Kristus nousi kuolleista!

Kristus nousi kuolleista

TOTISESTI NOUSI!

Kirkasta pääsiäisviikkoa kaikille!

-Lady of the house

Pääsiäistä pukkaa

Pääsiäinen on "kirkkoa vaille valmis", eli ensi yön palveluksen jälkeen on sitten Pääsiäinen!
Tässä vapaapäivinä ehti vähän koristella ja leipoa juhlaa varten, nyt sitten voikin mennä töihin. Nyt sitten vaan kuvapakettia viime päivistä.

Pajunoksia haettiin oven pieleen iso kasa. Tarkemmin kun pajunkissaakin katsoo, niin siinähän on VAALEANPUNAISTA! Murkkukin tuli innokkaana katselemaan meidän kuvaustouhuja. Ja ihan kuin olisi sanonut "voisi sitä minuakin kuvata, koska olen ihana kissa"

Pajut ja kissa

 

Ovenpieleen narsisseja

 

Joskus muinoin kävin ihan munanmaalauskurssillakin maalamassa pisankamunia. Se oli kivaa. Ja tulosta syntyi! Osa munista on vieläkin tallella ja kaivoin ne nyt varastosta näytille. Munat ovat ihan oikeita kanamunankuoria, tyhjäksi puhallettuja. Sitten niihin tehdään mehiläisvahalla erilaisia kuvioita ja väriliemissä uitetaan. Hienoja niistä tulee. Taidan mennä ensi pääsiäisen alla uudestaan "munia näpelöimään". Mieli ja ruumis siinä rentoutuu (paitsi hartiat umpijäykkinä yhden munaviikonlopun jälkeen)

Mielikuvitustakin voi kuvioinnissa käyttää. Tässä on pappi päässyt munan kylkeen

 

Tästä muistan, että tämä oli aika haastava tehdä...

 

...samoin kuin tämä "Aurinkomuna"

 

Sininenkään ei ole huono väri.

Ja taas 30 lyhytvartista tulppaania Aalto-maljakkoon. Ei siihen maljakkoon muita kukkia voi laittaakaan. Leipää ja piirakoita paistettiin, pasha on valumassa jääkaapissa, kulitsataikina kohoaa ja kirkkovaatteet on valmiina. Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Elämä alkaa näyttää taas vähän enemmän keltaiselta

(kiitokset henkisille tukijoilleni!)

- Lady of the house

Heja, heja, heja...

Vielä vähän fiilistellään sitä Norjaa. Ihan siksikin kun täällä Suomessa ei juuri ole nyt fiilistelemistä.

 Aamutunnelmia lähtöpäivänä lentokentältä. On se jännä, että vaikka kuinka aikaisin menee lentokentälle, niin ei satu sieluun yhtään ottaa semmoinen lentopelkoa poistava ja neuvoa antava jo aamukahdeksalta. Ei tietenkään enempää kuin yksi. Oikein jos ois kokenut matkaaja, niin johan sitä vois alottaa vaikka 06 kun se lentokentän kulmakuppila aukeaa...

Mutta tässä voi hyvin huokasta ja VIELÄ kerran tarkistaa että kaikki on mukana. Tässä tapauksessa pääsylippu Kollenin kisa-alueelle. Tsek.

 Kaikista kummista paikoista sitä ittensä löytääkin!

"Mis v***s mä oikkeen olen", sanos turggulaine...

 Maajussin unelma. Tällä ne peltotyöt sujuu kuin tanssi!

(Nyt tiedän millä värillä perintö-Metu maalataan kun sen aika tulee)

 Koko päivän kun on ulkona, niin kyllä illalla pizza maistui. Mitään varsinaista "perinteistä" norjalaista ruokaa ei tainnut syödä. Hirviburgereita oli tarjolla, mutta kun sitä hirveä saa Suomessakin, niin en sit sitä ottanut. Parissa paikassa oli mainoksena, että valaanlihaa ois tarjolla, mutta en sitten innostunut siitäkään. Kioskeissa oli tarjolla paljon tuhteja sämpylöitä ja täytettyjä voileipiä. Niillä sai nälkää siirrettyä ihan mukavasti. Tuossa aiemmn kerroinkin että hintataso yllätti - postitivisesti. Vai mitäpä sanotte, jos otetaan 2 kpl cappuccino-kahveja ja 2 kpl croissantteja mukaan - hinta noin 5 euroa? Ei paha. 

Ilallla oli palkintojenjaot keskustassa Medal Plazalla. Siinä lähialueet oli täynnä näitä pikkukojuja. Ihan kuin joku joulutori! Sieltä sai vohveleita, makkaroita, kahvia, "mäkäräisiä" eli alkoholipitoisia juomia, lampaantaljoja, norja-rekvisiittaa, käkikelloja, peikkoja, lakua, ihan vaikka sun mitä. Sitten oli oikein kiva "pölkkybaari", jossa palkintojenjaon jälkeen alkoi toritanssit! Bändi oli varmaan joku ihan tunnettukin pumppu, joka soitteli kansainvälisiä cover-biisejä ja "norsk dansmusik". Tunnelma oli loistava! Minäkin sain - tanssia. Olen siis kansainvälinen tanssitaiteilija...
 

 Sitä porukkaa nimittäin OLI tori täys...

 ... ja minun Martti! Siinä hän itselleen taputtaa jonkun voittonsa jälkeen.

Kävin myös tuolla oopperatalon katolla kiipeilemässä. Ihan jännä rakennus. Sinne sai mennä ja vapaasti kävellä rakennusta ympäri ämpäri katon kautta kiertäen. Suomessa ei tuokaan onnistuisi! Kaiteet olisi viimeisen päälle ja valvontakamerat ja vartijat ja sen seittemän kieltotaulua.

Semmoinen oli vuonomaa ensivisiitillä. Ei huono. Menen toistekin. Esim. syksyllä patikointia siellä vuorilla tai vuonoristeily. Niin paljon tekemättömiä matkoja, niin vähän aikaa. Ensi vuonna ampumahiihdon MM-kisat ovat Itävallassa, Hochfltzenissä. oletko jo varannut matkasi?

Pääsiäisen valmisteluja pikkuhiljaa aloitellen. Pääsiäisen jälkeen ylioppilasjuhlien valmisteluja pikkuhiljaa aloitellen. Jukolan viestiin valmistautumisen aloittaminen... onhan näitä.

- Lady of the house

Wollen Sie Holmenkollen?

Kävipä tässä niin, että eräs hiihtoajoilta tuttu norjalainen Marit oli minuun yhteydessä ja pyysi käymään. että "tuleppa tänne, kun täällä Oslossa on pikkusen pulleemmat ampumahiihtokisat. Tänne tulee muitakin ja Holmenkollenilla kehuvat tunnelmaa kivaksi". Meillä Maritin kanssa tosiaan on hiihtotaustaa, hän vielä jatkaa mutta tällä hetkellä on mammalomalla. Meitä yhdistää myös sama astmalääke...

No, eihän siinä mitä - pipoja kassiin ja lento Osloon! Ja niinhän siellä oli "kilipailut" - ampumahiihdon MM-kisat. Lauantai-aamuna tosiaan aamulennolla Gardemoenin kentälle, siitä lentokenttäjunalla keskustaan, kassit hotelliin, toppahousut jalkaan ja HOLMENKOLLENILLE!

Ja todentotta - olihan siellä muitakin. 30 000 henkeä lienee varovainen arvioni. Lauantaina oli sekä miesten, että naisten pikamatkat ja sunnuntaina sitten takaa-ajot. Ja katsomot pullollaan molempina päivinä. Ei tarvinnu yksin olla... Suomalaisiakin ihan kohtuullisesti, olihan mitalitoivomme Kaisa mukana kisoissa.

  

Mutta mitäpä Kaisasta, kun voi katsella Fourcadin Martinia! Siinä on kyllä "leipä ja läski kompaktissa paketissa". Eli urheilijan kroppa, hiihtää kovaa, huippuampuja ja sitten sopivasti "metsuriseksuaalin" näköinen. Vaikea päättää, kumpi on mielenkiintoisemman näköinen, näyttelijä Kai Vaine vai Martin Fourcad...

Ja niinhän se Martin voitti. Itse asiassa tähän mennessä on voittanut kaikki kisat

mihin on osallistunut. On se KONE!

 

Tässä olen urheilu-urani huipulla: Holmenkollenin MM-kisoissa!

Tosin itse en hiihdä, mutta eipä nyt takerruta pikkuasioihin...

 

Norjalainen villapaita... "Heja heja heja, me hoilattiin hiljaa..."

 

Siinä menee Kaisa. On se kova hiihtämään sekin! Pipoa taas nosteltava kaikille kilpailijoille. Niin helposti me penkkiurheilijat arvostellaan, että "ei ne suomalaiset pärjää", mutta sopii vapaasti koettaa. Veikkaan että nuokin Kollenin maastot saa normi kuntohiihtäjät jo ylämäkien puolivälissä kattelemaan oravia. Ja sitten pitäis vielä ampua siinä välissä!

Holmenkollenin kappeli

 

Siinä menee Norja-tuotetta kaupaksi. Minäkin ostin pari pipoa ja yhden lipun. Norjalaiset on todella sympaattisia ja ystävällisiä. Kaikkia kannustetaan! Oikealla aamupalaomeletti, mukana myös ranskalaiset (ja Martin Fourcadhan ON ranskalainen :) )

Töihin oli taatusti komennettu koko Oslon poliisivoimat. Ja siellä oli jo moottoripyöräkelit. Kollenin hiihtostadion on 500 m merenpinann yläpuolella. Stadionilla oli lunta ihan mukavasti - alhaalla Oslon keskustassa lunta ei ollut yhtään. Ja kun Kollenilla tuli lunta, keskustassa tuli vettä. Keskustasta pääsee Kollenille erittäin kätevästi, metrolinja 1 menee suoraan perille. Kävelymatkaa jää vain 300 - 400 metriä. Ei voi erehtyä. Ei varmasti kun ihmisiä menee sinne kuin meren mutaa.
   

Kollenbullar

Moisen kisavieraiden määrän syöttäminen ja juottaminen luulisi oleva tekemätön paikka. Vaan ei norjalaisille! Herkkua on siinä monenlaista ja kisa-alueelle sai vapaasti viedä omia eväitä. Metsässä oli monta nuotiopaikkaa ja perheet tosiaan lähtivät ihan eväsretkelle pulkkien, retkituolien ja -pöytien kanssa. Siinä sivussa sitten katsotaan kisoja. Ja lapset mönkivät kinoksissa. Eipä ihme, että ovat hyviä urheilemaan kun ovat ulkoilukansaa! 

Suurin ero Suomen urheilutapahtumiin lienee tosiaan se, että omat juomat sai viedä katsomoon. suomessa tuo ei IKINÄ onnistuisi. Tai siis onnistuisi, mutta ongelmiahan siitä tulisi. Mutta mikä lämmittää ulkoilmatapahtumassa enemmän kuin se, että otat termarista kahvia ja lorautat siihen hieman "laktoositonta kermaa"? Kukaan ei paheksu ja se on sitä "sisäistä villapaitaa". Eikä kukaan örvellä!

Sitten kun omat juomat loppuu, nii tarjolla on vielä Afterski. Senkin osaavat norjalaiset järjestää.

Tämä se on ihmemies: selostaja Kjell-Erik Kristiansen. Aivan uskomaton puhekone! Mies selostaa sujuvasti norjaksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, välillä kommentoi suomeksi ja italiaksi. Varmaan onsaa myös ranskaa ja venäjää. Ja juttua tulee koko ajan. Hengittiköhän se välillä?

Täytyy tosiaan ihailla urheilijoita, vaatii melkoista keskittymistä suorittaa ammunta kun selostaja molottaa jatkuvalla syötöllä "nu kommer Tirill Ekhoff att sjuta, now Yekaterina Yurlova is coming at 2,5 km and is going to have a second place, (samaan aikaan kun norjalainen Ekhoff ampuu, niin yleisä kohahtaa jokaisen laukauksen kohdalla OOOOOHHH), Kaisa Mäkäräinen också kommer att skjutning (OOOOHH), Kaisa Määkkäräinen amppuu paikkaan nummero seitsemän (OOOHHH), at the same time Laura Dahlmeier is starting (ja sama saksaksi ) (OOOOHHH), Dorothea Wierer is now going to a third place (OOOOHHH), AND TIRILL EKHOFF HAS A CLEAR SHOOTING, voivoivvoi Kaisa Määkkäröinen amppuu yhden sakkokierroksen...( yleisö myötäelää OIJOJOIJOI)" Tämän lisäksi kaiuttimista kuuluu jatkuva humpppanpumppa eli joku musiikki, katsomossa räikät huutaa ja ihmiset kannustaa järjettömällä älämölöllä.  Ammu nyt siinä sitten...

Mutta se oli aivan järjettömän hauskaa! 

Holmenkollenin tunnelmaa ei turhaan kehuta.

Samoin kuin Jukolan viesti - se vaan on koettava.

 

Tupa täysi

 

Vähän kerkesin käydä kaupungillakin kisojen ohessa. Joka paikassa oli noita peikkoja, ne on varmaan jollain lailla norskien perinnejuttuja. On kai ne vähän peikkokansaa (katsopa minkä näköinen norjalainen ampumahiihtäjä Ole-Einar Björndahlen on, ihan peikko). Mutta tuolla peikolla on varsin pitkä nenä...

Oikella olevan kuvan mallinukelle ei ole riittänyt edes sukkia jalkaan. Ihan palelti katella sitä. Noin muuten norjan hintataso yllätti. Ei se ollut yhtään niin kallis kuin etukäteen ajattelin. Jotkut asiat oli jopa halvempia. Eli pitänee käydä toistekin. Kuvia näistä kinkereistä (ja Fourcadin Martinista!) on enemmänkin - ehkä myös seuraava postaus Norjasta.

What does the fox say?

Heja, heja, heja - kisat jatkuu vielä!

- Lady of the house

Mitä tapahtui jäällä?

Tässä lähikaupungissa oli jokin aika sitten pieni jääveistoskilpailu ja pikku-A:n kanssa käytiin eräänä iltana kiekkoharkkojen jälkeen vähän ihastelemassa jääkuutioita. Ja voi jösses, että ihmiset osaa taiteilla ihan pelkästä jäästä vaikka mitä! Tässä muutamia kuvia. Harmi, kun en muista tekijöiden nimiä.

Vasemmalla oli yleisön suosikiksi valittu teos. Oikealla "Kissa ajovaloissa". Minä en kyllä tiedä, mikä on se työväline, millä näitä työstetään. Kissankin pinta oli aivan sileä ja kirkas.
 

Tämä oli voittajatyö. Siinä on kolme miestä. Teoksen nimi on "Mitä tapahtui jäällä"

 Yhden miehen rinnassa on luodinreikä.

 Tämäkin oli kiva. Nimi oli jotain "Mummon vanha...". Ilmeisesti kaappikello. Kuvassa ei valitettavasti näy, mutta kaappikellossa oli kaiverruksia, numerot  ja viisaritkin. Tämä on taidetta!

Näin paljon on lunta. Ja aurinkokin välillä paistaa. Päivä on niin julmetusti pidentynyt että ihan ihmetyttää. Kuuden aikaan vielä näkee ulkona! Kissatkin viihtyy enemmän ulkona. Kyllä kai, kun pihapiiriin on ilmestynyt kaksi uutta kissaa. Mistä lie, mutta pahalle haisevat kun käyvät ihan portaiden pielessä pissillä. Millä siis saa vieraat  kissat pois? Omat kissat osaavat mennä asioilleen vähän kauemmas.

Omilla kullannupuilla alkaa hiihtoloma. Siispä sukset suihkimaan. Lumen puutteesta ei asia ainakaan ole kiinni.

- Lady of the house