torstai 26. helmikuuta 2015

Autoja kattelemassa

Tilannehan on nyt tämä, että uutta autoa on entisen tilalle kateltava. Ja olen minä sitten katsellutkin. Mitäs sanotte näistä...?


Tämmöisellä herättäisi kylänraitilla kyllä hieman liikaa kateutta...

 ...tästä ei tiedä, että onko se auto vai moottoripyörä.
Ei talvikäyttöön!


Minusta auton tulee kyllä sointua asuun. Tai toisinpäin.


Toisaalta - musta kyllä hoikentaa...


Punainen on ollut mulle aiemmin varsin sopiva väri,
ja tällä jääkiekkokassikin kulkee kätevästi.


Ehkä jään kuitenkin "jalkamieheksi"...


- Lady of the house

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Wanhaa ja tosivanhaa

Kevät alkaa olla jo pitkällä. Sen huomaa siitä, että aamuisin ei ole AIVAN mörköpimeää ja illallakin on valoisaa pidempään. Plus sitten siitä että kaikenlaiset kausileivonnaiset ilmestyvät kauppoihin; runebergintortut, laskiaispullat, olen jo nähnyt mämmiäkin.

Ja sitten nämä penkkarit ja Wanhojentanssit! Voih, ollapa vielä nuori... tai en tiedä. Tänä keväänä oli onni olla Lady Marmeladen wanhojentansseissa. On ne nuoret ihmset vaan nättejä... Joensuun Areena oli täynnä komeita miehiä ja kauniita neitejä. Suurimmalla osalla oli ihan uudet puvut, muutama vanha tai vanhantyylinen näkyi ja ne olivat piristäviä poikkeuksia. Ikäluokkani muistaa taatusti 80-luvulla pidettyjä vanhojentansseja. silloin puvut olivat OIKEASTI vanhoja... (ja meidän senioreiden mielestähän se tietysti on se ainoa oikea tapa pukeutua :) )


Prinsessahelmoja
 

"Pudlai"

Tämä sama tyttönen oli jo pienenä aika prinsessa. Tykkäsi kaunistautua, laulella, hempeillä ym. Sitten kun hän ei osannut sanoa "prinsessa", niin keksi siihen korvaavan sanan: pudlai. Eli meillä prinsessat on kaikki "pudlai". Älkää kysykö kuinka hän on tähän ilmaisuun päätynyt! Ehkä se vaan oli helppo lausua ja kuulosti tarpeeksi kauniilta. Sama tyttönen kertoi aivan tosissaan kuinka hän oli "ennen meitä" ollut pikkulintu ja asunut linnunpöntössä lintuperheensä kanssa. Samassa puussa oli ollut muitakin lintuperheitä...
 

Sitten innostuin "askartelemaan - paskartelemaan. Tein ilmoitustaulun. Ikeasta ostin ihan tavallisen korkkitaulun, osiko tuon koko ollut n 40 x 50. Sit vanhoja jo hajonneita farkkuja (joita EN aio korjata), liimaa, sakset ja nitoja. Leikellään farkuista sopivaksi katsomia paloja, taskun kohtia, vyönlenkkejä tms. Sommitellaan ne kehyksien sisään, liimaa alle ja nitojalla ainakin reunat kiinni.


Kas kun tuli omaperäinen! Mitä enemmän sommittelee taskun kohtia, niin sitä enemmän niihin saa tungettua maksamattomaksi jätettäviä laskuja, heijastimia, klemmareita, käyntikortteja, hyvän mielen suklaapaloja. Muualle tauluun vaan ihan tavallisilla nuppineuloilla /nastoilla tärkeät laput kiinni. Jopa siistiytyy tasot! (Ai siistiytyykö...?). Farkkukankaan ja kehyksen reunoihin laitan vielä jotain koristenauhaa tms, niin ne nitojan jäljet eivät näy.


Kun innostuin, niin tein sitten samantien niitä kolme kappaletta... ystävänpäiväksi oli hyvä jaella. Tänä vuonna tuo koko ystävänpäivä meni vähän humahtaen - oli noita tansseja ja työreissuja etten kerenny ajatella juuri koko asiaa. Tässä kuitenkin hieman myöhästynyt Ystävänpäivätervehdys kaikille tutuille:


Kyllä se kesä vielä tulee.

Mukavaa laskiaista!
- Lady of the House

torstai 5. helmikuuta 2015

Ken vois liekin sammuttaa...

Nyt en juurikaan iskevämpää otsikkoa kykene keksimään. Ja vastaan siihen ihan itse: pelastuslaitos. Nuo miehet pitkine letkuineen sammuttivat roihuavan... autoni.

Kyllä. Tämä on tietysti vielä hieman "tulenarka" aihe...jos nyt tämä ontuva, sarkastinen vertaus sallitaan. Voisi luulla, että kuski "kävi kuumana", vai oliko sittenkin niin "tulenpalava kiire" jonnekin...

Mutta siinä se roihusi, isolla liekillä. Paikka oli työpaikan parkkipaikka, eli ainakin apu tuli alle varttitunnissa. Kotona jos tämä vahinko olisi sattunut, niin voi voi- en uskalla edes ajatella. Siinä olisi mennyt koko tallirakennus ja puolen vuoden polttopuutkin samassa.

Jos jotain hyvää hakee, niin onneksi se ei syttynyt ajossa, onneksi kukaan ihminen ei loukkaantunut ja onneksi vakuutukset olivat kunnossa.


On ihan omituinen tunne seisoa ja katsoa, että siinäpä se oma auto palaa. Ja kyllä sitä ihminen paniikissa (kyllä, myönnän joutuneeni pieneen paniikinomaiseen tilaan) toimii kummasti. Menin autolle ja samalla söin banaania. Kun huomasin että lieskat lyö konepellin alta, niin ensimmäinen asia oli soittaa Häkeen. Samalla kun puhuin ja selitin (varmaan supernopeutetulla äänellä) asiaa, niin vielä tungin itseni sinne autoon - joka siis jo paloi liekeissä - ja pelastamaan takapenkiltä ison- A:n jääkiekkokamat, koulurepun, oman repun, monot, lenkkarit...

Muistan kun hätäkeskuksen ihminen hokee minulle "Älä mene sinne autoon, älä mene sinne autoon" ja minä huudan että  "täälläonvielämonotjajääkiekkokassijapojanreppujanepitääottaajasuketkinonboxissamuttensaaniitäenää...
tääpalaanytihanjokokonaan!!!!"

Ai se banaani? No se hävisi. En tiedä missä se on tai mihin se joutui.


Takaosa siisti, niinkuin omistajallakin, mutta etuosa kaipaa pientä "faceliftingiä"


Ennen ja jälkeen - kuvien välillä puolisen vuotta aikaa
 

Itse tapaushan on tavattoman kurja, mutta kylläpä siitä työpaikalla koiranleuat ovat saaneet paljon hupia aikaan. Heikommalla huumorintajulla varustettu olisi jo vaipunut murheen alhoon. Tässä parhaita paloja:

- Sekö on tuo Focus kertalämmitteinen...?
- Lassie palaa kotiin, mutta Foordi työpaikan parkissa
- Kyllä minä oon kuullu että joltain palaa kortti, mutta että koko auto...
- Kattokaa, palamaton Foordi (toisen auton ohiajaessa)
- Uusi automerkki Ford Feeniks - se nousee tuhkasta


Lienee hyvä syy aloittaa lohtusyöminen? Sopivasti ennen paastoaikaa. Leivoin munkkeja. Sitten pakastimesta löytyi vielä aimo köntsä piparitaikinaa. Siispä nekin. Joululta oli jäänyt (miten ihmeessä?) kipon pohjalle hunajapaahdettuja pähkinöitä. Murskasin ne ja upotin pipareiden pintaan. Olipa onnistunut kokeilu. Siihen vielä nokare homejuustoa kylkeen, niin avot! Niinhän ne mainostaa, hyvä ruoka- parempi mieli


Tämmöisillä tänään Runebergin päivänä. Kummitytölle hyvää syntymäpäivää!

Mitähän vaatimattomassa ja tapahtumaköyhässä elämässäni seuraavaksi?

- Lady of the House