Ruskaretkellä

Kävin viikko sitten Krakovassa. Ihan vaan ns. pitkä viikonloppu -torstain ja sunnuntain välinen yö. Liikkeellä oltiin työporukalla, tapanamme on ryhmällä käydä vuosittain jossain. On käyty ulkomailla, teatterissa, Tampereella, vietetty mökki-iltoja ym. Välillä mukava olla porukalla ILMAN työasioita, ja olla yleensäkin koko porukka kerralla kasassa. Normaalisti emme kaikki ole yhtaikaa töissä.

 Tässä Krakovan keskustan kartta. Hotellimme oli ihan "ytimessä" eli muutaman minutin kävelymatkan päässä Keskustorilta, Hotel Classic. Oli muuten ihan hyvä hotelli, runsas aamupala ja pehmeät patjat. Miinuksena ehkä mainitsisin naapuritalon alakerrassa läpi yön toimineen kuppilan... siinä käytiin aamuyön tunteina hintaneuvottelu jos toinenkin... me hotellin asukkaatkin kuultiin se.

Torilla kukkaloistoa ja hevosajelua.

Turistien elämä keskittyy hyvin pitkälle tämän Keskustorin tienoille. Suuri aukio, jonka keskellä kauppahallia musituttava rakennus, jossa myydään turistirihkamaa runsain mitoin. Toria reunustavat JOKA puolelta valtavat ravintola-/ terassikeskittymät. Vaikkakin Puolan hintataso on reilusti alhaisempi kuin Suomessa, niin nämä toria ympäröivät ravintolat ovat kyllä kalliimmasta päästä. Vaikka ruoka on halvempaa kuin Suomessa, niin annokset eivät juuri koolla juhli. Ja palvelu -en ole niin hitaissa paikoissa kyllä asioinut! Yhdessäkin paikassa odotimme liki tunnin jälkiruokakahveja. Ja yhden kahvi jäi kokonaan tulematta... En voi kyllä kovastikaan suositella. Mutta nämähän onkin turisteille.

Tosin siinä torin reunalla on auringossa kiva istuskella ja tuijotella ihmisiä. Ja rakennuksia! Krakovahan kuulemma on ainoita kaupunkeja, jotka säästyivät toisessa maailmansodassa pommituksilta, ja siksi vanhaa rakennuskantaa on säästynyt. Ja ainakin keskustassa ne on pidetty kauniisti kuosissa.

 Persoonallisia kylttejä ja kahviloita.

 Mariankirkko, josta tasatunnein raikui torvensoitto. Kirkon erikoisuus on nuo tornit, jotka ovat erilaiset. Miksi liekään, eikö arkkitehdit pääseet sopuun vai käyttivätkö rakennusmiehet taiteellista vapauttaan. Kirkon TAKANA löytyi sitten halvempia ruokapaikkoja ja ihan yhtä aurinkoisia terasseja.

Tässä torilla oli yhtenä iltana paikallinen"Iltatori" ja vanhojen autojen kokoontumisajot. Mahtavia autoja! Kuka muistaa vielä Polski Fiatin? Tai kenellä OLI sellainen?

 Mukana myös TODELLA vanhoja autoja...

Miten on, muistuuko mieleen alla olevan figuurin nimi?

 Ja välillä kahville ja postikorttien kirjoittamistauolle. Krakovan on kahviloiden taivas! Joka nurkalla ja toinen toistaan viehättävämpiä. Kahvilat oli niin pieniä, ettei Suomessa varmaan edes kannattaisi pitää viiden istumapaikan kahvilaa. Mutta tarjottavien valikoima oli valtava, leivoksia, kakkuja, sämpylöitä. Sattumalta kiinnitän nykyään myös huomiota erikoisruokavalioihin ja ihan englanniksikin kerrotaan gluteenittomista kakkaroista. Hienoa!

 Torin kukkaloistoa ja kurpitsoita. Torilta ostin hunajaa ja valkosipuleita. Sitten oli tarjolla vielä mansikoita, vadelmia, karhunvatukoita ym. tuoretta, mitä oli hyvä napostella välipalana.

 

Tässä on nyt varmaan tavoiteltu jotain taiteellisempaa näkemystä...

 Kaikenlaista kivaa somisteena.

 Välillä piti syödäkin. Siellä malttoi olla nuukailematta ja syödä hyvin. Ottaa välillä pihviä ym. Tämäkin annos taisi maksaa jotain 50 zlotya. 100 zlotya on n 23 euroa, eli siis annokselle hintaa n 12-13 euroa. Viinipullon hinta oli 30 zlotysta ylöspäin. Oluttuopponen n 10 zlotya (2,5 euroa), kahvi kans n. 10 zlotya. Ja nämä hinnat olivat niissä varmaan hinnakkaimmissa paikoissa. Jälkiruoat on kans aika maittavia ja makeita. Kannattaa kokeilla.

(kuva: Arja J)

 Löytyihän sieltä myös Hard Rock Cafe...

...ja runsaat jäätelötarjoilut. Jäätelö oli hyvää!

Sen verran "retkuiltiin" että osa kävi kultturelleissa konserteissa (liput oli TODELLA edullisia), osa Auschwitzin keskitysleirillä ja lähtöpäivänä kävimme kaikki Wieliczkan suolakaivoksella. Suolakaivos oli kyllä mielenkiintoinen, mutta opastettu kierros oli ainakin minun mielestäni liian vauhdikas. Missään kohdassa ei juuri ehtinyt pysähtymään ja katsomaan tarkemmin - tai ottamaan kuvia. Eikun eteenpäin vaan, seuraava ryhmä hengitti jo niskaan...

 Kaivoksessa mennään sinne 100 metrin syvyyteen ja siellä on siis kaikki suolaa, seinät, lattia, katto, patsaat, "kristallikruunut"... seiniä ja kattorakennelmia on tosin tuettu valtavilla tukeille - nekin on jotenkin sinne kaivokseen hiissattu. Ihan turvallisen oloista, vaikkakaan ei sovi a) huonojalkaisille (laskeutuminen sinne 100 m:n syvyyteen tapahtui portaita, kävelymatkaa maan alla on n 2 km) b) jos kärsii ahtaan paikan kammosta. Välillä tunnelma oli tiivis ja pakotietä ei ollut. Ei auttanut muuta kuin kulkea eteenpäin oppaan perässä.

 Näyttää auringonpimennykseltä, mutta on kattokruunu alhaalta päin kuvattuna.

Matka on hyvä päättää kupillisella kahvia ja "pienellä makealla".

- Lady of the house

P.S. Olihan siellä myös tämä natsien kadonneen kultajunan etsiminen käynnissä. Annettiin apua siihenkin, mutta ei me sitä löydetty...

(vas. kuva: Arja J)

         

Poliisista, päivää!

Näinkin sitä voi yhden aurinkoisen lauantai-päivän viettää. Viime lauantaina vietettiin Poliisin päivää koko maassa ja eri paikkakunnilla oli sitten erilaisia tapahtumia. Kaikilla paikkakunnilla ei ollut. Mutta ei kaikilla ole enää poliisiakaan... Minä vääntäydyin Kuopioon, siellä oli samaan aikaan Maalaismarkkinat ja vieläpä Ravintolapäivä. Ja väkeä oli kuin pipoa!

Mm. tämmöinen hieno minimopo oli näytillä.

Pienimmät pääsivät ihan päälle istumaan.

Nämä "valkotakkiset" eivät ole mitään jäätelönmyyjiä, vaan "tekniikan miehiä".

Näyttivät mm. miten ne sormenjäljet oikein otetaan. Ja heidänkin

pisteellään oli jonoa.

Kummankohan mallikappale tämä lienee?

 

Oli vesijetti - ja ihan elävä poliisikin siinä vieressä. Se on järjestäjiltä fiksu veto

laittaa nuoria ja komeita poliisimiehiä esittelyhommiin. Sitten siinä ympärillä 

varmasti parveilee naislauma, jotka esim. ovat ottavinaan vesijetistä kuvia...

Siinä on konstaapeli päässyt kykyjään ja koulutustaan vastaavaan 

tehtävään - ilmapallon täyttäjäksi!

Tosin hän oli TODELLA suosittu... :) Moni isi haki lapselleen

jatkuvasti uusia palloja kun "entinen karkasi"...

"Pyöreä, olematta kuitenkaan pallo..."

Loppupäiväksi ajelin Joensuuhun ja siellä Jokipojat Ladies -joukkueen peliin. Vastustajana oli Kalpa - sieltä Kuopiosta. Ja nyt taas tuli tehtyä jotain sellaista, mitä en KOSKAAN ennen ole tehnyt: olin jääkiekkopelissä kuuluttajana! "Ja rangaistus ajassa 22.37, pelinumero XX, 2 min, huitominen" Oli se hauskaa. En minä nyt aivan mikään Mertaranta ole (vielä), mutta meni kuulemma niin hyvin, että pääsen jatkossakin mikrofonin varteen. Olenkin salaa sitä harjoitellut :) Ja Jokipojat vielä voitti 4-1!

"Joko minä kohta pääsen pelaamaan?"

Lady Marmelade odottaa vuoroaan.

Silleenkin sitä voi päivän viettää, mitähän ensi viikonloppuna?

Hyvää ja lämmintä syyskuun alkua

- Lady of the house