Alakko nää mua?

Huijasin... piti kirjottaa katosta, mut kirjotankin Oulusta. Tosin konkreettisesti en ole Oulussa - enää - mutta kerron siitä silti, halusitte tai ette.

Tämä karttakuva lisätty ihan siksi jos joku ei tiedä missä Oulu on...

 

Piipahdin parin päivän reissulla tuolla "pohjolan valkeassa kaupungissa" ja kyllä siellä olikin valoisaa! Hiukkavaarassa oli hiukka kylmä. Mutta onneksi vesi oli lämmintä - uimahallissa. Mereen en olis uskaltanu mennä edes rahasta.

Päivät sisälsivät urheilua ja ympäri Suomen tulleiden työkavereiden tapaamista. Nämä olivat viimeiset tämän sortin "kinkerit", joten tunnelma oli hiukan haikea. Kaikesta kun pitää säästää, niin sitten säästetään näistä urheilukilpailuista. 

Oulussa olen käynyt kaksi kertaa aiemmin, ja molemmilla kerroilla on ollut talvi. Se ei sillon sytyttänyt. Nyt kaupunki näyttäytyi ihan toisessa valossa. Hienoja puistoja, kahviloita, tori, paljon siltoja, MAHTAVAT urheilumahdollisuudet. Huhhuh. Erityisesti mieleen jäi terassi, joka mainosti palvelujaan iskulauseella "Krapulan hoitoa ja hankintaa jo vuodesta 1920". :)

Mutta vähän kuvia kauniista Oulusta!

Matkalla tauko Pulkkilassa ja sieltä löytyi huoltoasemalta NÄIN osuvaa teetä! Onko joku nähnyt tätä myytävän missään kaupassa? Tämmöistä pitäis aina olla työpaikalla tai kotona saatavilla - hetkellisten epävarmuushetkien varalle. Tosin eihän niitä paljoa tule...

Ensimmäinen kilpailupäivä sisälsi ammuntaa siellä Hiukkavaaran varuskunta-alueella. Jösses, siellä oli KYLYMÄ! Voi olla, että osa vapinasta johtui myös jännityksestä. Mutta kaikki laukesi ja suurin osa jopa osui. Taas jälleen huomasin että olishan tätä syytä harjoitella...
 

Sitten piti mennä uimaan. Paha, paha rasti. Mahaa käänsi jo pari tuntia ennen uintia. Minä kun en ole mikään merenneito, niin se kyllä enempi näytti verkkoon takertuneen norpan räpiköinniltä. Maaliin pääsin enkä hukkunut - se lienee pääasia.

Ja vielä piti vanhoilla päivillään sitaista piikkarit jalkaan ja rientää kenttälajeihin. Katsokaan kuinka kauniisti hiekka pöllyää! Todella varma alastulo! Mutta niin vaan meni melkein 4 m rikki (no, tarkka 396 cm) ja nuoremmat tytöt jäi taakse. Tosin kuula-osiossa asetelma kääntyi sitten toisinpäin. Vielä päivän lopuksi reipas 2 km:n maastojuoksu ja niin oli  urani viimenen 5-ottelu takanapäin. Sijoitus tyydyttävästi neljäs. Osanottajia oli enemmän kuin neljä...

Oulun torin rannassa oli huiman kauniita makasiineja. Lämpimänä päivänä on varmaan suosittu paikka. Alakuvassa hieno pannukakkutalo.

Oikein soma tornikahvila, josta oli näkymät joka suuntaan. Jos oikein käsitin, niin kahvila on tehty Oulun linnan raunioiden päälle. En edes tiennyt, että Oulussa on ollut linna... Hyvä kun en eilen kuollut, olis jäänyt sekin tieto tietämättä.

En pelännyt yhtään. Pienenä pelkäsin.

Semmoinen oli Oulu. Saatan mennä uudestaankin!

- Lady of the house

Kattokatselmus

Viimeeksi kun käsittelin sauna-asioita, niin siellähän purettiin kattoa. No nyt rakennetaan uutta. Kun pellit, huovat ja vanhat ruoteet oli purettu, niin näytti tältä.

 Eli hyvin oli tuuletus kunnossa. ONNEKSI ei satanut.

Tässä ne pahimmat lahopesät nuolilla merkittynä. Ei noita voinut enää korjata, oli pakko laittaa uudet. Ja alakuvassa näkymä itäpääädyn suuntaan. Tuo vinttiluukku jää edelleen olemaan. Vinttiinhän voi tulevaisuudessa laittaa vaika polkupyörän raatoja, vanhoja pulloja... tai voi mennä vaikka ite mököttämään. Eli siis niin sanottu "moitoimitila".
 

Kattotalkoot oli sovittu erääksi toukokuiseksi viikonlopuksi. Säätiedotuskin suosi. Oli sovittu että aloitetaan kymmeneltä. Että se aamu olisi aikaa heräillä rauhassa, ehkä terassiaamupala ym. kiiretöntä valmistelua. No tämä info ei aivan ollut kaikkia tavoittanut: aamukahdeksalta herään siihen että mootorisaha soi ja saunaa pilkotaan jo palasiksi! Kiireettömyys oli tipotiessään.

Päätimpurihan se siellä "mellasti". Oli varmaan herännyt jo kuudelta ja päättänyt että alkueristä ei myöhästytä. Eikä myöhästynyt! Tämä varaslähtö aiheutti pientä isä -tytär -kitkaa, joka kyllä sitten hieman väritti aamupäivän aherrusta. Samalle pajalle ei näytä mahtuvan kahta seppää...
 

Kunhan muukin talkooväki siitä heräili ja saapui paikalle, niin homma kyllä pyörähti käyntiin ihan mukavasti.

Tässä jo valmistuu uusia ruoteita kovaa vauhtia

 

 Yhden päivän aikana muutaman hengen voimin valmistuu katto kuin katto. Ainakin tämänkokoinen.

Iltapäivän kakkukahvien jälkeen tunnelma oli jo sen verran leppoisa että aamupäivänä ärhennelleet mahtuivat jo samalle seinustalle töihin... Mansikkakakun voima on arvaamaton.

Suunta on ylöspäin

 

Seuraavakin postaus pitäydytään katolla - katsotaan sitten millä se päällystettiin.

-Lady of the house

TV:stä tuttu Rytökylässä

Jalat on kipeet ja reidet huutaa hoosiannaa eilisen samoilun johdosta! Mutta oli se mukavaa. Kaikki rastit löytyi ja muutenkin joukkueella meni oikein hyvin. Tämän vuoden Venlojen viesti juostiin Kuopio-Jukolassa, Vehmersalmen Rytökylässä. Mistä ne olikin saaneet sinne semmosia mäkiä? Välillä tultiin pyllymäkeä jyrkännettä alas, välillä etsittiin rastia ihan useamman naisen voimin. Sitten joku meni IHAN väärään suuntaan, joku ei löytänyt haluamaansa ym. Välillä kartta väärinpäin ja suunta hukassa... ja loppusuora näyttävästi täysillä - olihan tv-kamerat paikalla :)

Jukolan viesti on huikea tapahtuma. Sitä on tavattoman vaikea selittää - se vaan pitää itse kokea. Ja juosta osuus. Seurata miesten "sonnilauman" lähtö. Valvoa pitkin yötä ja jännittää tilannetta. Jälkipelit Mallasrastilla. Tarpoa loskassa ja törmätä tuttuihin (siinä n. 30 000 hengen joukossa AINA on tuttuja).

Tässä kuvapläjäys parin viime vuorokauden osalta. Kiitos järjestäjille, siellä on tehty valtava työ kisojen eteen. Ensi vuonna Louna-Jukolassa Paimiossa.

         Rytökylän pysäkki                                                 Enää reilu 2 h Venlojen lähtöön...

 Tankkaus kenttäolosuhteissa 

 Telttakylää ("Missäs se meidän seuran teltta olikaan?")

               Sauli puhuu....                                                Mallirasti

 Sonnilauma valmistautuu lähtöön klo 23. Miesten joukkueita oli yli 1600

 Hornetin ylilento toimi lähtölaukauksena. Oli HIENO!!!

 Siinä tanner tömisi... TÄSSÄ sitä on suuren urheilujuhlan tuntua!

 Pitkin yötä seurataan screeniltä tilannetta

 Juuri tätä!

 Kuraa ja soosia

 Karttoja joka lähtöön. Aina joku ottaa väärän kartan...

 Tampereen Pyrinnön hopeatytöt. Hyvä Suomi!

Ja ylävasemmalla kuvassa kuitenkin se "päivän asu"...

 Yö laskeutuu Jukolan ylle...

 ...pitkä, pimeä yö.

 Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan...

Ja tässä! Minun "15 sek julkisuudessa". Suorassa lähetyksessä tapahtuva leimaus. Ja kuten Yle Areenasta kaapatusta kuvasta voitte nähdä että tulospalvelun mukaan leimaan VAIN 7 min 25 sek johtavan joukkueen Ok Pan Århusin ankkuri Ida Bobachin jälkeen. Ei ollenkaan huonosti! Tosin Ida oli jo ankkuriosuudella ja minä vielä piipersin kolmatta osuutta... :) Mutta eipä takerruta pikkuasioihin! TV:stä tuttu mikä TV:stä tuttu!

Nyt pyykkiä ja pitää kai sitä saunaakin käydä välillä vähän kattomassa. Seuraava postaus on sit kyllä jo saunasta. Varmasti.

- Leidi of the house

Paljon värei ja mieluiten pinkkii...

Nyt on ollu ihan HIRRRVEEN kiire viikko, ettei ole ehtinyt tännekään mitään päivitellä. On ollut Vekaraa, Kesäkatua, iltarasteja, Dieettivaelluksen harjoituksia, huomenna Jukolaa ja vielä on pitänyt välillä käydä töissäkin. Puhumattakaan siitä, että alkuviikosta oli niin mukavia vieraita, että aika hurahti ihan siivillä. Jopa meillä oli mukavaa. Jopa...

Mutta ettei tämäkin mene turhan puhumiseksi, niin lyhyesti ilmoitan olevani elossa ja piristykseksi kaikille hieman kesäkukkia - vaaleanpunaisia ja muutakin. Ehkäpä jo viikonlopun jälkeen ehtis taas paneutumaan teksteihin.

Siellä se saunakin pilkistää takana

 

Kiviaidan päällä kasvaa tämmöstä, mikähän lie.

Mutta nyt kompassi kassiin ja huomenna metsään. Se on kivaa!

-Lady of the house

Sota ja Rauha

Edellinen blogitekstini poiki suusanallisia kommetteja johtuen lauseesta "minua ei ylennetty miksikään" - että olisiko minut PITÄNYT ylentää ja olenko jotenkin pahoillani kun minua ei ylennetty. Hahhahhaa... no en ole pahoillani. Ei minua edes voisi sotilasarvoihin ylentää, en ole armeijaa käynyt. Tosin olen käynyt yhden KERTAUSHARJOITUSpäivän! Tämä tapahtui 90-luvun alkupuolella, silloisessa työpaikassani oli koulutuspäivä Mikkelissä, Karkialammen varuskunnassa. Miehet saivat siitä kertausharjoituspäivän ja päivän aluksi piti kaikien mennä jonoon, että se päivä saatiin papereihin kirjattua. No minäkin menin jonoon - osin ihan kurillani. Tiesinhän minä ettei minulle siitä mitään ylimääräistä hyvää tule, mutta oli hauska nähdä reaktiot.

Seisoin jonossa ja edellä olevia ukkoja laitettiin paperille ja päivä heille palvelukseksi merkattiin. Tuli minun vuoroni. Voi sitä kirjaajan ilmettä, kun edessä seisoikin nainen. Siinä kävi useampikin armeijan edustaja toteamassa, että "tälle ei tehdä mitään". Tilanne oli heillekin hämmentävä. Yleisesti homma meni nauruksi, mutta siitä hetkestä ei sitten kuitenkaan mennyt kuin reilu pari vuotta kun naiset jo pääsi armeijaan. Ja nyt kukaan ei kummastele. Mutta siitä päivästä äijät sai pisteitä, minä vain känsiä kämmeniin. Olis tasa-arvovaltuutetulle töitä!

Lähipiiriini kuuluu kylläkin henkilö, joka on armeijan käynyt ja ylennyksiäkin on tullut. Armeija-aika on sisältänyt  mm. lentokoneesta putoamista joten hatunnosto pitää tehdä siitä, ettei kyseessä olekaan ihan turha perunankuorija. Sama mies on ollut sitten maailmalla sotaa vahtimassa (vai onko se nyt rauhaa turvaamassa) pariinkin otteeseen ja minäkin olen tästä riemusta päässyt osalliseksi. Minun tärkein tehtäväni Makedonian lämmössä oli kasvattaa mahaani ja tutustua kulttuuriin. Muistan vieläkin joitakin makedonian kielen sanoja! Tämän postauksen kuvat tuolta ajalta - noin 20 vuotta sitten.

 Makedonialainen hautausmaa

Mutta se ylennys! Tulipa kerran arvokkaan näköinen kirje ja sielläpä oli kutsu 4.6 vietettävään juhlatilaisuuteen. Että ylennystä pukkaa. Ja akan sai ottaa mukaan. Jos halusi. Kutsussa annettiin ymmärtää, että verkkapuvussa on turha saapua, joten pitkän koltun hankinnaksi meni ja tukkaa piti laittaa nutturalle. Käytösoppaista piti tutkia että pidettiinkö viinilasia jalasta vai kupista - soveliasta ei kuitenkaan ole vetäistä lasillista "ykkösellä" alas vaan sitä piti sivistyneesti siemailla. Tutuntuntuisen hässäkän saattelemina saavuimme aikanaan ajoissa tilaisuuteen ja aluksi käteltiin suorselkäisiä miehiä pitkä rivi. Minä niiasin.

 Skopjen keskustaa

Rouvat siirtyivät sivuun ja ylennettävät ryhmitettiin keskelle tilaa. Siitä sitten järjestävän seuran  kovaäänisin alkoi luetella ylennettävien nimiä ja heidän uusia arvojaan. Tuli tuttu nimi  ja hänelle uusi reservin arvo; "XX ylennetään pursimieheksi". Pursimieheksi? En voinut estää tahatonta naurunpyrskähdystä. PURSIMIEHEKSI! Eihän se erota tyyrpuuria paapuurista ja veneilystä tietää ehkä sen, mihin veneessä tappi laitetaan! Mutta kun armeija määrää, niin se on sitten niin. Hyvä kun en alkanut hyräillä "Mikki Hiiri merihädässä" - laulua...

 

 Vanha vesijohto - Akveduktik (tai jotain)

Tämän virallisen osuuden jälkeen siirryttiin vapaamuotoiseen seurusteluun ja kyllä pyöritteli "herra pursimieskin" silmiään, että onkohan nyt joko kutsutun nimi tai arvo mennyt väärin. Mutta eihän SIINÄ tilanteessa nyt sovi alkaa kyseenalaistaa asiaa. Tarjoilutkin oli vielä ihan koskematta!

 Lomilla oli kiva piipahtaa Kreikassa. Voi tuo veden väri!

Ja olihan se juhlava tilaisuus. Kyllä siinä pyöri monenlaista "seurustelu-upseeria" puhumassa mukavia ja minäkin osasin käyttäytyä. En esim. alkanut tiedustelemaan mahdollista rahallista korvausta käymästäni kertausharjoituspäivästä tai kysynyt suu cocktail-paloja täynnä että koska me saadaan Karjala takaisin. Olisivat vielä veneet pursimieheltä tittelin...minun viaksi sekin olisi mennyt! Otin sitä viiniä sitten vähän niinku takautuvasti korvaukseksi.

Meteoran luostarin kokoelmia

Myöhemmin - kunhan aikaa oli kulunut - pursimies puhelimitse varoen tiedusteli ylennyksensä taustoja. Että kun kuitenkin on enempi maavoimien ihminen... Vastaus oli jotenkin sen suuntainen, että "kun me ei oikein muutakaan titteliä keksitty". Että pursimiehen titteli oli vielä vapaana! Voe Pyhä Sylvi. Voin vain kuvitella sitä arpakuutioiden määrää ja käyttöastetta kun näitä ylennyksiä jaellaan. Tälle naurettiin pitkään ja makeasti. Että TÄTÄ taustaa vasten minua ei lainkaan hämmästytä viime aikojen Hornet-hässäkkä. Jos on ollut lentäjistä pikkusen vajausta, ja Hornetin puikkoihin on tökätty ensimmäinen saatavilla oleva (esim. pursimies), niin VOIHAN siinä olla hieman käynnistysvaikeuksia eikä ensimmäiseen ilmatilan loukkaukseen ihan ehditä... Muutoin luotan Suomen armeijaan kuin vuoreen.

Omat ylennykseni (4 kpl) ovat tapahtuneet synnytyssaleissa ja olen niihin ERITTÄIN tytyväinen.

-Lady of the house

Laskutelineet ulos ja katon kautta ympäri

Palataanko suvivirsien jälkeen sinne saunalle? Joka on siis edelleenkin kesken. Kyllä, joo. Eipä saunaraukka - saati sen aikanaan rakentaneet - varmastikaan arvanneet minkälaiseen pyöritykseen joutuu hirsirunko. Kun koitti kevät niin remonttia oli siis syytä jatkaa ja se tapahtui niin, että ensin laskettiin hirsirunko alas. Vähän piti raapia päätä molemmilla käsillä, että "Miten?", mutta kyllä siihenkin työkalu löytyi:

Tämmöisiä järeähköjä "ratatunkkeja" saatiin naapurin mieheltä lainaan. Kaikkea sitä maalaisihmisillä onkaan varastoissaan... ja kaikki tarpeellista! Homma eteni niin, että tuo tunkissa oleva uloke laitettiin kulmaan, väännettiin kammesta ja nostettiin  runkoa sen verran että ne aiemmin laittamamme kiilat saatiin pois. Sitten vaan kierretiin kampea ja laskettiin runko paikalleen. Ja sama toiselle puolelle. Oli helppoa, kun oli 2 tunkkia käytössä.

Tässä runko ja laskettuna. Tuosta "terassin" kaiteesta piti ottaa kanssa alimmasta hirrestä osa pois -myös se osa laskeutui samassa suhteessa kuin koko runko.

Ja sitten katon kimppuun! Silloin kun ostimme saunan, niin siinä oli huopakatto. Ensiapuna laitoimme ne iloisen väriset kattopeltien jämäpalat luomaan tilkkutäkkivaikutelmaa, tosin myös ehkäisemään veden tuloa sisälle. Vesi oli kuitenkin päässyt jo aiemmin sieltä huopakaton rei´istä muhimaan - ja ehkä myös tämän "tilkkutäkin" allekin, joten uusiksi meni katto. No, sehän piti aloittaa ottamalla vanhat kattopellit pois, sitten väliruoteet, vanhat huovat ja lopuksi pääsimme tarkastelemaan tuhojen laajuuden pilalle menneiden kattotuolien osalta.

Alakuvassa kattopellit on irti ja ne on aseteltu huolettomasti juuri siten, miten ne nyt katolta sattuivat putoamaan. Hukkaan ei näitäkään peltejä heitetty; niistähän tuli oivat katokset polttopuille!

Sitten kun huopaakin oli revitty, niin päivä paistoi saunan sisään näin kirkkaasti.

Ja tässä kattolaudoituskin on saanut kyytiä. Vaikka päivä näyttää harmaalta, niin kyllä säätiedotukset tutkittiin huolella, ettei kuitenkaan tule rankkasade ja sada sisään. Tämä purkuoperaatio tapahtui perjantaina ja heti seuraavalle päivälle oli talkooväkeä tilattu jotta saadaan katto kasaan.

On.Ilmava se on...

Jostain syystä talon akkuporakoneen laturi oli "muualla", joten akkuporakonetta ei voinut käyttää peltikaton ruuvien aukomiseen. "Hätä ei ole tämänkään näköinen" tuumi Lady of the house - otti jakoavaimen ja ruuvimeisselin - ja kiipesi katolle. Mukana seurasi kaksi pikkupoikaa. Ja eipä aikaakaan, kun oli ruuvit irti ja pellit maassa. Mihin tarvitsee enää muita koneita kun on oma "akku-porakone"? Ja tässä asennossa ne ruuvit tuli irroteltua. Ihan siinä räystään reunalla vähän hirvitti, mut ei kauaa.

(Näyttää nyt siltä, että olen laittanut  itsestäni "belfien" nettiin... kun vaan kovin moni ei tunnistaisi. Ja siinäpä se näkyy "päivän asukin" samalla!)

Tänään oli puolustusvoimain lippujuhla, eikä minua ylennetty miksikään. Laitoin sen kunniaksi basilikaa ja hernettä kasvimaalle. Huomista hellepäivää odotellen!

- Lady of the house