Eipä tässä mittään ihmeitä kuulu...

Ihan normilauantai Skandinavian Hunksien kanssa... :)

Maatalon tyttönä osaan arvostaa miestä, joka on kuntonsa hankkinut 

heinäpellolla, lumitöissä ja rankamettässä.

- Lady of the house

P.s. Tuo kuvan yläosassa oleva henkari on kyllä kuvauksen keskipiste.

Paljastuksia

Nyt alkaa pahasti näyttää siltä että hiihtokelit ovat ohi. Tosin työkaverin 3-vuotias poika oli välttämättä halunnut vielä viime viikolla hiihtää kinoksessa. Ihailtavaa sitoutumista Suomen hiihtourheilun hyväksi - sieltä sitä kasvaa tulevia olympiavoittajia.

Kevät on kyllä kiva - mutta paljastaa armottomasti "puutarhan pikku puutostilat". Haravat on vinksallaan ja kaipaavat uusia varsia, nurmikko jäi kalkitsematta, tavaraa on vinksin vonksin pitkin tantereita. Mutta mennäänpä katsomaan mitä sieltä löytyy:

 PULKKA! Kuka kyselikään tätä tammikuussa kun oli pulkkailukelit?

Turha kai mainita, että pulkka on siellä lumen alla mennyt rikki...

Varmaan seitsemäs pulkka, joka meillä rikkoutuu.

 Nämä on selkeästi tulppaanin ituja. Saankohan ihan kukkimaan asti?

Veikkaan että istutin keltaisia, mutta saatan yllättyä.

 Puuvenekin kärsi vähän vaurioita. Toinen puolikas on selkeästi sahaa vailla.

Mutta mitä voisi tehdä PUOLIKKAALLE puuveneelle...? Noh, kyllä 

minä sille jonkun tehtävän kehitän. Toinen puolikas juhannuskokkoon.

 No kukas se siellä? Rouva Raparperi puskee pintaan.

22.huhtikuuta!

 Ja mitäpä täällä? Ihan rehellinen kaatopaikkakuorma...

Siinä onkin ihan yhden päivän homma tehdä perinteinen kevätsiivous pihamaalla. Noita puolihajonneita vessanpönttöjäkin taitaa olla tarjolla neljä kappaletta. Saishan niistä vaikka pihatien varteen kunniakujan ylioppilasjuhlia silmällä pitäen. Että on tommonen mustavalkoinen niinku ylioppilaslakki ja pönttö-osastoon voi laitta vaikka pelakuita... (Veikkaan että Lady Marmeladen juhlateemaan eivät vessanpöntöt oikein sovi)

Mutta löytyy sieltä kukkaloistoakin. Muutama vuosi sitten istutin ison läjän krookuksia eteläseinustalle. Sieltä ne puskee esiin. Ja lisääntyvätkin vielä!

Huomenna työkeikkaa Joroisten messuilla ja illalla Semmarikonsertti. Pyhänä pihan rapsuttelua. Siihenpä se viikonloppu sitten menikin. Ensi viikolla uudet kujeet.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

- Lady of the house

Puupäitä

Kun asuu talossa, jossa on uuneja, niin se polttopuun teko ei lopu ikinä. Tästä aiheesta olen aiemminkin "avautunut" ja jatkan tarinaa. Nyt siinä etupihalla nököttää kasa pilkottavia puita ja hyvin on kyllä homma lähtenyt etenemään. Jos on vapaapäivä - ja vielä hyvä sää - niin koko päivä sujuu rattoisasti pihalla. Vaikka puita on paljon ja urakka tuntuu loppumattomalta, niin ei se rasita. Olen jotenkin alkanut tykätä tästä hommasta. Ilmainen kuntosalityyppinen harjoitusmuoto, ulkoilua ja vielä näkyvästi valmista. Puhumattakan siitä, että pää tuulettuu!

Tällai minä jo aloitin pilkkomisen. Takana näkyy tallirakennus, jonka maalaaminen on kesärengille vastuutettu. Alakuvassa on jo aloitettu alkeellisesti puupinon tekemistä. Viime vuonnahan minulla oli se suuruudenhullu asetelma koivujen väliin, jossa oli keskellä ikkunakin. No, eihän siitä tullut kuin valitusta että "ei elävien puitten väliin SAA tehdä pinoja". Ai miksi ei? No, ne puut kun tuulessa heiluu ja hankautuu pinottuja puita vasten, niin puun kuori vaurioituu, siitä menee pöpöt puuhun sisälle ja se elävä puu kuolee. Olin vähän ihmeissäni, että niin - joka tapauksessahan se puu kuitenkin jossain vaiheessa kaadetaan...

No mutta koska en kestä kritiikkiä, niin en tällä kertaa laittanut pinoja elävien puiden väliin. Reilusti kuormalavat alle ja siihen sitten järjestelmälliseen asetelmaan. En ehkä AIVAN pääse baijerilaiseen tarkkuuteen tässäkään, mutta lieneekö sen väliä.

Kyllä se sieltä alkaa muotoutua...

Onnistuneen urakan jälkeen voi palkita itseään kultaisella kuohuviinillä. Samalla miettin, että voisikohan tätä tarjota ylioppilasjuhlissa... Kun se ei ensimmäisellä lasillisella selviä, niin on maistettava toinen... Juu, kyllä sitä voi tarjota! Mutta eihän nyt sentään avattua pulloa voi sinne asti säästää... ja kun se korkkikin on jo hukassa! Pulma saatiin tästäkin.

Iso-A:lla huomenna viimeinen kiekkoturnaus. Sitten voisi varovasti yrittää vaikka PESTÄ noita kiekkovarusteita. Vai onko se turhaa? Hiki on jo niin pinttynyt suojiin, ettei se lähde ku ammoniakilla - jos silläkään. Ja voiko luistimia pestä? Kysyy nimim. Lätkämamma.

Aurinkoista viikonloppua!

- Lady of the house

Kohti uutta elämää!

Pääsiäisen jälkeen on ollut havaittavissa pientä blogitaukoa... no, se sallittakoon kun on ollut huisin toimeliasta ja tapahtumarikasta aikaa. Ihan aina ei sitten ole jaksanut koneen ääreen istua. Ja en kai minä täällä nyt IHAN kaikkea kerro!

Mutta nytpä näytän mitä tein jo jouluksi:

Tämmöisen pienen taulun tein. Jostakin kätköistäni löysin vanhat vauvan töppöset ja tarkemmin kun muistelin, niin nehän ovat pikkuveljeni töppöset! Vuodelta -85. Se kaveri olikin semmoinen "tykinkuula" että nämä töppöset eivät ole kauaa jalkaan mahtuneet. Ilmeisesti ovat olleet kierrätyksessä, kun näyttää siltä että on niitä joku pitänyt. Hämärä muistikuvani on, että ehkäpä nämä ovat olleet Lady Esmeraldalla ristiäisissään. Voin olla väärässäkin.

Mutta etteivät töppöset menisi hukkaan ja unohduksiin, niin tärkkäsin ne napakalla sokerivedellä jolla sain pysymään edes vähän muodossaan. Sitten vaan kehykset esiin, pari tippaa liimaa ja aistikas asettelu.

 Tälle taululle ilmeisesti on paikka jossain sopivalla seinällä. 

 

Mutta kuitenkin, kevät ja elämä voittaa. Valo lisääntyy. Ihmeellistä kun iltaseitsemältä aurinko vielä paistaa suoraan keittiöön.

Kohti kevättä korkeilla koroilla, pää pystyssä ja punaisin huulin :)

- Lady of the house