Vähän harmittaa, kun ei ollut kamera koko ajan valmiina. Jotenkin siihen tasaisuuteen turtui, ettei sitten ollut muka mitään kuvattavaa... peltoja oli vaikka kuinka, mutta niitä kuuluisia latomeriä ei kyllä näkynyt. Oli vaan julmetun pitkiä päästä vedettäviä kivinavettoja (joissa todennäköisesti myös sähköllä käyvät pässit). Mäkiä ei ollut. Missä ne hiihtää???

Vertailun vuoksi näkymä Heinäveden Pääskyvuorelta.

Perussavolaista; mäkiä ja järviä.

Siellä Seinäjoella sattui kevyt sadepäivä. No mitä sitä ihminen muuta kuin "shoppailemaan". Sieltä kuulkaa löytyi semmoinen kauppa, missä myytiin autoja ja moottoripyöriä! Jännä! Ja oliko ihan pari postausta sitten kun mainitsin että autokaupassa ja rakennushommissa sitä naisihmistä vedätetään. Otin riskin. Kyllä ne minulle auton myi. Tähän ostoon liittyy pitkähkö tapahtumaketju, josta ei tässä sen enempää, mutta olihan se aika räväkkää toimintaa. En sinne mennessäni tiennyt että pois tulen ihan toisenlaisella vekottimella. Ja värisellä!

Hyvännäköinen peli. Eikä autokaan ole hullumpi!

Eikä siinä vielä kaikki! Kotimatkalla löytyi tien viereen jätetty tuoli. Se puhutteli minua sen verran voimakkaasti,että tuoli lähti mukaan. Se on ihan risa ja kolhuilla ja jalatkin on eri pituiset, mutta kun se huuti siinä että "ota minut!", niin pitihän se pelastaa. Ja kun uuden auton konttiinkin mahtui...

Varatkaa istumapaikkanne ajoissa

Tämmöinen tarina tänä iltana. Vielä tuli tuosta pohjalaisuudesta mieleen, että JOS oisin vaikka se nurmoolaisen sikatilallisen eukko ja pitäisin blogia, niin oiskohan sen blogin nimi "Leiri ov tö haus"? Tämän voi joku kielipoliisi vaikka korjata, jos niikseen tulee :)

- Lady of the house

Läpi näkyy, lämpimän pitää - mikä se on?

No,se on ikkuna. Ja nyt niitä uusia ikkunoita on saunassa kolme. Reilu viikko sitten saatiin toimitus tontille ja nehän piti melkein saman tien laittaa paikoilleen. Siinä jopa onnistuttiin, onneksi oli kaksi reipasta, nuorta neitiä avittamassa.

Ikkunat tilasin tästä läheltä, Liperin ikkuna -nimisestä liikkeestä. Syy siihen, miksi tähän firmaan päädyin oli ihan ensimmäisenä se, että jo ensimmäisestä yhteydenotostani lähtien sain erinomaista palvelua. Jos jossain naisasiakasta erityisesti vedätetään, niin ne on autokauppa ja rakennusasiat. Jos et asiasta tiedä, niin silloin kyllä viedään "ku kuoriämpäriä". Tässä ikkuna-asiassa tuli heti tuntu, että nyt minut otettiin ihan potentiaalisena asiakkaana ja kun jotain kysyin (asiaa, mistä en itse todellakaan mitään ymmärtänyt), niin minulle vastattiin tosi nopeasti ja positiivisessa hengessä. Ikkunoiden tilauspäätös oli todella helppo. Vielä helpommaksi sen tekee mm. se, että eräästä toisesta firmasta en edes saanut tarjousta... Siispä KIITOKSET Liperin Ikkunalle ja Villelle siellä!

Mutta nyt uusia akkunoita ihastelemaan:

Siinä ne möllöttää, ihan pakasta vedettyjä yksilöitä.

 

Kaikki ikkunat ovat ulkoapäin katsottuna valkealla karmilla. Saunassa sisällä karmit ovat puunväriset, pukuhuoneessa sitten taas sisälläkin valkeat. Tässä alakuvassa asennellaan just pukuhuoneen ikkunaa. Ikkunat ovat myös kaikki avattavia, helpottaa pesua ja tuuletusta.
Karmin ja hirren väliin laitan tilkkeeksi ihan pellavakuitua. Kuulin kyllä mainittavan sanan "polyuretaani", mutta en sille aivan innostunut.

"Ai tähänkö lyön?"

 

 Hiitula, haatula, hiitula hii-

nyt se on auki ja nyt se on kii!

Tämmöistä saatiin aikaan tällä kertaa. Ikkunoiden vuorilaudat ovat jo maalattavana ja nyt vaan mietin, että kuinka "bombamaiset" koristelaudat aionkaan askarrella. Maalaus tosin kärsi hieman aikataulutappioita: minulla alkoi eilen se kauan odotettu loma - ja tänään alkoi sataa. Elikkä ihan perinteisesti!

En kuitenkaan vetänyt itseäni kattokannattimiin vaan aloin reippaasti tehdä sisäkattoa. Onneksi se piippu saatiin kans viime viikolla tehtyä. Siitä - ja kylän parhaasta terassista - kuvia sitten seuraavaksi.

Sitä odotellessa voitte käydä Teatteriryhmä Savon Pariisin kotisivuilla (www.savonpariisi.123kotisivu.fi) ja mennä katsomaan Tulitikkuja lainaamassa -esityksiä! Ensi-ilta on tulevana perjantaina 15.8 Maavedellä. Sinne siis - muusta viis! (kotisivun osoite korjattu 14.8. Siihen oli vahingossa tullut piste, nyt tuo osoite on oikein)

Sauna-, loma-, remppa- ja teatteriterveisin

-Lady of the house

Suuri puhallus

Kyllä on saunaremppa edennyt! Tänään tilasin jo kiukaan! Sen voi hakea jo huomenna. Mutta sitä ei asenneta vielä huomenna -valitettavasti. Nytpä yritän seuraavia postauksia tehdä jonkinmoisessa aikajärjestyksessä, että mitä on tehty ja millä tavalla. Viimeeksi laitettiin katto kuntoon ja se tosiaan olikin kesäkuun ajaksi helpotus, ei tullut vesi sisälle. Ikkuna-aukot piti muövittaa pienempien trombien varalta.

Sisähommina seuraava operaatio oli että sisäseinät saatiin edustuskuntoon. Tähän puuhaan valittiin lähiseudulta soodapuhallusyritys, josta tuli miekkonen kaikkine purkkeineen ja letkuineen - ja suit sait - kohta oli seinät puhtaat! Ja nätit. Eikä siinä tosiaan nokka tuhissut kauaa. Kauemmin tuhisi kun minä niitä soodakasoja lakaisin pois lattialta. Sitä soodaa on vieläkin hirsien välissä, pitänee jollain putsata VIELÄ tarkemmin.

Kiitokset vaan H&H Soodapuhalluksen väelle erinomaisesta työstä. Kaikki on kehunu ketkä ei oo pyörtyny! Ja tietenkin vähän kuvia. Ennen ja jälkeen. (harmi kun itse siitä PUHALLUKSESTA ei ole kuvia)

Tässä näkymä löylyhuoneen takaseinää kohti. Kuva otettu heti lattian purkamisen jälkeen.

Putsattu versio. Ja lattialla sitä soodaa. Ei voinut enää käyttää leivontaan... määrällisesti sitä olis riittänyt koko kylälle moneksi vuodeksi.

Näkymä tulevan pukuhuoneen nurkasta. Kivastipa siinä on rautakanki laitettu lattiasta läpi. Onkohan purkajalle tullut uupuminen vai lieneekö kanki juuttunut?

Lähikuva samasta nurkasta puhalluksen jälkeen ja vähän lähikuvana.

 Näkymää vähän kauempaa ennen puhallusta... 

...ja puhalluksen jälkeen. Ero on selkä. Eikun siis selkeä.

Kottikärryllinen soodaa

Eikä siinä vielä kaikki! Vanhassa saunassa oli ilmastointihormien ritilät, jotka olivat kyllä jo aikansa eläneet ja umpiruosteessa. Minä kun en tietenkään (en TIETENKÄÄN!) mitään pois heitä ja niillekin ritilöille ajattelin jotain käyttöä keksiä, niin otin ne talteen.

Vaan niinpä otti "sooda-man" ne mukaansa että "jospa näitä kokeilisi putsata jollain...". Sillai savolaiseen vaatimattomaan tapaan. Ja tämmöistä oli tulos:

Parempi ku uus venäläinen! Nämä laitetaan takasin hormiin.

 

Tämmöistä tällä työmaalla tällä kertaa. Oottakaapa kun näette uudet ikkunat ja muurarin käden jäljen! Ette usko varpaitanne... Siitä kuulemme ensi kerralla.

- Lady of the House

Mairen-päivä

Onnea, onnea onnea vaan - punainen sauna ja joutomaa!

Eilen pe 1.8 oli Mairen nimipäivä. Sitä juhlittiin asiaankuuluvasti ERITTÄIN hyvän ystäväni Maire Östmanin kunniaksi. Meilä "Lady Marmelade" oli leiponut valkosuklaa -lime juustokakun, joka sai varauksetta kehuja kaikilta, jotka tarjoiluille ennättivät.

Tämä kakku oli päältä kaunis ja maukas myös sisältä. Ohjeen saa tarvittaessa. Ja maistaa ainakin "Lady Marmeladen" ylioppilasjuhlissa. Mutta seuraavaksi muutama kuva tuosta hauskasta ystävättärestäni. Mairen luvalla tietenkin!

Tässäpä Maire aisaparinsa ylikonstaapeli Tauno Tuupasen kanssa yhteiskuvassa. Maire oikealla. Varsin näyttävä pari, eikö? Maire ja Tane "heittävät keikkaa" aina sitä haluttaessa ja erityisesti silloin kun kukaan ei taatusti halua. Mutta on niitä kehuttukin.

Maire on tavattoman aktiivinen "keski-ikeninen" nainen. Tarkkaa ikää hän ei tietenkään kerro, mutta sen verran haluaa salaisuuksien helmaa raottaa, että 28 vuotta on tullut täytettyä ja pantterikuosisesta tyylistään hän ei tingi missään vaiheessa.

Jos joku luulee, että Maire olisi jokin fiktiivinen hahmo, niin väärin. NIIN väärin! Maireja on ollut jos esihistoriallisella kaudella. Ja loppujen lopuksi meissä kaikissa asuu pieni maire.

Mikään yli-inhimillinen ei ole Mairelle vierasta...

Helleviikoloppua. Enää viikko loman alkuun!

-Ladyof the House

p.s Jo joku epäilee, että helle olisi jo pehmittänyt pään, niin ei ole siinä kovinkaan väärässä... :)